Lue keskustelun säännöt.
Olen masentunut. Mistä saisin OIKEATA apua?
28.06.2012 |
Rankasta avioerosta viisi vuotta, en vaan pääse jaloilleni. Avioeron jälkeen sain kaksi vuotta terapiaa ja minulla oli masennuslääkitys kolmen vuoden ajan mutta sitten lopetin sen. Olin eron jälkeen paremmassa kunnossa kuin nyt vaikka silloin oli ihan helvetin rankkaa mutta sain sentään jotain aikaiseksi.
Voisin nukkua 24/7, olen täysin aloitekyvytön, makaan vain sohvalla, lapset hoidan mutta nytkin kun he ovat isällään niin makaan ja syön, en juuri kykene muuhun. Ja suren koko ajan kun elämä menee ohi.
Olen eron jälkeen lihonnut 25 kiloa, ja koska en silloinkaan ollut mikään pieni, niin elopainoa on tällä hetkellä 117 kg. Peiliin en edes pysty enää katsomaan, enkä kehtaa tai pysty käymään enää missään. Kunto nolla. Mitään en jaksa.
Lapsia rakastan, heistä saan iloa ja joskus jaksan heidän kanssaan jotain tehdä muuten en. Pesen heidät pyykit ja ruuan laitan, muuta en jaksa.
Aikoinaan, viisi vuotta sitten, minulle kokeiltiin 8 eri masennuslääkettä kunnes sitten Cymbaltasta sain jonkinlaisen vasteen. En vaan jaksaisi taas alkaa samaan rumbaan että kokeillaan ja mikään ei auta.
En vaan jaksaisi hakea apua mutta kait se on kohta pakko.
Puhua en jaksa eli en halua mitään terapiaa kun asiat on ihan hyvin eli ei ole mitään puhuttavaa. Mutta...elämästä pitäisi saada kiinni.
Kommentit (10)
Minä haluaisin vastauksen samaan kysymykseen...
Onko kyse loppujen lopuksi vain itsensä ja tilanteensa hyväksymisesta? Jos vaan hyväksyisi sen, että sattuu olemaan melko melankolinen tyyppi, sattuu tykkäämään syömisestä ja sohvasta, on lihava jne. Jäisi ne kamalat syyllisyydentunteet pois ja se jo auttaisi paljon.
Onko väärin olla armollinen itseään kohtaan ja hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on?
En osaa selittää kunnolla mitä tarkoitan, ymmärrätkö yhtään mitä haen takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyväksyä itsensä jos ei kelpaa kenellekään, ihminen vaan tarvitsee jonkun vierelleen ja kaipaa toisen ihmisen seuraa... vaikeasti lihavana se ei välttämättä onnistu ja toisaaltaan oman terveydenkin takia pitäisi olla kevyempi. On vaikea hyväksyä itseään jos tietää että tekee pahaa itselleen. Ymmärrätkö tätä näkökantaa...
t.2nen
avoimessa yliopistossa verkkokurssilla. Vieläpä alaa, jolla ei ole mitään tekemistä mun elämän tai työalan juttujen kanssa. Keskityin siihen vaan siksi, että pää ei hajoaisi. Se piti lopulta kaikki muut paskat kurissa. Piristyin kun huomasin että osaan. Jätin tietoisesti miettimättä, että tästä ei ole mitään hyötyä ja että tää on järjetöntä, koska se taas olisi masentanut. Sitten kun oli vähän voimia aloin laihduttamaan samalla ja piristyin siitä lisää.
Mä en suosittele sullekaan terapioita, koska ne eivät muuta sun elämän tosiasiallista tilannetta. Olen koittanut itse niitäkin. Mutta ongelma on, että elämä pysyy yhtä paskana kuin ennenkin mutta se sun surkeutes nostetaan jalustalle ja sitä sit se terpeutti hellii ja vaalii.
Koita kehittää joku juttu, jossa keskität huomiosi johonkin, jossa voit päteä ja saavuttaa jotain. Avoimen paikkakunnasta vapaat verkkokurssit on tajuttoman ihanteellisia, koska niitä voi tehdä kotoa käsin ja ei tarvii kertoa kellekään vaikka jättäisi kesken. Menetät vain vähän rahaa. Hyviä kurssi on esim. kirjallisuuteen liittyvät. Kasvatustiedettä älä ota, siitä on varoiteltu täällä tosi paljon että on paskaa.
Mitä tahansa teet, tee jotain tollaista käytännön tason juttua. Terapia tarkoittaa vain maksimaalista mehuilua siinä kurjuudessa.
avoimessa yliopistossa verkkokurssilla. Vieläpä alaa, jolla ei ole mitään tekemistä mun elämän tai työalan juttujen kanssa. Keskityin siihen vaan siksi, että pää ei hajoaisi. Se piti lopulta kaikki muut paskat kurissa. Piristyin kun huomasin että osaan. Jätin tietoisesti miettimättä, että tästä ei ole mitään hyötyä ja että tää on järjetöntä, koska se taas olisi masentanut. Sitten kun oli vähän voimia aloin laihduttamaan samalla ja piristyin siitä lisää.
Mä en suosittele sullekaan terapioita, koska ne eivät muuta sun elämän tosiasiallista tilannetta. Olen koittanut itse niitäkin. Mutta ongelma on, että elämä pysyy yhtä paskana kuin ennenkin mutta se sun surkeutes nostetaan jalustalle ja sitä sit se terpeutti hellii ja vaalii.
Koita kehittää joku juttu, jossa keskität huomiosi johonkin, jossa voit päteä ja saavuttaa jotain. Avoimen paikkakunnasta vapaat verkkokurssit on tajuttoman ihanteellisia, koska niitä voi tehdä kotoa käsin ja ei tarvii kertoa kellekään vaikka jättäisi kesken. Menetät vain vähän rahaa. Hyviä kurssi on esim. kirjallisuuteen liittyvät. Kasvatustiedettä älä ota, siitä on varoiteltu täällä tosi paljon että on paskaa.
Mitä tahansa teet, tee jotain tollaista käytännön tason juttua. Terapia tarkoittaa vain maksimaalista mehuilua siinä kurjuudessa.
olin siis itse niin masentunut, että mietin itsemurhaa. Mulla ei auttaneet lääkkeet, ei terapia, ei mikään muu kuin se, että väkisin unohti kurjuutensa ja teki jotain jossa onnistui.
Jos sulla on hyvä lauluääni, ala vaikka laulaa karaokee. Pointti on tehdä jotain jossa onnistuu.
Psykoterapia ja lääkkeet ovat tehokkaimpia hoitomuotoja masennukseen. Kaikki eivät kykene hyötymään psykoterapiasta, siihen tarvitaan tahtoa parantua, rakentaa uutta ja selvittää vanhaa. Lääkkeet korjaavat tapahtunutta aivokemiallista puutostilaa.
Oma on elämänne. Vain itse voitte sen muuttaa. Mitään ei tapahdu, jos ei yritä. Pitää yrittää, ponnistella. Jaksaa, vaikka eteneminen olisi tuskallista. Toinen vaihtoehto on jäädä tosiaan makaamaan kotiin ja kaikki vain pahenee. Menetätte lastenne lapsuuden ja hekin menettävät, kun äiti on loimottava musta-aukko. Kyllä lapset tietää ja kärsii. Miettikää sitä, jättätte masennuksen perinnöksi. Valinta on teidän.
Pääasia on, että ryhtyy toimiin. Jostain on aloitettava. On toimittava, vaikka väkisin. Haettava sitä apua, liikuttava, laihdutettava jos on vakava ylipaino. Tehdä niitä asioita, joista terve ja tyydyttävä elämä koostuu: virkistystä, harrastusta, työtä, ystäviä jne.
On rankkaa, että ihminen, jolla on vaikeaa, joutuu itse rämpimään. Mutta kukaan ei voi rämpiä toisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten vaikkei ole miestä rakastamassa?
Onhan se hyväkin että et ole ääliön kanssa!! Koska se vasta menetys olisi elämässäsi että olisit jonkun kanssa joka sinua ei rakasta.
Elä elämää jossa voit hyvin. Helli itseäsi ja huolla pikkuhiljaa. Oletko etsinyt miestä? Vai kotiinko sellainen postin mukana tulee?
Tee asioita joista nautit ja joista tykkäät. Ole tyytyväinen.
Miehen omistaminen ei varmaan tehnyt sinua onnelliseksi mutta sä voit elää niin että elät hyvää elämää ja olet iloinen ja siihen kenties joskus löytyy rinnalle joku.
Nyt vaan kone kiinni (tai jätä auki odottamaan) ja lähdet pienelle kävelylle. Se on parannus eiliseen ja nauti siitä että lähdit! Kun lisäät pienen muutoksen ravinnossa, vaikka syömällä kuituja ja hedelmiä roskan sijaan (siis syö roskaa mutta vähempi kun osan tilalla on kuituja) niin laihdut huomaamattasikin. Mutta samalla saat lohtua siitä roskasta jota kehosi kaipaa.
Vitamiinipurkki on ihan hyvä ostos!
Kannattaa itsekkäästi nyt miettiä mitä tahdot sinun elämälle ja mikä sen tekee hyväksi.
Minusta tuntuu kurjalta että jo parivuotta olet elänyt tälläisessä tilassa.
Ota selviytyjän rooli. Ota aikaa itsellesi, katso sinne peiliin. Kyllä sieltä katsoo kaunis nainen!
hyväksyä itsensä jos ei kelpaa kenellekään, ihminen vaan tarvitsee jonkun vierelleen ja kaipaa toisen ihmisen seuraa... vaikeasti lihavana se ei välttämättä onnistu ja toisaaltaan oman terveydenkin takia pitäisi olla kevyempi. On vaikea hyväksyä itseään jos tietää että tekee pahaa itselleen. Ymmärrätkö tätä näkökantaa...
t.2nen
Mutta jos sä siellä sohvan pohjalla oot vaan koko ajan, niin miten voit tietää, ettet kelpaa kenellekään? Käykö sua miehet siinä kattomassa?
Tarvitsisit siis kumppanin pönkittämään itsetuntoasi? Sulla itselläsi ei ole mitään arvoa ilman miestä? Tää on väärin.
Sitäpaitsi et voi laittaa toisen harteille semmoista taakkaa, että joku toinen ihminen on vastuussa sun onnesta. Sehän ois ihan kamalan ahdistavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko käynyt lääkärillä ts. onko fyysisen sairauden mahdollisuus poissuljettu?
Ota aikaa itsellesi, katso sinne peiliin. Kyllä sieltä katsoo kaunis nainen!
Jos haluaa vaihtaa masennuksen harhaisuuteen, niin kai tääkin hoidoksi käy :D
Masennushan ei ole tyhmien vaan nimenomaan fiksujen ihmisten tauti.
Siksi nuo hyvää tarkoittavat lässytykset lähinnä herättävät vain lisämasennusta siitä, miksi joutuu älykkäänä ihmisenä olemaan masentuntut, kun maailman on täynnä yksioikoisia idiootteja, jotka eivät sitä ole.
vastata sulle... mulla tilanne vähän samankaltainen mutta taustalla ei ole vielä eroa...
kyllä se pitäis kai liikunnasta aloittaa ja jos sulla vaan on kavereita tai ystäviä niin niitä pitäis tavata. Mulla psykiatri pitää tota ystävien tapaamista yhtenä tärkeimmistä asioista mun sairauden vastaan taistelussa...
Tää on kamalaa kun ei voi katsoa itseään peilistä. Tiedän että karppaus auttaisi niin mieleen kuin kehoonkin, mutta olen vain toimintakyvytön aloittamaan.