minulla on suhde, olen toinen nainen

jonka vuoksi hajosi perhe. Ehkä se olisi hajonnut muutenkin, mutta mun olemassaoloni ja miehen kiinnijääminen nopeutti prosessia.

Netistä lukemani perusteella taidan olla aika erilainen toinen nainen ku yleensä. Tunnen ihan hirvittävää syyllisyyttä asiasta ja joskus näen tämän miehen lapsia ja silloin suru viiltää sisältä. Nyt lapset kulkee kahden kodin väliä.

Silloin suhteen aikana suljin miehen perheen kokonaan mielestäni, oli vain minä ja mies. Mutta kun jäätiin kiinni ja mies jäi perheensä luo hetkeksi ennen eroa, tajusin mitä olin edesauttanut. Toivon, että olisivat eronneet ihan kahdestaan ilman minun vaikutusta.

Mulla ihan sama juttu. En minä sen suhteen aikana hirveästi ajatellut mitään, oltiin molemmat varattuja tahoillamme. Mutta nyt... en tunnista itseäni noista ajoista. Käyttäydyin täysin omien periaatteitteni vastaisesti ja kadun tuota suhdetta koko loppuikäni.

Mitään en voi enää korjata enkä muuttaa, mutta jokaiseen tällaiseen sivusuhde -aloitukseen vastaan jos sellaisen bongaan. Haluaisin että muut ei tekisi sitä virhettä minkä minä tein. Se EI kannata. Suhde ei ala terveeltä pohjalta jos se alkaa pettämisestä. Siitä puuttuu silloin montakin perusasiaa mitkä pitää suhteen alussa olla kunnossa: Luottamus ja kunnioitus.

ja olen niin onnellinen! Ollaan tavattu nyt muutaman kerran ja viestejä vaihdellaan joka päivä.

En olisi ikina uskonut itsestäni. Olen ollut niin korkeamoraalinen, mutta en ole vain käsittänyt, miltä voi tuntua.

Tiedän, vielä tämä loppuu kyyneliin, eikä pelkkä rakkaus auta arjessa, jos asiat menevät monimutkaisiksi. Vai auttaako? Onko jollain kokemusta? Suhteen toinen osapuoli on sanonut toivovansa, että jäisimme kiinni, nii asiat selviäisivät. En usko, että se olisi hyvä asia, itse haluaisin ensin kummankin eroavan tahoillaan niin, että lasten takia erot sujuisivat mahdollisimman vähillä konflikteilla (jos mahdollista.)

mutta en myöskään hyväksy. Fakta on se ettei ihminen voi itse päättää kehen rakastuu ja kehen ei, oli se sitten varattu, perheellinen tai joku random spurgu. Mut ihan mielenkiinnosta minkä ikäsiä suunnilleen ne miehen lapset/lapsi on? Mun mielestä mihen täytyy näyttää selkärankansa ja kertoa tän hetkiselle emännälleen suoraan mistä on kyse ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Nyt jos ap kirjoittaisi, että lopettaa suhteen, jotta perheet säilyisivät ehjinä, eikä koskaan kerro asiasta kenellekään, niin täällä nousisi haloo, että miten voit ap olla noin itsekäs. Pitää kertoa kaikille mahdollisille osallisille, muuten koko elämä on valheellista ja saatanasta ja helvetin tuli odottaa ja lapset vaistoaa kaiken pahan jo äiskän pikkuvarpaan asennosta ja heistä kasvaa tunnevammaisia narsisteja.

Kunhan lopettaa ja keskittyy jatkossa suhteisiin sinkkujen kanssa.

Mies tässä on se joka tekee päätöksen kertomisesta.

Nyt jos ap kirjoittaisi, että lopettaa suhteen, jotta perheet säilyisivät ehjinä, eikä koskaan kerro asiasta kenellekään, niin täällä nousisi haloo, että miten voit ap olla noin itsekäs. Pitää kertoa kaikille mahdollisille osallisille, muuten koko elämä on valheellista ja saatanasta ja helvetin tuli odottaa ja lapset vaistoaa kaiken pahan jo äiskän pikkuvarpaan asennosta ja heistä kasvaa tunnevammaisia narsisteja.

Nyt jos ap kirjoittaisi, että lopettaa suhteen, jotta perheet säilyisivät ehjinä, eikä koskaan kerro asiasta kenellekään, niin täällä nousisi haloo, että miten voit ap olla noin itsekäs. Pitää kertoa kaikille mahdollisille osallisille, muuten koko elämä on valheellista ja saatanasta ja helvetin tuli odottaa ja lapset vaistoaa kaiken pahan jo äiskän pikkuvarpaan asennosta ja heistä kasvaa tunnevammaisia narsisteja.

Eli suhde poikki ja asia unholaan :)

Miksi pitäisi jäädä kiinni? Omituista, eikö kuitenkin olisi helpompi hakea sitä eroa ensin ja alkaa seurustelemaan kunnolla sitten kun kumpikin on tahoillaan eronnut?

Ehkä se antaa lisäjännitystä ja kipinää sivusuhteeseen, kun saa pelätä milloin jää kiinni, ja on kielletyn hedelmän tuntua, yhteinen salaisuus jne... On myös suurempi mahdollisuus siihen että tunteet lopahtaa, kun arki astuu kuvioihin.

Jännä miten ihminen rekkaudennälässään unohtaa sen entisen korkean moraalin ja tyytyy sellaiseen mieheen joka on valmis pettämään ja aiheuttamaan tuskaa perheelleen, oikein toivoo että jäisi kiinni suhteesta.

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää!

odottamaan sitä, että tieto pettämisestä musertaa toisen perheen.

Mutta meitä on moneen junaan.

Miksi pitäisi jäädä kiinni? Omituista, eikö kuitenkin olisi helpompi hakea sitä eroa ensin ja alkaa seurustelemaan kunnolla sitten kun kumpikin on tahoillaan eronnut?

Ehkä se antaa lisäjännitystä ja kipinää sivusuhteeseen, kun saa pelätä milloin jää kiinni, ja on kielletyn hedelmän tuntua, yhteinen salaisuus jne... On myös suurempi mahdollisuus siihen että tunteet lopahtaa, kun arki astuu kuvioihin.

Jännä miten ihminen rekkaudennälässään unohtaa sen entisen korkean moraalin ja tyytyy sellaiseen mieheen joka on valmis pettämään ja aiheuttamaan tuskaa perheelleen, oikein toivoo että jäisi kiinni suhteesta.

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää!

Oltiin tavattu kerran kun erosin miehestäni, ja tyytyväinen ratkaisuuni olen edelleen 10 v jälkeen.

Toivon sinulle ap onnea koko sydämestäni. Itse olin viisi vuotta sitten vastaavassa tilanteessa, rakastuin toiseen mieheen ja hän minuun. Tarkoituksena ei ollut aluksi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, mutta minulla tilanne oli jo vuosia mieheni kanssa ollut todella huono.

Päätin hakea eroa, mieheni sai tietää suhteestani, piti huolen että kaikki muutkin, lapset mukaan lukien sai tietää.

Rakkaani erosi vaimostaan melkein heti minun jälkeeni, muutimme yhteen, hän ja minun kolme lastani, lapset ovat katkeria ja vihaisia, ISÄLLEEN, eivät minulle ja rakkaalleni.

Nyt meillä on 4kk ikäiset kaksostytöt, eikä elämä voisi olla onnellisempaa.

Molemmilla vanhemmilla on vastuu myös siitä, mitä lapset näissä tilanteissa kuulevat.

MYÖS sillä petetyllä on siis vastuunsa!



Olen kurkkuani myöden täynnä niitä äitejä, jotka tilittävät lapsilleen yksityiskohtaisesti, miten "isi nyt just paneskelee toisen tädin kanssa, varmaan se täti antaa persettäkin, kun äiti ei sellaiseen suostu!".

Mä "menetin" yhden ystävän, kun sanoin hänelle, ettei hänen pitäisi lapsilleen puhua näin. Lapset olivat siis samassa kahvipöydässä, kun ko. nainen kävi ruotimaan (tulevan ex-)miehensä seksielämää vieraan "horon" kanssa. Lapset olivat myös sen ikäisiä, että ymmärsivät varmaan, mistä on kyse. Noh, mulle ei ole sen jälkeen soiteltu... Asetuin kuulemma miehen puolelle.

Lasten (minkäänikäisten) EI TARVITSE kuulla yhtään mitään vanhempien seksielämästä!



Tämä nyt ihan aiheen vierestä.

Niin... ja minäkin olen joskus ollut se petetty vaimo. Onnistuin kuitenkin selviämään erosta ilman katkeroitumista, eikä lapsikaan vaikuta traumatisoituneelta (ainakaan vielä). Olen kai jollain tavalla onnekas, tai sitten vaan vahva ja kylmä, kuten minut monesti määritellään.



Ap:n touhuja en hyväksy, mutten tuomitsekaan... Jokainen elää tavallaan.

"lapset ovat katkeria ja vihaisia, ISÄLLEEN, eivät minulle ja rakkaalleni.

Nyt meillä on 4kk ikäiset kaksostytöt, eikä elämä voisi olla onnellisempaa."



öö siis lapset ovat katkeria ja vihaisia ja sinä hehkuttelet onnellisena?

samassa tilanteessa. Olimme molemmat varattuja tavatessamme. Tapailimme vuoden ajan tosi tiuhaan ja kävimme useilla reissuillakin. Sitten molemmat erosimme tahoillamme. Kumpikaan ei jäänyt kiinni pettämisestä... Tästä on nyt 4 vuotta ja elän kyllä nyt elämäni parasta aikaa. Perheemme on tiivis (minulla edellistä suhteesta lapsia) ja välit exääni on hyvät. Lapsiani olen tarkkaillut todella tarkkaan, josko ero olisi vaikuttanut negatiivisesti heihin. En ole löytänyt hälyyttäviä merkkejä. Tottakai heillä on joskus ikävä isää, mutta niin varmasti on myös perheissäm, joissa toinen vanhempi esim. on paljon matkoilla. Lapseni ovat isällään n. 12 päivää / kk.

En hyväksy tapaa miten toimimme tavatessamme, enkä voi suositella sitä kenellekään. Salailu, valehtelu yms on anteeksiantamatonta, mutta niin vain minäkin siihen ajauduin, oltuani pitkään kuolleessa suhteessa. Eli viestini on se, että tästä voi hyvinkin tulla sinulle elämäsi rakkaustarina, mutta erotkaa tahoillanne, ennenkuin jäätte kiinni. Jos jäätte kiinni, lasten asioiden hoitaminen eron toisen osapuolen kanssa saattaa mutkistua todella pahasti ja itse en ainakaan halunnut exälleni tarpeetonta pahaa oloa ja olen todella onnellinen siitä, ettei hän tiedä miten asiat oikeasti menivät. Olen kuitenkin toivonut hänelle kaikkea hyvää koko ajan, rakkaus vain häipyi meidän väliltä kauas pois.

siis isänsä käytöksestä ovat katkeria, siitä, kuinka isä on haukkunut minua ja varsinkin siitä, miten mies käyttäytyi liittomme aikana. Perheemme elää tällä hetkellä todella onnellista perhe-elämää, täysin ilman ex:ää, joka ei ole päässyt katkeruudestaan eroon. Lapset eivät omasta vapaasta tahdostaan halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä.

niin yhtä tärkeää minulle olisi paitsi oma onneni myös lasteni suhde isäänsä ja tekisin kaikkeni edesauttaakseni sen onnistumista, enkä luovuttaisi.

Loppuu kyyneliin, olen pahoillani.

Lopeta hyvä ihminen tuo pelleily!!!

Vierailija kirjoitti:

Lopeta hyvä ihminen tuo pelleily!!!

Mikäköhän mahtaa olla tilanne näinkin monen vuoden jälkeen mitä aloituksesta on?