työkaveri on masentunut ja sekoilee töissä

ja mä sanon tän ihan hyvällä sulle ja sun työkaverille. Mulla oli ihan melkein täysin samanlainen tilanne ja työkaveri kun sulla. Ja mä typerys menin asiasta keskustelemaan työkaverini kanssa. Seurauksena se, että musta tuli tän työkaverin terpeutti. Mulle se itki ja tilitti ja minä kuuntelin ja säälin ja porukalla peiteltiin sen tekemättömiä töitä.

Siitä seurauksena mä väsyin ja ahdistuin kun tarjottu apu ei tuottanut tulosta. Siitä seurauksena myös tän henkilön tilanne paheni, koska ei saanut ajoissa AMMATTILAISapua.

Lopulta mä menin avautumaan meidän yhteiselle esimiehelle, joka passitti siltä seisomalta tän työkaverin työterveyteen ja sieltä sitten hoidettiin tarpeellinen tuki tälle henkilölle. Hän on pitkällä sairaslomalla, en tiedä milloin palaa töihin.

Meillä moni osallistui työn jälkien peittelyyn ja siksi kukaan johdosta ei tajunnut mitään olevan vialla. Lisäksi minä olen edelleen niin ahdistunut koko tilanteesta, omasta avuttomuudestani, hölmöydestä kun en tajunnut heti puhua esimiehelle, umpihullujen juttujen kuuntelusta jne että viettänen koko kesälomani näistä toipuen.

Eli puhu sun esimiehen kanssa, se on parasta kaikkien teidän kannalta. Silleen sun työkaveri saa nopeiten sen oikeanlaisen avun.

meni jotenkin ihan suunniltaan kun firman johdossa tapahtui muutoksia, jotka ei vaikuttaneet meidän työhön millään lailla.

Jotenkin sillä on sellainen asenne, että muun maailman ja muiden ihmisten pitäisi muuttua hänen mieleisekseen (ei kovin todennäköistä?) ja kun niin ei tapahdu, suuttuu. Stressantuu aivan suunnattomasti jos on hiukankaan töitä jonossa, ei siis kestä lainkaan painetta eikä mitään negatiivista ulkopuolelta.

Inhoan itse yli kaiken sitä, että toinen alkaa itkemään minun takiani, toisaalta tiedän miltä tuntuu uupumus, koska olen kokenut sen itsekin.

Jos puhuisin sisäsiististi ylirasittumisen merkeistä, se ei minusta riitä. Tämä ihminen on sairastumassa vakavasti.

ap

tällä hetkellä taidan olla ainoita työpaikalla, joiden hän ei usko olevan itseään vastaan.



En tiedä miten hän kestäisi sen jos tulisi ilmi että olen puhunut selän takana jotain, toisaalta kammottaa ottaa asia esiin kasvotusten, koska ei todellakaan ole takuuta miten reagoi. Ja varsinkin jos ottaa nokkiinsa, ei ole hääppöiset oltavat sen jälkeen, koska teemme melkein kylki kyljessä töitä päivittäin.



ap

itseltään, että jos homma kusee, onko se tärkeää? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos asiat menee pieleen.



Jouduin antamaan mun rakkaimman projektini, uudelle työntekijälle, joka on ihan pihalla vielä. Se sekoilee, eikä osaa tehdä asioita ja olen luvannut auttaakin, mutta olen tajunnut, että ei ole tärkeää.



Se on vähentänyt mun stressiä huomattavasti, kun olen tajunnut, että homma kusee, mutta se ei ole mun syy.

niinkuin monessa muussakin paikassa, esimies on kimpussa jos työt pakkautuvat. Mutta se on kyllä niiden homma huolehtia, että homma sujuu. Kai sitä tuntee jonkinlaista vastuuntuntoa koko porukan vuoksi vaikkei tarvitsisi.



ap

sun velvollisuutesi on ainoastaan kertoa asiasta esimiehelle. On väärin, että muut tekevät enemmän duunia peitelläkseen tilannetta eikä siitä ole kenellekään hyötyä.

Sanot esimiehelle, että et halua kerrottavan että sinä olet tullut puhumaan. Älä aja itseäsi loppuun, sä et ole oikea henkilö auttamaan työkaveriasi.

Jos jostain kävisi ilmi, että sä olet asiasta puhunut esimiehellesi niin typerä on se henkilö joka suuttuu siitä että lähin työkaveri on huolissaan aidosti. Ja siitä jos alkaa sulle mököttämään niin sitten alkaa, huolehdi sä itsestäsi ja omasta työstäsi ja anna esimiesten huolehtia siitä mikä kuuluukin heidän työhönsä.

t. se jolla samanlainen kokemus

tällä hetkellä taidan olla ainoita työpaikalla, joiden hän ei usko olevan itseään vastaan.

En tiedä miten hän kestäisi sen jos tulisi ilmi että olen puhunut selän takana jotain, toisaalta kammottaa ottaa asia esiin kasvotusten, koska ei todellakaan ole takuuta miten reagoi. Ja varsinkin jos ottaa nokkiinsa, ei ole hääppöiset oltavat sen jälkeen, koska teemme melkein kylki kyljessä töitä päivittäin.

ap

eikä ne tajua sitä itsekään. Liittyy muistaakseni ahdistuneisuushäiriöön tai sitten epävakaaseen persoonallisuushäiiöön



Jos työkaverilla jompi kumpi tai toinen noista, niin se onkin sitkeä vaiva, enämpi kai synnynnäinen kuin mikään ohimenevä juttu. Stressi tuo noista "parhaat" puolet esiin.



Työkaveri tarvii hoitoa, tai sitten sitä, että työtilanne muuttuu rauhallisemmaksi. Ei taida onnistua?



Mun ylikiihtynyt vähän maanis-depis kaveri teki niin mahdottomaksi tilanteen töissä, että se sai vissiin lopulta potkut, kun sitä ei enää siedetty. Se että se joutui huomaamaan, että SE oli lopulta se vaikea ihminen töissä ja siitä ei pidetty ja vika oli sen, ei muiden, pelästytti sen aika epävarmaksi ihmiseksi entisen itsevarman sijaan. Säälin sitä vähän, vaikka ärsyttävä tyyppi olikin ja on edelleen.



Mietin vaan että kun toi tilanne on varmasti teilläkin kriisiytyäkseen ennemmin tai myöhemmin, niin olisiko parempi vinkata sille esimiehelle tai sitten tälle työkaverille?



Sano sille tiukkaan sävyyn että meneen lääkärille. Alä sano ystävänä vaan tiukasti, koska muuten on riski että joudut sydänystäväksi.



Joka tapauksessa toi homma kaatuu joku päivä. Säälisit sairasta ja ottaisit asian jo nyt pöydälle. Tulee vähemmän vahinkoa.

Kannatan sitä, että noudatat tuota viimeisintä neuvoa. Sano työkaverille tiukasti, että hänen pitää mennä työterveyshuoltoon kertomaan tästä asiasta.



Olen itse noita, jotka muuttuvat stressaantuneena vainoharhaisiksi. Samoin stressi voi saada mussa aikaan sen, että en muista mitään enkä ymmärrä mitä luen, en löydä tekstistä asiaa yms. Suoritus voi vaihdella tosi paljon sen mukaan, olenko rento ja virkeä vai väsynyt ja stressaantunut.



Jos työkaverisi ei hae itselleen apua, niin sitten sun pitää viimeistään kertoa myös esimiehelle. Minusta esimiehellä on oikeus tietää, miten työnteko hänen ryhmässään sujuu.



Onnea matkaan auttamisyritykseesi.

katson miten tilanne huomenna sallii juttelun. Onhan kaikilla vielä kesälomat edessä, mutta sama on edessa taas syksyllä kun tahti kiihtyy.





ap

katson miten tilanne huomenna sallii juttelun. Onhan kaikilla vielä kesälomat edessä, mutta sama on edessa taas syksyllä kun tahti kiihtyy.

ap

Olen itse noita, jotka muuttuvat stressaantuneena vainoharhaisiksi.

kiva huomata, että on muita, joilla sama ongelma. Miten sulla toi näkyy käytännössä ja pärjäätkö ihan vaan tiedostamalla ton ongelman vai onko sulla joku lääkitys?

On minulla nykyään kevyt lääkityskin. Mutta eniten apua sain siitä, että tosiaan muuan työkaveri huomautti siitä minulle. Olimme aika läheisiä työasioissa, ja kun aloin kuulla, että minusta puhuttiin töissä pahaa, niin aloin uskoutua hänelle. Saatoin sanoa esim. että kuulin sen ja sen moittivan minua. Hän sitten aika nopeasti huomasi tietyn kuvion: kun työpaikalla alkoi olla stressiä ja ihmisten pinna kiristyi, niin minä aloin epäillä aina itseeni kohdistuvia pahoja puheita ja suunnitelmia. Hän sitten kerran sanoi mulle suoraan, että sulle tulee aina noita tunteita, kun sulla on stressiä.



Kyllä se auttoi jotenkin etääntymään siitä tilanteesta ja tarkastelemaan asiaa eri näkökulmasta.



Kiinnostavaa sinänsä, että omista perheenjäsenistä ei ole ollut samanlaista apua. Olen toisinaan pyytänyt puolisoa sanomaan suoraan, kun hän huomaa, että alan käydä ylikierroksilla. Mutta ei hän joko huomaa tai ei sano.

Olen toisinaan pyytänyt puolisoa sanomaan suoraan, kun hän huomaa, että alan käydä ylikierroksilla. Mutta ei hän joko huomaa tai ei sano.

tai oikeasetaan huomasi, mutta hän vain reagoi häpeämällä mua yleisesti. Ei kyennyt näkemään syy- seuraussuhdetta. Mä huomasin asian onneksi itse. Mikä lääkitys sulla on ( jos saa kysyä) ja saitko sen ihan joltain tk-lääkäriltä vai pitikö sun pitkäkin psykiatri- ym. rumba käydä läpi että sulle annettiin se?

Mulla pysyy joten kuten asia kuosissa ihan vaan tiedostamalla mutta ennen kuin näin asian tarpeeksi selvästi, ehdin tuhoata muutamia ystävyyssuhteita tämän vuoksi. Sulla on käynyt onni, että oli noin kiva ja tarkkanäköinen työkaveri!