Rahaa säästöön pahan päivän varalle/ kireä lainanmaksuaikataulu vai löysempi elämä?

Me ajattelemme että elämä on nyt, eikä tulevaisuudesta tiedä onko edes terve tai elossa. Joten nautimme elämästä nyt kun olemme terveitä ja kohtalaisen nuoriakin. Uskomme pärjäävämme jatkossakin myös taloudellisesti ilman säästelyä. eikä ole mitään isoja hankintatavoitteita mihin pitäisi säästää myöskään.



Sen verran olemme laittaneet sivuun kuitenkin ettei talous ihan heti kaadu jos yllättävä meno tulee, molempien yhteenlaskettuja 3 kk tuloja vastaava rahasumma on säästötilillä josta voi tarvittaessa myös nostaa rahaa. Mutta enempää emme kaipaa.

ne ulkomaanmatkat on niiin nopeesti tuhlattu ja unohdettu, että tingin mielummin niistä. Mutta kodin remontoinnista hyötyy joka päivä.





Kultainen keskitie lienee viisain.

ne ulkomaanmatkat on niiin nopeesti tuhlattu ja unohdettu, että tingin mielummin niistä. Mutta kodin remontoinnista hyötyy joka päivä.

ja niitä muistellaan melkein päivittäin -jopa lapset- Itsekin monta vuotta olin sitä mieltä ettei reissuissa ole järkeä, mutta olen yllättynyt kuinka katkaisu pimeään talveen auringossa on ollut koko perheelle kiva juttu. Mutta tosiaan se kultainen keskitie olisi paras, kun vaan löytäisi sen!

Puolen vuoden kummankin nettopalkkatuloja ei ole tilisäästöinä; noissa sijoituksissa on jokin verran mutta kuten sanottu, tällä hetkellä arvo ei ole edes sen vertaa kuin sinne on sijoitettu rahana. Ja voihan nuo kurssit mennä entistä huonommiksi. Tilille rahan säilöminen taas meillä tuppaa kulumaan -keksitään aina joku hyvä syy käyttää rahaa jos sitä näyttää olevan käyttötilillä- Siksikin käyttötileillä ei ole montaa tonnia eikä edes säästötilillä. ap

verran köyhiä ettei tämä oo varmaan edes vertailukelpoista :D



Mutta kyllä me pyritään nyt kiristämään vyötä kun korot ovat alhaalla. Eli nyt maksetaan sitä lainaa ja tehdään perheen kanssa halvempia juttuja. Kesälomat telttaretkellä tai sukulaisen mökillä. Kesällä kun sähkölaskussa säästää ja ruoka on halvempaa niin pikkasen suurempaa kuukausierää sitten asuntolainasta.



Tämähän on se järkevä vaihtoehto. Mutta toisaalta ei sitä nyt pidemmän päälle jatkuvaa kituuttamistakaan jaksa. Se pitää perhekohtaisesti punnita missä menee se oma mukavuusraja. Ollaan sen verran pihejä muutenkin että me ei kamalasti kaivata niitä ulkomaan matkoja tai ravintola illallisia. Niin kauan kun rahasta on tiukkaa niin tuollaisiin ei olisi mukava edes rahaa laittaa vaikka sitä säästettyä saisikin.



Mutta joo, ei tuohon ole mitään oikeaa vastausta. Riippuu lainan määrästä, tuloista ja siitä omasta mukavuusrajasta. Järkeväähän tietysti olisi maksaa se laina mahd. nopeasti.

Jokaisella saa toki olla oma näkemyksensä omasta rahansa käytöstä ja se mitä ihmiset harvoin tajuavat on se, että rahan käyttö on myös aina hyvin paljon sidoksissa arvoihin.



Itse lähden seuraavista näkökulmista ja ap voi tietty miettiä, että mitä niistä ajattelee ja muokata sen mukaisesti mikä on teidän perheelle tärkeää.



1) joka kuu pistetään sijoituksiin 5-10% nettotuloista (tämä minun arvomaailmassa ihan vain siksi, etten luota tuleviin eläkejärjestelmiin ja uskon siihen, että pitkäaikainen säästäminen tuo rahaa rahan luo ja on kätevää, jos tuloja tulee sitten jossain vaiheessa myös muusta kuin palkka/eläketuloistakin)



2) asumiskuluihin on suotavaa mennä 30% nettotuloista, jos nykyisellä korkotasolla jo menee 40%, niin sitten on kiire tehdä nyt ylimääräisiä lainanlyhennyksiä ettei tule ongelmia, jos korot joskus nousee



3) välttämättömät menot (ruoka, vakuutukset, vaatteet yms.)



4) yli jäävä raha mietitään perheessä, että miten se käytetään



Esim. tästä summasta 30% matkustamiseen, 30% sisustamiseen, 30% ylimääräisiin lainanlyhennyksiin ja 10% vaikka heräteostoksiin.



Pahanpäivänvarana pitäisin 3x kuukauden nettotulot nopeasti rahaksi muutettavassa muodossa.



Tuo on siis minun näkemykseni perusperiaatteen tasolla. Meillä itsellä tuo jakautuu tosi eri tavalla eli meillä menee sijoituksiin noin 20%, asumiseen noin 20% ja sisustamiseen ja matkusteluun menee meillä ihan marginaalinen summa vuodessa (noin 1000 e yhteensä), mutta sitten taas rahaa menee kulttuuririentoihin, harrastuksiin ja luomuruokaan yms. ehkä normaalia enemmän.

Me ajattelemme että elämä on nyt, eikä tulevaisuudesta tiedä onko edes terve tai elossa. Joten nautimme elämästä nyt kun olemme terveitä ja kohtalaisen nuoriakin. Uskomme pärjäävämme jatkossakin myös taloudellisesti ilman säästelyä. eikä ole mitään isoja hankintatavoitteita mihin pitäisi säästää myöskään.

Sen verran olemme laittaneet sivuun kuitenkin ettei talous ihan heti kaadu jos yllättävä meno tulee, molempien yhteenlaskettuja 3 kk tuloja vastaava rahasumma on säästötilillä josta voi tarvittaessa myös nostaa rahaa. Mutta enempää emme kaipaa.

säästössä heillä ei rahaa ollut. Heille tuli sitten yllättäen (muille siis, vaikuttivat onnellisilta) ero. Kumpikaan ei voinut lunastaa taloa, joten se meni myyntiin. Lainaa ei jäänyt kummallekaan mutta eipä sitten tullut tuloakaan. Sitä kaverini harmitteli jälkeenpäin, että jos he olisivat lyhentäneet velkaa vähän enemmän niin eron tullessa olisi ollut pesämuna uuteen asuntoon kasassa.

Kultainen keskitie on tässäkin parasta eli lainanhoitoa ei kannata vetää liian tiukalle. Enemmin tekee sitten ylimääräisiä lyhennyksiä, jos rahaa jää säästöön.

ne ulkomaanmatkat on niiin nopeesti tuhlattu ja unohdettu, että tingin mielummin niistä. Mutta kodin remontoinnista hyötyy joka päivä.

Kultainen keskitie lienee viisain.

loka-marraskuinen matka jonnekin aurinkoon on koko talven jaksamisen perusedellytys. Nyt kesälläkään ei pimeä syksy ahdista, koska marraskuussa koittaa reissu aurinkoon.