Raskaana yksin jäämisen pelko
Olen 13 raskausviikolla ja mieheni on raskauden alusta asti ilmoittanut ettei halua lasta ja ei ole siihen valmis. Raskaus sattui vahingossa, mutta olen siitä todella iloinen ja haluaisin pitää lapsen, koska olen sitä aina kuitenkin toivonut. Nyt mies olettaa että olen tahallani hankkiutunut raskaaksi ja abortti on hänen mielestään ainut vaihtoehto. Olen yrittänyt jutella hänen kanssaan, mutta ei suostu juttelemaan. Iltaisin saa raivareita ja yöt mennyt valvomiseen kun on niin kamala olla. Olen ehdottanut että hän juttelisi ystävien tai ammattiauttajan kanssa, mutta ei siihen suostu. Ei tiedä mitä aikoo tehdä, eikä yhteiselo oikein hyvällä näytä. Tuntuu että omat voimat on ihan loppu hoitaessa kodin, työt, opiskellessa ja yrittäessä olla tukena. Tuntuu ettei vaan enää jaksa. Välillä mies uhkaillut tekemällä itselle jotain. En tiennyt että raskaus voi olla jollekkin näin vastenmielistä ja pahalle tuntuu.
Ihan samanlaisesta tilanteesta minulla ei ole kokemusta, mutta tuo yksin jäämisen pelko on kyllä tuttu. Lyhyesti kerrottuna: toinen lapsemme sai alkunsa vahingossa juuri kun avioliittomme oli megapahassa kriisissä. Aborttia ei kumpikaan halunnut, mutta suhteemme näytti tuhoontuomitulta, joten monet itkut tuli itkettyä ja paniikintunteet koettua kun mietti tulevaisuutta yksinhuoltajana.
Sinun tilanteessasi vielä on lisänä tuo miehesi haluttomuus tulla isäksi:-( Miestäsi et toki voi pakottaa olemaan isä tulevalle lapsellenne, mutta ei hänkään voi vaatia sinua tekemään aborttia jos et sitä itse halua. Ja tämä asia on mielestäni sellainen, ettei päätöstä voi kukaan muu tehdä kuin sinä. Voihan olla, että pitämällä lapsen menetät miehesi. Mutta toisaalta mitä avioliitollenne sitten tapahtuisi jos miehesi mieliksi tekisit abortin. Tulisiko kaikki hyväksi ja onnelliseksi taas, vai alkaisitko tutnea katkeruutta miestäsi kohtaan?
Minusta kuulostaa kyllä siltä, että miehelläsi on varmaan muitakin ongelmia mielenterveytensä kanssa kuin vain ahdistus tulevasta lapsesta. Toivon todella, että hän suostuisi hakemaan itselleen apua ja että saisitte suhteenne kuntoon. Et sinä voi loputtomasti vain yrittää ymmärtää ja kannatella suhdettanne, jos toinen ei pysty lainkaan kantamaan korttaan kekoon tai edes tahdo hoitaa itseään. Nyt sinä olet siinä tilassa, että sinun pitäisi keskittyä itseesi ja omaan hyvinvointiisi itsesi ja lapsesi vuoksi. Niin kylmältä kuin tämä saattaakin kuulostaa, niin jossain vaiheessa sinun pitää mahdollisesti vain päästää irti miehestäsi. Antaa hänen mennä jos hän ei kerran tahdo jäädä.
Voimia!