Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen tuore äiti, vauva rääkyy lähes kokoajan, mies on äreä ja minä olen zombie!
23.08.2012 |
Meillä 3kk ikäinen vauva ja itkee paljon. Hermostuu, kitisee ja herättää 2h välein ja itsellä menny unet ihan kokoajan. Stressaan kokoajan ja kehoni on kuin lyijyä.
Varmaan verisuoni katkee päästä kohta. Miehelläkin on pinna kireä ja välillä tokaisee mulle, että mihin sitä on oikeen ryhtynyt. Mieheni käy töissä, joten se ei yöllä herää. Ymmärrän sen, raivois mulle joka asiasta seuraavan päivän. Mieheni nukkuu toisessa huoneessa, minä kaksin vauvan kanssa, vauva vieressä pinnasängyssä.
Näen välillä ystäviä, mutta ystävilläkin on ihan erilainen elämä, joten en sillätavalla heidän menoissaan enää mukana ole tai en pääse.
Olen kotona kokoajan, elämässäni on kai sitten toi vauva, joka on vienyt mun ihmisyyden. Mieheni ei osoita mulle välittämistään enää millään tavalla, jonkinverran kyllä vauvaan, mutta tuntuu et koko idylli on särkynyt vauvan syntymän jälkeen. Rakastan lastani, mutta välillä ärsyttää, mitä kaikkea joutuu urhaamaan pienen lapsen eteen. Ennen olin iloinen nainen, meillä oli hyvä parisuhde ja teimme ystäviemme kanssa kaikkee kivaa. Nyt se kaikki on kadonnut. Sain vielä todella hankalan lapsen, joka on imenyt mut ihan kuiville. Eikä mieheni välinpitämättömyys minua kohtaan paranna asiaa, päinvastoin pelkään, että hän jättää meidät. Mieheni on ollut noin kk:n omituinen ja suorastaan ärtyisä vauvan valvottamisista.
Stressaan niin paljon, että pistää rintaan. Unohtelen asioita ja jokainen päivä tuntuu kamalalta suoritukselta.
Pahinta tässä on se, että kaikki jauhaa lapsen parhaasta ja eduista ja tärkeyksistä. Kyllä hän sitä on, mutta onko lapsi oikeesti koko elämä? Olenko uhrannut kaiken hänen vuokseen, olematta kuitenkaan itse onnellinen kokonaisuudessa.
Ollaan 28-vuotiaita mieheni kanssa. Aikuisia kyllä, mutta aina lapsenmielisiä oltu. Minä olen laihtunut ja riutunut, koska en voi tyydyttää omia tarpeita, sillä vauvani on mun yläpuolella ja tärkeämpi. Silloin toimin, niinkuin kirjoissa ja muut kokeneet mammat sanoo. He varmaan sit on parempia äitejä, anteeksi että minun kehoni ja oloni on niin loppu, kumpa olisin vahvempi ihminen. En ole viitsiny ystäville puhua, muutamalla ystävälläni on lapsia, melkein kouluikäisiä, joten heidän menoa ne lapset ei estä. Olen yksin tässä vauva vaiheessa.
Jos mieheni jättää minut, mun viimeisetkin onnenrippeet, voimat ja tarpeet on menetetty. Rakkaus on minulle tärkeintä ja hyväparisuhde oman henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseem, mieheni on rakkauteni ja voimani, jonka vuoksi annoin vauvalleni elämän. Kumpa mieheni muuttuisi vieöä, tuntuu etten tunne häntä vain enää. Kirjoitan aivan sekavasti tätä, mutta sekavalta mieli tuntuukin.
Haluan vielä katsoa, jos tilanne muuttuisi.
Haluaisin vaan vinkkejä, mitkä on äidin oikeudet? Onko äidillä enää oikeutta saada rakkautta? Olen aikuinen ihminen, mutta silti niin hauras ja haavoittuvainen, 48kg pieni riutunut tytöntyllero, vaikka ikä lähenee kolmeakymppiä.
On tää elämä vaikeeta välillä...pitäis olla onnellinen, mutta kiin moni asia pelottaa. En haluaisi jäädä yksin lapseni kanssa, minulla on muitakin, kuin lapseni, josta haluaisin pitää kiinni. Tarvitsen miestäni, rakastan häntä. Haluan olla onnellinen perhe. Haluan, että lapsemme helpottuisi, unet, hermostuneisuus. Muuten tämä äiti ei enää jaksa olla hyvä äiti, vaikka haluaisi. Syyllisyys painaa, mutta kun tuntuu, ettei vaan jaksa. Huimaa ja oksettaa välillä tästä väsymyksestä.
Ei tää äitiys aina niin herkkua ole. En halua enää koskaan synnyttääkkään, niin kivuliasta ja vaikeeta sekin oli. Olen huono äiti, vaikka sydämmessä silti asuu valon pilke, joka haluaisi uskoa tulevaan hyvään.
Olenko ansainnut mitään, onko minulla sittenkään paikkaa täällä maanpäällä? Näitä kysymyksiä herää päivittäin. Haluaisin olla koko maailma, rakas muullekkin, kuin vauvalleni. Pelkkä haastava vauva ei riitä tyydyttämään taas minun äidin, naisen ja vaimon sekä ystävän tarpeita.
Haukkukaa nyt mut pystyyn tai antakaa järkeviä neuvoja :(
Kommentit (57)
ilmotat jollekin, äidillesi, sisarellesi, luottaystävälle, että ihan kohta napsahtaa. Piste. Pyydät, rukoilet, teet ihan mitä vaan, että joku hoitaisi vauvaa aluksi vaikka kaksi tuntia pari-kolme kertaa viikossa. Sinä aikana ensin nukut muutamana päivänä, sitten ulkoilet muutamana päivänä ja sitten menet kampaajalle/kirjastoon/shoppailemaan/mistä nyt tykkäätkin.
Sitten pyydät vauvan hoitoa illaksi ja viet miehen elokuviin, syömään, konserttiin tai jotain.
Mutta toimit nyt niin, että ensin lepäät itse ja hankit sulle hyvän mielen. Sitten sä pystyt olemaan miehellesikin se entinen ihana vaimo, kun tunnet itsesi ihanaksi naiseksi :)
Ja lohdutuksen sana: toi aika on kauheeta, mutta kyllä sekin ohi menee. Kaikilla on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Hae apua ja pyydä apua mummoilta ja kummeilta. Jo tuo univajekin tekee kaikista asioista suurempia kuin ne ovatkaan, etkä osaa ajatella asioita oikeissa mittasuhteissa.
Tiedän kokemuksesta, en muista lapseni ensimmäisestä 3 kk mitään, olin täys zombie. Lopussa olin niin uupunut, etten osannut nukahtaa enää ollenkaan kun ajattelin vaan että ei vaikuta, kohta "se" taas herää. Hae apua oikeasti!
3 ekaa kuukautta on hirveää, siitä se helpottaa koko ajan. Itse en jaksanut edes kävellä kauppaan tai juuri mitään muutakaan. Nukuin kaiken ajan kun vauvakin tai ainakin yritin. Oma elämä kyllä pikkuhiljaa hävisi lapsen myötä tai ainakin muuttui ihan erilaiseksi. Sellaista se vaan on ja siihen sopeutuu. Kannattaa vuorotella valvomisia miehen kanssa, meillä tehtiin niin vaikka oli työssäkäyvä.
Kokeile ottaa vauva viereesi nukkumaan. Yritin esikoisen kanssa pinnasänkyä, kun kaikki sanoi, että lapsi pitää opettaa sinne. Ei siitä tullut mitään, lapsi heräili parin tunnin välein (ihan normaalia rintaruokitulle) ja minä en saanut nukutuksi enää ollenkaan, kun koko ajan piti herätä syöttämään ja hyssyttelemään. Lopulta lapsi päätyi viereeni nukkumaan, heräily väheni ja nukahtaminen helpottui.
Lähdet ulos vauvan kanssa ja ilman. Vauva rattaisiin ja kävelylle, menet perhekerhoon, ilmoita teidät äiti-lapsi-jumppaan, mihin tahansa. Illalla kun miehesi on kotona, lähdet yksin käymään kävelyllä tai vaikka ruokakaupassa. Lapsen saaminen muuttaa arkea. Kotoa täytyy irtaantua ja arkea täytyy ruveta rakentamaan uudestaan.
Juttele miehesi kanssa. Kerro, että olet hyvin väsynyt ja kaipaat rakkautta. Lapsen saaminen muuttaa parisuhdetta ja sitäkin täytyy ruveta rakentamaan uudella tavalla, perheen puitteissa.
Juttele neuvolan kanssa. Kerro vauvasi heräilyistä ja väsymyksestäsi. Neuvolassa voit testata masennuksen mahdollisuuden, neuvolantäti voi antaa neuvoja ja vinkkejä.
3 ekaa kuukautta on hirveää, siitä se helpottaa koko ajan.
Jotkut huutaa ja valvottaa vuoden, jotkut kaksi. Oman esikoisen kohdalla väsymys ja unettomuus oli pahinta 10-12 kk kohdalla, laantui hetkeksi ja yltyi taas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mies tuskin on töissä 7pv/viikossa eli kyllä hänenkin täytyy välillä herätä vauvan takia.
Ja jos et itse pidä itsestäsi huolta niin sitä ei tee kukaan mukaan...miehesi ei ainakaan kuullosta tyypiltä jolta apua heruisi pakottamatta.
Muista syödä, että saat energiaan!
Ja vaikka mies on töissä niin hän saa nukkua, eikä hänen tarvitse imettää niin mies hoitakoon hommansa iltaisin ja viikonloppuisin eli hoitakoon myös lastansa sillä yhdessä se on tehty niin yhdessä myös selviätte vauva-ajasta.
Älä yritä selvitä yksin vaan hae apua...vaadi sitä!
mutta sen joka ei käy töissä pitäis valvoa yöt tai miehen hakea isyyslomaa.
Miehet ovat joskus mustasukkaisia vauvalle.
Vauva aina menee nopsasti ohi.
Yhdyn ylläolevaan, että liiku jossain.
Ei missään nimessä kannata lähtee apua pyytämään ulkopuliselta virkatantoilta.
Silloin leimautuu äitinä koko ajaksi mikä pitää
asioida neuvolassa.
Mulle kävi sillai, kun olin raskaana masentunut ja
sen jälkeen olin heidän silmissään omituinen sekä epäsopiva äiti.
Olen kuullut, että kodinhoitajat (joiden pitäisi auttaa lasten hoidossa) tekevät lastensuojeluilmoituksia, jos koti ei ole putipuhdas väsyneillä äideillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan että olet masentunut ja tylsistynyt.
Pelkäät että menetät miehesi ja tunne on kauhea koska koet hänen olevan niin tärkeä sinulle.
Tiedätkö mitä, noita fiiliksiä oli mullakin,IHAN SAMOJA.
Nyt rauhoitu hyvä nainen. Ensinnäkin, huolehdi että saat tarpeeksi ruokaa itse syötyä.
Tee joka ilta itsellesi iltapala teen kera yms.
Aamupala. lounas ja päivällinen.
Jos et jaksa kokata niin osta valmisruoka. tärkeintä on että syöt.
Syöminen antaa sinulle voimia hoitaa lastasi ja itseäsi, nimenoman terveellinen ruoka.
Tilanne ei kestä kauan vaikka se nyt tuntuu IÄISYYDELTÄ , se ei todellakaan sitä ole.
Ajattele tämä projektina josta selviät.
Sinä hoidat itsesi, hoidat lapsesi ja yrität hoitaa parisuhdettanne. Vaikka niinkin pienellä teolla kuin antamalla välillä pusun miehesi poskelle tai hymyilemällä välillä?
ei se sen kummempaa ole.
Sinä pärjäät,sinä pääset tämän yli.
Yksi aika tärkeä asia on että tajuat sen että tämä elämänvaihe ei ole lopullinen, sen yli on vain päästävä.
Mene kävelyille lapsesi kanssa. Mene avoimiin päiväkoteihin. Tapaa tuttuja ja ystäviä.
Eikä aina tarvitse puhua vauvasta, voitte puhua muustakin. Sinäkin olet ihminen, vaimo,äiti,ystävä.
Sinullakin on muita ajatuksia kuin vauva.
Mutta nyt se on normaalia että muutaman kuukauden ajan elämäsi keskittyy vauvaan. ei siinä ole sen kummempaa.
yritä miettiä tulevaisuutta, sopikaa vaikka puolen vuoden päähän joku reissu miehesi kanssa kaksin, vaikka laivamatka? sitten teillä on jotain mitä odottaa yhdessä.
Tärkeintä tässä on se että pidät huolen terveellisestä syömisestä, ulkoilusta ja hei, se hymyily miehelle on myös aika tärkeää.
Olen ainakin omassa suhteessani huomannut että jos olen rennompi ja annan välillä halin tai pusun, mies on tyytyväisempi.
Kyllä se siitä,älä ressaa :)
jos vauvalle kelpaa pullo ei pitäisi olla mitenkään ylivoimasta. Nyt on vkl tulossa niin sovitte miehen kanssa että hän hoitaa vauvan toisen yön yli. Jos mies saa kerran viikolla nukkua, niin luulis nuoren ihmisen yhden yön vauvaa hoitavan.
Mä tunnistan ton sun kirjoitustyylin, kirjoitan itse samaan tyyliin kun olen erittäin ahdistunut ja väsynyt, sulla on just nyt ihan sika huono olla mut parin päivän päästä voi olla asiat jo paremmin. Niiden yöunien jälkeen.
Ja ota vauva viereen nukkumaan.
Olet hyvä äiti. Parisuhde ilmeisesti rakoilee muillakin vauvavuonna. Puhukaa keskenänne.
Jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on sen oloista vuodatusta, että ihan ensimmäiseksi joku hoitamaan vauvaa yöksi että saat nukuttua! Jos se ei mieheltä esim. viikonloppuna onnistu, niin sitten joku muu. Oikeasti, pitkään jatkunut univaje tekee ihmisestä ennen pitkää sekopäisen. Kun nukkuu yhdenkin yön kunnolla, tuntuu kuin olisi uusi ihminen. Mulla on lapsia viisi eikä kukaan ole nukkunut vauvavuoden aikana täysiä öitä, mä tiedän millainen olo univajeesta tulee - ja miten erilaiselta tuntuu kun saa nukkua.
Sitten kun oot saanut nukuttua on järjestettävä turvaverkko, sukulaisista, ystävistä, tuttavista, tai vaikka neuvolan kautta jos muuten ei onnistu. Sun ei tarvitse pärjätä yksin, pyydä apua ja ota se vastaan. Se ei tee susta huonoa äitiä, vaan päinvastoin vielä paremman. Sun täytyy pitää huolta itsestäsi jotta jaksat pitää huolta vauvasta. Vauva kasvaa koko ajan, pikkuhiljaa ne muutkin puolet sinussa kuin pelkkä äitiys saavat taas enemmän tilaa.
Vauvavuosi on iso haaste parisuhteellekin - PUHUKAA keskenänne. Tukekaa toisianne. Koittakaa nähdä pidemmälle, tämän vaiheen yli. Voimia! Tuossa vaiheessa päivät ja yöt voivat tuntua loputtomilta, mutta jossain vaiheessa helpottaa.
Ensimmäinen askel on nyt se, että alat huolehtia itsestäsi. On vauva kuinka vaativa ja aikaavievä tahansa, sinä ehdit kyllä syödä. Mies voi hoitaa ostokset ja sinä syöt. Kroppa ei todellakaan jaksa, jos se ei saa kunnollista ravintoa polttoaineeksi. Aivot eivät toimi, ja mieli masentuu. Syöt vaikka pari valmisateriaa päivässä, ja niiden lisäksi napostelet kurkkua, paprikaa, porkkanoita, hedelmiä jne. Jugurtin sekaan voi laittaa marjoja ja banaania ja vaikka mysliä. Ruisleivän päälle voita, oivariinia ja juustoa. Kunnollista rehellistä mutta helposti lautaselle laitettavaa ruokaa. Kippoon voi laittaa pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä naposteltavaksi päivän mittaan. Salaatin joukkoon kannattaa lorauttaa kylmäpuristettua oliiviöljyä. Täysjyväpikahiutaleista saa valmistettua puuroa muutamassa minuutissa. Siis syö! Muuten et jaksa ja noidankehä senkun syvenee. Pyydä miestä tuomaan sinulle joku monivitamiinivalmiste, D-vitamiinia ja C-vitamiinia. Otat niitä päivittäin.
Toinen askel on lepo. Ota vauva viereen nukkumaan ja järjestä kaikki niin, ettei sinun tarvitse nousta yöllä. Ei vaipanvaihtoa eikä muuta turhaa kulkemista. Jos et saa nukuttua, pidä silmiä kiinni ja yritä rentoutua. Tietoisuus siitä, ettet ole ainoa äiti joka valvoo juuri samaan aikaan, voi helpottaa sinua myös.
Kolmantena, hanki kantoreppu tai -liina. Siinä vauvat viihtyvät ja sinä saat vapaammat kädet. Voit myös torkkua sohvalla vaikka istuvassa asennossa kun vauveli on kantoliinassa sylissäsi.
Ja tärkeimmästä päästä, puhu miehelle, hakeudu kainaloon, hali. Kerro miltä tuntuu. Koittakaa löytää aikaa seksille myös. Jos mies ei saa seksiä, tulee miehestä kärttyinen.
Ap, toivotan sinulle jaksamista. Vauva-aika on haasteellista ja vaativaa, etenkin silloin kun tuntuu siltä, että oma elämä on muuttunut liikaa. Aika menee kuitenkin nopeasti, eikä kolmessa kuukaudessa tai kolmessa vuodessa pysty omaa elämäänsä hukkaamaan. Lapsi kasvaa ja sinä olet nuori, ehdit kyllä.
Muista, et ole yksin!!! Voimia ja jaksamista sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kuulostaa siltä ettei miestä voisi edes kuvitella auttamaan asiassa, siis lastenhoidossa tai muussa.
mä olen yksinhuoltaja mutta aion seuraavan kerran kun teen lapsen niin tehdä selvät jutut mitä mies tekee etten minä tee kaikkea.
Kuten että, mies pitelee myös sylissä,vaihtaa vaippaa ja syöttää.
mies hoitaa vähintään osan ruokaostoksista ja kotitöistä.
meillä se menee niin että mies hoitaa tiskit ja minä kaiken muun, mutta sekin auttaa.
Ja mies käy kaupassa jos tarvitsee.
Ja tietysti myös hoitaa lastani jos tarve vaatii.
Mutta joskus tulevan vauvan kanssa se todellakin saa viettää aikaa, ja jos ei vietä. mitä hemmettiä sellasella miehellä tekee..
SAA SITTEN LÄHTEÄKIN.
edellisen miehen kanssa en pakottanut sitä mihinkään kotitöihin. se ei hoitanut lasta.
tykkäsi vaan juoda kaljaa ja pyöriä muualla kuin kotona.
Teki pitkiä työpäiviä.
Vaikka odotin kiltisti kotona ruuat valmiina ja laittautuneena. en ikinä nalkuttanut kun pelkäsin että se jättää.
No jättihän se kuitenkin.
eli nyt aion olla vaan oma itseni ja vaatia myös mieheltä panosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli ihan sama tilanne aikoinaan! tiedän tunteen ap!! koita jaksaa ja sinnitellä, se helpottaa vielä!
itse kans pidin vauvan pinnasängyssä ja se heräsi KOKO AJAN!!! nyt jos olisin samassa tilanteessa: OTTAISIN VAUVAN VIEREENI! uskon, että sillä tavalla saatte molemmat nukuttua paremmin ja koita rentoutua (tiedän: ei ole helppoa). ota rauhallisesti. Toinen juttu mitä tekisin toisin: antaisin rintaa ihan joka välissä! Itse olin niin tuttipullojen pauloissa ja en muka osannut imettää... en tainnut koskaan sitä oikeasti opetella enkä siitä todellakaan nauttinut, Jälkeenpäin ajateltuna, OLISI PITÄNYT.
vauva-aika kestää kuitenkin vain vähän aikaa ja sitten sä saat taas elää ns normaalisti. rauhoita nyt puolisen vuotta vauvalle ja sitten saat sinäkin herätä eloon :) toki, otat tietenkin vähän omaa aikaa jo nytkin.
miehet on tolloja! jos on vähänkin kärttyisempi vauva, niin mies on poissa kuvioista vähän aikaa...
kannattaa kertoa miehelle tunteistasi rehellisesti: miltä sinusta tuntuu.
usko pois: kyllä se vielä helpottaa, vaikka nyt tuntuu pahalta!!!
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta halusin vain sanoa, että tuttua on! Viime syksynä samaan aikaan minulla oli samat fiilikset.
Neuvoni sinulle:
-Nukkuminen on kaiken alku ja pohja. Ilman unta kuka tahansa lopulta kilahtaa. Järjestä itsellesi silloin tällöin katkottomia yöunia, oli se sitten vaikka imetyksen kustannuksella. Tee diili, että viikonloppuna saat nukkua vähintään toisen yön rauhassa.
-Jos tuntuu senkin jälkeen, että ahdistaa järjettömästi, hae apua keskusteluavun tai lääkkeiden muodossa. Mutta ennen kuin lääkkeitä alat syödä, yritä vakavasti levätä. Et kuitenkaan halua turhaan aloittaa lääkitystä, jos jo lepo ja keskustelu helpottaa. Luota minuun, puhun kokemuksesta.
-Kolmas neuvo: Muista, että tämä tosiaan on väliaikainen vaihe, vaikka se tuntuukin klisheeltä. Meillä helpottui jo 4-5 kk iässä kun lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä. Sen jälkeen elämä alkoikin helpottua ja nyt lapsi on elämäni onni. Alkuun mietin, että voi kun en olisi koko lasta tehnyt. Nykyään yksivuotias nukkuu jo 13 tunnin öitä. Jaksa sen ajatuksen voimin. Helpompaa voi olla jo ihan pian. Ensimmäiset kolme kuukauttahan ovat yleensä ne vaikeimmat, mutta jotain maagista tapahtuu suunnilleen tuon jälkeen.
-Aikaa otatte miehen kanssa sitten kun tilanne helpottuu. Älä nyt stressaa siitä vaan keskity lapseen. Harvalla parisuhdeonni kukoistaa ensimmäisinä kuukausina.
Nyt kipin kapin järjestät jonkun hoitamaan vauvaa, että saat itse nukkua, ap! Neuvola, MLL, sukulaiset..??
Unohda imetykset ja muut ja pumppaa vauva täyteen korvikemaitoa niin sekin voi helpottaa kitinää.
Ja miehellesi sun pitää puhua noi jutut, että kuinka paljon sitä rakastat, ei me voida siihen mitään sanoa.
Mulla on nyt kolmas vauva (4kk). Aikaisempia en syystä tai toisesta ottanut viereen nukkumaan, mutta tämän kolmannen otin ja voin vain suositella.
Ja tää on tyhmä neuvo, mutta kuitenkin: Syötä päivällä tarpeeksi. Aamu- ja iltapuurot sekä muut kiinteät. Älä lipsu niistä.
synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Hae apua ja pyydä apua mummoilta ja kummeilta. Jo tuo univajekin tekee kaikista asioista suurempia kuin ne ovatkaan, etkä osaa ajatella asioita oikeissa mittasuhteissa.
Tiedän kokemuksesta, en muista lapseni ensimmäisestä 3 kk mitään, olin täys zombie. Lopussa olin niin uupunut, etten osannut nukahtaa enää ollenkaan kun ajattelin vaan että ei vaikuta, kohta "se" taas herää. Hae apua oikeasti!
Nukkumattomuus aiheuttaa ennen pitkää psykoosin aivan terveelle ihmiselle. Mielestäni ap:n tilanne alkaa olla jo vakava, tekstinsä on niin sekavaa ja epätoivoista.
En jaksanut lukea ap:n pitkää viestiä kokonaan, mutta av-mammat käsi ylös jos et olisi väsynyt vauvan kanssa varsinkin jos esikoinen on 3-vuotias.
Alue: Aihe vapaa
Ota omaa aikaa.
Pääsi hajoaa jos elämäsi pyörii vain ja ainoastaan vauvassa. Itseään ei tarvitse uhrata. Sitä paitsi, kun äiti voi hyvin, vauvakin vaistoaa sen.
Laita mies heräämään parina yönä vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua univelkoja pois. Pidemmän päälle univaje käy terveyden päälle.
Puhu myöskin miehen kanssa siitä, miltä sinusta tuntuu. Voit yllättyä, sillä miehellä voi hyvinkin olla samantyylisiä tunteita ja ajatuksia.
Kovasti tsemppiä. Kyllä tuo jossakin vaiheessa helpottaa =)