minulla on suhde, olen toinen nainen

siis isänsä käytöksestä ovat katkeria, siitä, kuinka isä on haukkunut minua ja varsinkin siitä, miten mies käyttäytyi liittomme aikana. Perheemme elää tällä hetkellä todella onnellista perhe-elämää, täysin ilman ex:ää, joka ei ole päässyt katkeruudestaan eroon. Lapset eivät omasta vapaasta tahdostaan halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä.

Sinä olet toiminut väärin ja kääntelet vastuun tekemisistäsi lasten isän niskoille? Ja lapset on käännetty isäänsä vastaan, koska he eivät vielä osaa ajatella asiaa oikeudenmukaisuuen ja empaattisuuden kannalta.



Kaikki me aikuiset ymmärretään, että shokkitilanteessa petetyt osapuolet käyttäytyvät arveluttavasti. Siinä tilanteessa ollaan kautta historian tehty murhia, hirveitä veritöitä, ajauduttu masennukseen, itsemurhaan, psyykkisiin sairauksiin. Se että mies on raivostuneena kertonut SINUN tekojasi ääneen sukulaisille, on aika pieni asia ja ei merkitse yhtään mitään. Mitä sitten odotit? Että hän toivottaa sinulle onnea, kun olet puukottanut selkään?



Lapsesi ymmärtävät kaikki nämä asiat, kun ovat aikuisia, mikäli heille kehittyy normaali oikeudentaju ja empatiankyky. Sinun pitää opettaa lapsillesi empatiankykyä osaltasi ja selittää että heillä ei ole mitään syytä olla vihaisia isällleen, päinvastoin isällä oli oikeuskin suuttua äidille.



On todella sairasta ja narsistista nauttia ja iloita tilanteesta, jossa lasten isä ollaan saatu poljettua ja tuhottua pois kuvioista. Ja nyt sitten olet niin onnellinen, hyi vastenmielisyys.

jSuhteen toinen osapuoli on sanonut toivovansa, että jäisimme kiinni, nii asiat selviäisivät.

Anteeksi mutta pistää hieman naurattamaan... jos rakkautesi kohde on tuollainen vätys, sanoisinpa että tämä(kin) tarina päättyy kyyneliin. Sinun.

Mies, joka ei saa avioeroa aikaiseksi ilman kolmannen osapuolen apua, ei ole mies eikä mikään. En koskisi tikullakaan.

Valitettavasti myös kokemuksen rintaääni sanoo, että tositilanteen edessä miehen onkin yllättävän vaikea valita lasten + kulahtaneen vaimon ja viehkön rakastajattaren välillä. Ensimmäinen paketti vie usein voiton, ellei vaimo potkaise ulkoruokintaan.

Sinä olet toiminut väärin ja kääntelet vastuun tekemisistäsi lasten isän niskoille? Ja lapset on käännetty isäänsä vastaan, koska he eivät vielä osaa ajatella asiaa oikeudenmukaisuuen ja empaattisuuden kannalta.

Kaikki me aikuiset ymmärretään, että shokkitilanteessa petetyt osapuolet käyttäytyvät arveluttavasti. Siinä tilanteessa ollaan kautta historian tehty murhia, hirveitä veritöitä, ajauduttu masennukseen, itsemurhaan, psyykkisiin sairauksiin. Se että mies on raivostuneena kertonut SINUN tekojasi ääneen sukulaisille, on aika pieni asia ja ei merkitse yhtään mitään. Mitä sitten odotit? Että hän toivottaa sinulle onnea, kun olet puukottanut selkään?

Lapsesi ymmärtävät kaikki nämä asiat, kun ovat aikuisia, mikäli heille kehittyy normaali oikeudentaju ja empatiankyky. Sinun pitää opettaa lapsillesi empatiankykyä osaltasi ja selittää että heillä ei ole mitään syytä olla vihaisia isällleen, päinvastoin isällä oli oikeuskin suuttua äidille.

On todella sairasta ja narsistista nauttia ja iloita tilanteesta, jossa lasten isä ollaan saatu poljettua ja tuhottua pois kuvioista. Ja nyt sitten olet niin onnellinen, hyi vastenmielisyys.

Tuo yksi ei ole edes tainnut tukea lasten ja isän suhdetta... Kunhan pääsi exästä eroon...

niin täytyy sanoa, että naurattaa tuollainen idiotismi! Olette tavanneet muutaman kerran ja jo nyt haaveilette, että teistä tulee perhe lapsineen kaikkineen :DD

minun exäni jätti minut lennosta rakastetuttuaan toiseen. Tuo toinen oli elämän rakkaus ja sielunkumppani. Heti minun poismuuttoni jälkeen alettiin puuhaamaan yhteenmuuttoa. Nyt tästä on vuosi ja koko vuosi näyttää olevan tuskaa. Lasteni mukaan he ärisevät toisilleen joka ilta.



Kaikki muut näkivät, että tuo juttu ei voi toimia kuin fantasiatasolla. Mutta kuten joku on määritellyt rakastumisen: rakastuminen on sitä, että näkee toisessa jotain, mitä kukaan muu ei näe.

Helvetin moukkamaista tuo touhunne. Älä tule sitten itkemään tänne kun jäätte kiinni

Kerron sinulle, että tilanne aiheutti ihan hirveän tuskan itselleni ja lapsille. Elinikäiset traumat. Miehestä en tiedä, ei kai se sillekään helppoa ole ollut.



Mieti oikeasti mitä teet? Aiheutatte paljon enemmän kipua kuin jos löisit kirveellä käden poikki omalta mieheltäsi/1. naiselta. Et varmaan tekisi niin vain siksi että se tuntuisi kivalta.

Kerron sinulle, että tilanne aiheutti ihan hirveän tuskan itselleni ja lapsille. Elinikäiset traumat. Miehestä en tiedä, ei kai se sillekään helppoa ole ollut.

Mieti oikeasti mitä teet? Aiheutatte paljon enemmän kipua kuin jos löisit kirveellä käden poikki omalta mieheltäsi/1. naiselta. Et varmaan tekisi niin vain siksi että se tuntuisi kivalta.

Tuossa tilanteessa ap:lle se vaimo on aivan ykshailee. Samoin miehen lapset, ja omat lapset. Jos nämä olisivat tärkeitä, niin hän ei tekisi sitä, mitä tekisi.

Koska ap tällä hetkellä keskittyy ajattelemaan vain omaa itseään, niin annan hänelle lisää ajattelemisen aihetta: hän kirjoittaa olevansa korkeamoraalinen. Tämä tarkoittaa käytännössä elinikäisiä syyllisyydentuntoja. Ne voi painaa taka-alalle, mutta ne vaikuttavat alitajunnassa. Koko elämän ajan.

ei maailmassa ole muita kuin minä minä ja minun onni ja oikeus. Toivon että tämä ihana urhosi tekee myös sinulle joskus samat temput kuin vaimolleen nyt, jos teistä joku "perhe" tulee.

mutta mistä lyödään vetoa, että juuri tuossa tilanteessa on aika monta av-mammaa tällä hetkellä. Ap on vain heidän äänitorvensa. Kun mammat eivät viitsi itse tulla lynkatuiksi.

Been there, done that, got the t-shirt.



Ihmisten on aina tehtävä kaikki oman kantapään kautta.

Munkin miehellä oli toinen nainen. Lapset valitettavasti kuuli kun mies jäi kiinni huoraamisesta. Päätimme jatkaa, mutta tilanne ei ole korjautunut hyvistä aikeista huolimatta. Pettäminen sattui muhun liikaa ja olen nyt masennuslääkkeillä. Poika 13 vuotta sanoi kysyi juuri eilen, että miten voi kuolla kaikista helpoimmin, että hän ei jaksais enää elää kun hänen perhe on mennyt rikki.



Ollaan eroamassa kun vain saan itseni sen verran kuntoon että selviän siitä



Että onnea vaan valitsemallasi tiellä.

ja olen niin onnellinen! Ollaan tavattu nyt muutaman kerran ja viestejä vaihdellaan joka päivä.

En olisi ikina uskonut itsestäni. Olen ollut niin korkeamoraalinen, mutta en ole vain käsittänyt, miltä voi tuntua.

Tiedän, vielä tämä loppuu kyyneliin, eikä pelkkä rakkaus auta arjessa, jos asiat menevät monimutkaisiksi. Vai auttaako? Onko jollain kokemusta? Suhteen toinen osapuoli on sanonut toivovansa, että jäisimme kiinni, nii asiat selviäisivät. En usko, että se olisi hyvä asia, itse haluaisin ensin kummankin eroavan tahoillaan niin, että lasten takia erot sujuisivat mahdollisimman vähillä konflikteilla (jos mahdollista.)

Hienoa. Olette löytäneet toisenne piristämään arkisia suhteita. Kyllä se tuntuu vaan hyvälle. Mutta sitte kun olette rikkoneet perheet, ryvettäneet lapsenne haluatte arkisen suhteen uusioperheessä ja teillä on yhtä vähän aikaa toisillenne kun tälläkin hetkellä avioliitoissanne.

Joten nauttikaa. Kuorikaa suhteestanne kermat päältä. Älkää tuhotko hyvää juttua alkamalla parisuhteeseen. Jossa kuitenkin taas kyllästytte ja alatte etsimään kolmansia ja neljänsiä osapuolia.

Parisuhde on tulosta tekevä osakeyhtiö. Sivusuhde on ne ulkoistuksen ilot ja hyvät kehityspäivät hauskanpidon merkeissä. Tottakai haaveilette että te osaatte tehdä asiat fiksummin ja jaksatte ylläpitää onnea. Ei, se ei ole yrittämisestä kiinni. Meidän parisuhdemalli on ihmisvastainen.

Have fun!

Onpas täällä katkeria akkoja tilittämässä.



Ap:lle omasta kokemuksesta voin sanoa että go for it! Sitten kun OIKEA rakkaus tulee kohdalle sen kyllä huomaa. Kiinnijääminen vauhdittaa kyllä asioita huomattavasti, tosin helpompaa varmaan olisi että molemmat ensin eroaisivat tahoillaan.



Ihmisellä on velvollisuus pitää huolta itsestään, sen jälkeen vasta voi huolehtia muista. Jokainen vastaa itse oman elämänsä onnellisuudesta.

Mutta haluan nähdä miten iloinen sä olet toisen onnesta kun oma teinisi puhuu itsemurhasta ja kyselee isältään että miks teit niin äidille ja aiheutit kaikille kamalaa surua.

Meillä tämä pettänyt isäkään ei anna kauhean mairittelevia lausuntoja pettäjäkumppanistaan. Rakkaus hävisi sen siljan tien kun jäivät kiinni ja nyt haluaisi jatkaa mun, vaimonsa kanssa perheenä ja yrittää korjata lapset jos vain se on mahdollista. Mutta joskus vaan asiat on rikottu liikaa.

Onpas täällä katkeria akkoja tilittämässä.

Ap:lle omasta kokemuksesta voin sanoa että go for it! Sitten kun OIKEA rakkaus tulee kohdalle sen kyllä huomaa. Kiinnijääminen vauhdittaa kyllä asioita huomattavasti, tosin helpompaa varmaan olisi että molemmat ensin eroaisivat tahoillaan.

Ihmisellä on velvollisuus pitää huolta itsestään, sen jälkeen vasta voi huolehtia muista. Jokainen vastaa itse oman elämänsä onnellisuudesta.

Kerron sinulle, että tilanne aiheutti ihan hirveän tuskan itselleni ja lapsille. Elinikäiset traumat. Miehestä en tiedä, ei kai se sillekään helppoa ole ollut.

Mieti oikeasti mitä teet? Aiheutatte paljon enemmän kipua kuin jos löisit kirveellä käden poikki omalta mieheltäsi/1. naiselta. Et varmaan tekisi niin vain siksi että se tuntuisi kivalta.

Tuossa tilanteessa ap:lle se vaimo on aivan ykshailee. Samoin miehen lapset, ja omat lapset. Jos nämä olisivat tärkeitä, niin hän ei tekisi sitä, mitä tekisi.

Koska ap tällä hetkellä keskittyy ajattelemaan vain omaa itseään, niin annan hänelle lisää ajattelemisen aihetta: hän kirjoittaa olevansa korkeamoraalinen. Tämä tarkoittaa käytännössä elinikäisiä syyllisyydentuntoja. Ne voi painaa taka-alalle, mutta ne vaikuttavat alitajunnassa. Koko elämän ajan.

Tää on niin totta! Itsekin ollut se 1 nainen kaksi kertaa jo, ja ikävä kyllä juuri noin ne 2 naiset ajattelee ja tietenkin aika pitkälle myös miehet.

Turha kenenkään puhua lasten hyvinvoinnista tms. oma perse on tärkein ja sanoisin että 98 kertaa sadasta tää kuvio päättyy kyyneliin myös sen 2 naisen kohdalla.

Onpas täällä katkeria akkoja tilittämässä.

Ap:lle omasta kokemuksesta voin sanoa että go for it! Sitten kun OIKEA rakkaus tulee kohdalle sen kyllä huomaa. Kiinnijääminen vauhdittaa kyllä asioita huomattavasti, tosin helpompaa varmaan olisi että molemmat ensin eroaisivat tahoillaan.

Ihmisellä on velvollisuus pitää huolta itsestään, sen jälkeen vasta voi huolehtia muista. Jokainen vastaa itse oman elämänsä onnellisuudesta.

Olet oikeassa siinä, että jokainen vastaa itse omasta onnellisuudestaan. Toinen ihminen ei koskaan tuo onnea. Ei koskaan. Kaikki lähtee omasta itsestä. Se ei koskaan lähde kenestäkään naisesta/miehestä.

Ja juuri tämän takia kannattaa miettiä, mitä tekee elämälleen.

jonka vuoksi hajosi perhe. Ehkä se olisi hajonnut muutenkin, mutta mun olemassaoloni ja miehen kiinnijääminen nopeutti prosessia.



Netistä lukemani perusteella taidan olla aika erilainen toinen nainen ku yleensä. Tunnen ihan hirvittävää syyllisyyttä asiasta ja joskus näen tämän miehen lapsia ja silloin suru viiltää sisältä. Nyt lapset kulkee kahden kodin väliä.



Silloin suhteen aikana suljin miehen perheen kokonaan mielestäni, oli vain minä ja mies. Mutta kun jäätiin kiinni ja mies jäi perheensä luo hetkeksi ennen eroa, tajusin mitä olin edesauttanut. Toivon, että olisivat eronneet ihan kahdestaan ilman minun vaikutusta.

Kannattaisikohan nyt pitää pieni (miettimis)tauko?