työkaveri on masentunut ja sekoilee töissä

mitä tehdään.

haluaisin ensin sanoa sille, että oon tosi huolissani. Oon lähin työkaveri ja tuntisin itsenipetturiksi jos en sanoisi mitään. Muutaman kuukauden aikana se on muuttunut ihan eri ihmiseksi. Itsellekin tulee huono olo, kun istuu vieressä. Pelottaa vaan sen reaktio, enkä tiedä miten aloittaisin.



ap

Olisiko helpompi ottaa asia puheeksi henkilön esimiehen kanssa? Tai ehkä työterveyslääkärillä tai -hoitajalla on joku keino puuttua asiaan? Ja sitten työpaikalla pitäisi olla työsuojeluvaltuutettu, ehkä hän keksii hyvän tavan toimia.

psykoosiin kun olin töissä. Kukaan ei tehnyt mitään ja vain esimies ois saanut mut johonkin jatkohoitoon. Ei siinä työkaverin juttelut ois paljoa painanut.

haluaisin varoittaa että nyt olisi viimeinen aika tehdä jotain ennenkuin menee työkyky...tai ehkäpä se on tarkemmin ajatellen jo mennyt :(



ap

siis ees suurinpiirtein? Näkeekö harhoja, onko alkkis, aggressiivinen vai mitä

5: olisiko lähimpien työkavereiden puuttuminen auttanut mitään? haluaisin varoittaa että nyt olisi viimeinen aika tehdä jotain ennenkuin menee työkyky...tai ehkäpä se on tarkemmin ajatellen jo mennyt :(

ap

Ei olis auttanut. Esimies ois voinut passittaa lääkäriin ja lääkäri toivon mukaan ois osannut tunnistaa sairauden.

Lopulta veli tunnisti oireet ja vei lääkäriin. Lääkäri antoi nukahtamispillerit ja niitä sitten otin liikaa ja jouduin sairaalaan. Sielä sitten tunnistettiin mikä oli.

huono itsetunto, yrittää suorittaa, jotta ansaitsisi (?) myönteistä huomiota. Kun ei saa sitä, turhautuu ja länkyttää kaikesta. Näkee uhkia kaikkialla, ei uskalla soittaa asiakkaalle jos on hiukankin jotain mahdollisuutta, että voi tulla negatiivista vastaan. Pelkää, että jos vastaa omalla nimellään, joku tulee odottamaan häntä työpaikan ulkopuolelle ja alkaa vainota.



Vastaa puhelimeen mitä sattuu, ei löydä paperista etsimäänsä tietoa vaikka se lukee siinä keskellä isolla. Muut lähityötoverit paikkailevat sen tekemiä kämmejä (toistaiseksi). Silti on suuri tarve osoittaa olevansa parhaiten koulutettu meistä kaikista.



ap

yrititkö sinnitellä vai menikö sinulla mielestäsi tosi hyvin? Milloin jouduit jäämään töistä pois?



ap

huono itsetunto, yrittää suorittaa, jotta ansaitsisi (?) myönteistä huomiota. Kun ei saa sitä, turhautuu ja länkyttää kaikesta. Näkee uhkia kaikkialla, ei uskalla soittaa asiakkaalle jos on hiukankin jotain mahdollisuutta, että voi tulla negatiivista vastaan. Pelkää, että jos vastaa omalla nimellään, joku tulee odottamaan häntä työpaikan ulkopuolelle ja alkaa vainota.

Vastaa puhelimeen mitä sattuu, ei löydä paperista etsimäänsä tietoa vaikka se lukee siinä keskellä isolla. Muut lähityötoverit paikkailevat sen tekemiä kämmejä (toistaiseksi). Silti on suuri tarve osoittaa olevansa parhaiten koulutettu meistä kaikista.

ap

musta noi kaikki muut oireet kuulostaa siltä, että se ei vaan pysty siihen duuniin. Toi vainoomisskitso on ainoa joka vaikuttaa aidosti hulluudelta eli ainoharhaisuudelta. Noi kaikki taitaa kuitenkin olla megajättimäisen suoriutumispaineen oireita, ei niinkään mielenterveysjutun. Tosin joku persoonallisuushäiriö tai ahdistuneisuushäiriö voisi olla kyseessä.

Onko mahdollista, että sanoisit sittenkin sille ihmiselle itselleen eka että siinä on ylirasittuneisuuden oireita? Sehän kuulostaa lopultakin aika säädylliseltä. Kieltämättä nimittäin voi olla ruma temppu mennä sen selän takana puhumaan esimiehille. MIkä vois olla pahinta mitä tapahtus, jos sanoisit asiasta tälle ihmiselle itselleen?

Selvää kuitenkin on, ettei noin voi jatkua, kuulostaa tosi rasittavalta teille työkavereillekin.

Jäin töistä, kun veli vei sinne lääkäriin. Määräsi viikon saikkua ja ne pillerit. En tiedä miten ois käyny, jos en ois syönyt niitä pillereitä liikaa ja joutunut sairaalaan. (onneksi mies tajus mitä oli tapahtunut, soitti yöllä ambulanssin)

meni jotenkin ihan suunniltaan kun firman johdossa tapahtui muutoksia, jotka ei vaikuttaneet meidän työhön millään lailla.



Jotenkin sillä on sellainen asenne, että muun maailman ja muiden ihmisten pitäisi muuttua hänen mieleisekseen (ei kovin todennäköistä?) ja kun niin ei tapahdu, suuttuu. Stressantuu aivan suunnattomasti jos on hiukankaan töitä jonossa, ei siis kestä lainkaan painetta eikä mitään negatiivista ulkopuolelta.



Inhoan itse yli kaiken sitä, että toinen alkaa itkemään minun takiani, toisaalta tiedän miltä tuntuu uupumus, koska olen kokenut sen itsekin.



Jos puhuisin sisäsiististi ylirasittumisen merkeistä, se ei minusta riitä. Tämä ihminen on sairastumassa vakavasti.



ap

että se olisi sisäsiisti tapa ottaa asia hänen kanssaan puheeksi. Ts. jos sanot, että hänessä on ylirasittumisen merkkejä ja sanoisit, että niiden takia kannattaisi jutella lääkärin tai työterveyshuollon kanssa, tämä ystävä ei menettäisi kasvojaan tai torjuisi vinkkiä. SEn sijaan jos pamautat päin naamaa, että sua ei jaksa kukaan senkin hullu, niin saat aikaan ongelmia itsellesi. ELI pitää osata vähän pelata.

tietty voit sä tehdä niinkin, ja voit sä mennä sille esimiehellekin selän takana. Mutta itsehän sä kysyit vinkkejä...

ja toisaalta kuvailemasi voivat olla työuupumuksenkin oireita, jos tilanne on päässyt pahaksi ja henkilön luonteenlaatu on siihen taipuvainen.



Mielenterveysongelmien diagnosointi työkavereille ja niistä puhuminen taas eivät voi missään tilanteessa päättyä hyvin, ellei se työkaveri nyt ole jossain vessassa vetämässä ranteitaan auki. Vähän sama juttu kun kenenkään ei pidä olettaa olevan raskaana ellei henkilö itse ota asiaa puheeksi.

toisaalta ymmärrän, että saattaa kuormittaa, jos työ ei millään tavalla vastaa omia haaveita, vaatimuksia tai koulutusta...



ap

joka usein puhkeaa esim. stressaavan työtilanteen tai muun elämäntilanteen jälkeen.



t. eräs tuosta kärsivä, myös korkeasti koulutettu

ja on saanut lääkäriltään neuvon olla työelämässä. Virheitä tekee ihan mahdottomasti; ei osaa ottaa niistä opikseen, vaan samat kämmit toistuvat uudestaan ja uudestaan. Esimies "hyväksyy" tilanteen; jos joku muu kämmäilisi samalla tavalla, niin heti olisi esimies huomauttamassa. Aikanaan työkaverin virheitä paikkailin, mutta nyt olen lopettanut; on nimittäin loputon suo. Voi olla, että olen nyt itse työkaverina ihan perseestä, mutta päätin lopettaa muitten tekemien virheiden korjailun ja kiinnitän huomiota omaan jaksamiseeni.

ja onhan se niin että kukaan heistä ei jaksaisi täyspäiväisesti tai täydellä panoksella työskennellä. Mutta kun rima on matalalla jo valmiiksi, työn laatu on mitä on tai ei tee paljon mitään. Ikävintä on, että heitä pidetään ns tavistyöntekijän paikalla, joten heidän vajaa työtehonsa revitään muiden jaksamisesta ja venymisestä.

... voi kysyä , silloin kun ei muita kuulemassa. Mutta jottet itse satuta itseäsi vastauksesta (kun ei tiedä, mitä sieltä tulee), niin älä ennakko-odota mitään, vaan ota rennosti. Jos se oikeasti sekoilee ja stressaa paljon jo nyt, niin eipä siinä sun jutut paljoa lisää tee. Voi jopa auttaa, mutta sen pitäis luottaa suhun, ettet kysele vain nolataksesi tai osoittaaksesi, ettei hän kykene johonkin, vaan että olisit aidosti kiinnostunut ja välität. Jos et välitä, jätä kysymättä ja puhu esimiehelle suoraan.