Oletko ollut häissä, joissa vieraat on tarkoituksella sekoitettu pöytiin eri suvut sekaisin?

oli erittäin kiusallinen ruokailu. Sen jälkeen pystyi onneksi lipeämään :)

Aivan hirveitä tutustumisviritelmiä joka ikinen kerta.



Olisi ihan kiva, että saisi istua tuttujen kanssa, edes OMAN MIEHENSÄ kanssa tai OMIEN LASTENSA tai VANHEMPIENSA kanssa, mutta ei - mieluummin sen tuntemattoman kanssa ne piinalliset kuusi tuntia. Yritä siinä sitten puhua ihan typeriä asioita ihmisen kanssa, jota ei tule koskaan tapaamaan enää missään.



Mä olen alkanut vihata häitä näiden plaseerausten takia.

Myös lapsemme oli sijoitettu toiselle puolelle salia. Lämpimän ruoan jälkeen pyysimme heidät pöytäämme ja hankimme heille tuolit. Heidän pöytäseuransa eivät puhuneet heille ja vaihtoivat kielenkin toiseen. Me taas istuimme jonkun ihan nuoren parin kanssa, jotka olivat ujoja tuppisuita. Oli ihan hiton hauskat häät.

Meidän pöytään oli sattunut todella mukavat ihmiset. Heidän seurassaan oli hauskaa ja olemme onneksi myöhemminkin tavanneet. Jälkeenpäin selvisi että monet muut olivat tykänneet huonoa pöytäjärjestelystä ja pöydissä ollut hiljaista.

oikeasti todella rasittavaa. Ajat ensin 500 kilometriä toiselle puolelle Suomea, siellä on sukulaisia joita et ole nähnyt vuosiin tai vuosikymmeniin. Sitten sut on laitettu istumaan _sen toisen, ventovieraan suvun jäsenten kanssa samaan pöytään_. !!! Voi hyvä isä nyt sentään. Siinä sitten tuntikausia istutaan hiljaa tai väännetään väkinäistä juttua ihmisten kanssa joita ei ole koskaan ennen tavannut eikä tule koskaan enää tapaamaankaan. Kukahan tämäkin loistavan idean on oikein keksinyt. Laittakaa ihmiset istumaan oman sukunsa kanssa, mielellään esim. serkukset samaan pöytään.

miksi pitää ne pöytä paikat nimetä?



enkä kyllä oo koskaa sellaisissa häissä ollukaan missä niin olisi tehty.

pöytäjärjestys oli huolellisesti laadittu. Esim. morsiusparin sisarukset olivat samassa pöydässä pienyten lastensa kanssa. teineillä oli oma pöytä jne. hyvin onnistuneet ja mukavat häät.

Varsinkin suomalaisille jörriköille. Joko väännetään väkisin juttua tai sitten istutaan tuppisuuna. Siinäpä on hauskaa sitten.



Sitä tosiaan olisi mukava istua niiden sukulaisten/ystävien kanssa ja jutella ilta mukavia. Monet kun saattavat olla sellaisia, että niitä näkee joskus, jouluna ja häissä.

Mielestäni järjestely on ollut ihan ok olettaen että ruokailun jälkeen saa liikkua vapaasti ja jutella omien sukulaistensa kanssa.



Hölmöä minusta on isoissa häissä myös istua aivan lähisukulaistensa kanssa. Siis esim. sisarustten perheiden kanssa kun heidän kanssaan on tekemisissä muutenkin aika paljon. Kivempaa olisi jutella vaikka serkkujensa tai tätiensä perheiden kanssa, joita tapaa juuri vaan häissä ja hautajaisissa.



Paikattamuus on kyllä typeryyden huippu. Se saa aikaan sen että pöydissä on yksittäisiä paikkoja joihin ei mahdu koko perhe.

Juu, tänä kesänä oltiin häissä, missä oli plaseerattu ihan päin sanonko mitä.



"Kaverit" oli sijoitettu yhteen pöytään, eli kaikki samanikäiset toisilleen tuntemattomat ystävät, sukulaiset ja kaasot. Koita siinä nyt sitten vääntää mielenkiintoista juttua jonkun serkun tai siskonpojanvaimon kanssa, jolla ei ole mitään sanottavaa yhtään mihinkään.



"Aikuiset" olivat sitten ihan kummallisesti tipoteltu sinne tänne. Esimerkiksi omat vanhempani oli sijoitettu aivan toiselle puolen salia jonkun juhlakalun kaukaisen serkun sedän viereen. Ei mitään yhteistä.



Häät olivat plaseerauksen ja liian ahtaan istumatilan takia aivan fiasko! Häissä olisi mukavinta jutella ihmisten kanssa, jotka tuntee. Kyllä sitä sitten tutustuu loppuillasta muihinkin, jos on sen tyyppinen luonne. Näissä häissä ei tosin loppuiltaa nähty, kun väki kaikkosi viimeisen ohjelmanumeron jälkeen välittömästi kotiinsa...

Plus tietenkin noissa häissä oli ihan liikaa ohjelmaa, eli sille pöytien välissä ravaamiselle ei löytynyt aikaa laisinkaan...



t.11

kun ystävä oli plaseerannut 30-vuotissyntymäpäivillään kaikki niin, että kukaan ei istunut tutun vieressä. Siinä sitten piti tehdä tikusta asiaa, kun ennemmin olisi kiinnostanut jutella niiden vanhojen ystävien kanssa ihan oikeista asioista, joita ei ollut nähnyt vuosikausiin.

Ja tosiaan, kuten muutkin sanoi, niin yhtäkkiä olin yksin seurueessa, josta en tuntenut ketään ja joista en ole ketään myöskään sittemmin tavannut (ja aikaa on mennyt 9 vuotta).



Vieläkin muistan sen uuvuttavuuden. Mulla oli lievä työuupumus ja loma oli juuri alkanut. Lähdin kuitenkin juhliin, kun kyllähän sitä uupuneenakin voi miehen kanssa juhliin lähteä. Ja se oli tosiaan ihan mukavaa siihen asti, kunnes mä jäin yksin ventovieraiden seuraan. Joukossa oli yksi parivuotias lapsi, jota ensin hyysäsin: höpöttelin sille ja pidin sylissä. Muttaeihän se lapsi koko iltaa siinä ollut ja aikuisten kanssa seurusteluun mulla ei enää voimat riittänyt. Aika aikaisin lähdin sitten vain autoon odottamaan miestäni, kun en kerta kaikkiaan kyennyt tsemppaamaan enempää.



Eipä jäänyt niistä juhlan järjestäjistä kovin rentoa kuvaa eikä se kuva ole myöhemminkään isommin muuttunut.

Voi tätä tuppuisuista suomalaista kansaa. Ettekö te osaa puhua - mistään?!

Ettekö te oikeasti teidä, keksi, mitä jutella tuntemattoman ihmisen kanssa?

En pidä itseäni mitenkään mukavana,en sosiaalisena, en puheliaana. Mutta osaan jutella aivan valtavasti, aivan tuntemattomien kanssa. Jos teen päätöksen, että käyttäydyn näin -iloisesti, avoimesti kertomatta itsestäni mitään syvällistä tai intiimiä- myös olen sitä, ja vastapuoli luulee että olen avautunut koko elämäni verran!! :)



Minusta olisi ihana tutustua muihin ja tuntemattomiin.



Yksissä huippuhienoissa häissä olli aivan helvetin tylsää. Kyseessä oli miehen serkku, joka ei pidä minusta - olisittepa nähneet hänen ilmeensä kun näki minut ensimmäisen kerran!

Minut laitettiin istumaan pitkän pöydän siihen nurkkaan, missä minulla oli keskustelukumppaneina oma mies, toisella puolella oma 4 v lapsi. ja sitten olikin ikkuna ulos. En päässyt kolosta mihinkään ja ymmärsin kyllä että olen siellä vain miehen siivellä, välttämätön paha.

vastapäätä istui miehen serkun perhe, jotka eivät halunneet jutella minun kanssani.

Miehen vieressä oli sitten muuta tuttavaa ja sukua, joiden kanssa mies jutteli, samoin serkut vastapäätä. älyttömän kivaa.

tanssia ja viiniä oli. Kukaan ei juonut, kukaan ei tanssinut. Kaikki seistä pönöttivät paskajäykkänä. Anoppi vie lasta kaeummaksi kun minä innostuin viinistä humaltuneena tanssimaan. Mies ei suostunut mihinkään. Seisoi kuin puupökkelö. Olihan siinä hänen kunnianarvoisa hieno sukunsa.. ei silloin iloitella eikä irrotella.

niin joku sanoi ihan hyvin tuolla, että kun ajaa 500 km toiselle puolen Suomea, niin olisi ihan kiva ja kohtuullista päästä juttelemaan niiden serkkujen ja tätien kanssa, joita on nähnyt viimeksi neljä vuotta sitten.



Mutta sen sijaan, että voisi vaihtaa kuulumisia harvoin nähtyjen sukulaisten kanssa, niin on laitettu tutustumaan viraisiin ihmisiin, joita ei luultavasti ikinä enää tapaa.



Voihan sitä silti käyttäytyä, ei siinä mitään. Mutta ei siinä mitään järkeä eikä kohteliasta järjestäjien puolesta ole.

niin joku sanoi ihan hyvin tuolla, että kun ajaa 500 km toiselle puolen Suomea, niin olisi ihan kiva ja kohtuullista päästä juttelemaan niiden serkkujen ja tätien kanssa, joita on nähnyt viimeksi neljä vuotta sitten.

Mutta sen sijaan, että voisi vaihtaa kuulumisia harvoin nähtyjen sukulaisten kanssa, niin on laitettu tutustumaan viraisiin ihmisiin, joita ei luultavasti ikinä enää tapaa.

Voihan sitä silti käyttäytyä, ei siinä mitään. Mutta ei siinä mitään järkeä eikä kohteliasta järjestäjien puolesta ole.

Mikset sitten pidä yhteyttä niihin omiin sukulaisiisi? Et kai sinä siitä voi juhlien järjestäjää syyllistää?

Minusta on ihan kiva, että häävieraita yritetään hiukan sekoittaa istumapaikkojen avulla. Kyllähän niiden tuttujen kanssa pääsee juttelemaan aina välillä, eihän sitä koko iltaa yleensä istuta tattina omilla paikoilla? Kyllä minä juhliin mennessäni yleensä jopa oletan, että tulen tapaamaan siellä ennestään tuntemattomia ihmisiä ja jopa keskustelemaan heidän kanssaan.

Tuo on tosin todella outoa, että pariskunta tai pariskunta tai jopa pariskunnan pienet lapset laitetaan istumaan erikseen. En ole kyllä itse tuollaiseen missään törmännyt.

Ja muutamissa häissä, joissa osa suvusta on ollut englannista ja espasnjasta, oli aika huolellisesti mietitty, että pöytäseurana on kielitaitoisia ihmisiä. Sen verran olen vanhanaikanen että minusta morsiusparin vanhemmat ja isovanhemmat kuuluvat samaan pöytään. Mutta sen jälkeen voisi jo jouostaa ja laittaa tutut ihmiset istumaan keskenään.

Voi tätä tuppuisuista suomalaista kansaa. Ettekö te osaa puhua - mistään?!

Ettekö te oikeasti teidä, keksi, mitä jutella tuntemattoman ihmisen kanssa?

Kyllä varmaan aika moni osaa ja puhuukin sen tuntemattoman vieruskaverin kanssa kun on pakko. Mutta ei se siitä mitenkään kauhean kivaa tilannetta tee jos nyt ei yhtäkkiä satu löytymään joku todella yhteinen mielenkiintoinen keskustelunaihe. Ja osa on tosiaan niitä tuppisuita, jotka vastaa nihkeesti vain kun jotain kysytään. Itsaekin tuossa esimerkissä valitat paskasta plaseerauksesta, jossa sun vierustoverit ei suostunut sun kanssa juttelemaan. Sehän tässä meillä muillakin on pointti :D

Ja se että vaikka niitä sukulaisia ei näekään kuin vaikka sen neljän vuoden välein, ei tarkoita sitä etteikö niiden kanssa pidä yhteyttä. Mutta voi olla että sukua asuu ympäri Suomea jotenka se näkeminen on väkisinkin vähäisempää. Senpä takia silloin kun harvoin samoissa juhlissa/tilassa ollaan, niin olisi tosi mukava vaihtaa kuulumisia nokakkain. Eikä istua jäkittää jonkun mykän serkkuparin vieressä puolta iltaa.

Yleisesti plaseerausta kannatan minäkin. Mikään ei ole niin tyhmää kuin se kilpajuoksu vapaista paikoista jos ei ole plaseerausta.

Siis oikeasti, miksi minua kiinnostaisi jutella tyhjänpäiväistä paskaa ja tutustua sukuun, jota en toivottavasti koskaan enää näe? Kyllä minä haluan jutella omien sukulaisteni kanssa.

Älä juttele tyhjänpäiväistä paskaa, onhan seurustelun taso sinustakin kiinni. Miten voit tietää etukäteen ettet halua tavata uusia sukulaisia tulevaisuudessa?