millaista on olla miniä, jos miehellä ei ole yhtään siskoa?

Samoin meidän tytöt.

sanoo usein, miten iloinen on, kun sai nyt "tyttärenkin" (hänellä on kaksi poikaa)

appivanhemmille hyvin rakas, mutta tuskinpa siksi ettei heillä ole omaa tytärtä.

Ainakin haluaa käydä shoppailemassa kanssani ja muistaa muutenkin. Miehelle on sanonut arvostavansa minua äitinä. Lapsia hemmottelee, ovat ainoat lapsenlapset.

hän vaan oli sellainen anoppi joka nautti miniästäänkin paikallisen pubin baaritiskillä, mieluusti täyden lompakon kanssa.



Esikoiseltakin se kerkes kerran pummimaan parisen kymppiä. "no, ku se soitti ja pyysi käymään kärpäsessä ja tuomaan lompakon mukana.." sanoo kymmenen vee.. jesta, että nauratti ja itketti samaan aikaan.



Nyt mummi ei enää pummi, mummi kuoli - haima petti, rasvamaksa, pikkuaivot sökönä, munuaiset petti.

Appi on jo aikaa kuollut, en ole häntä koskaan tavannutkaan. Voin rehellisesti sanoa, että olen anopille tärkeä. Ja meidän lapsia tärkeämpiä ei sitten olekaan, ei edes se oma poika.



Anoppi käy usein meillä ja me usein käymme hänellä. Lomailemmakin yhdessä, juuri olimme viikon Italiassa koko porukalla. Tulemme hyvin toimeen, olen iloinen anopistani. Hän on iloinen, menevä nainen, jäi puoli vuotta sitten eläkkeelle.



Lyhyesti voin todeta, että minä olen anopille tärkeä ja hän minulle.

Aluksi tuntui, että teen kaiken väärin. Nykyään meillä on jo hyvä suhde. Minä osaan myös arvostaa enemmän anoppiani ja olen omien lasteni myötä tajunnut, että anoppi haluaa parasta omalle pojalleen ja hän on edelleenkin lapsensa äiti, vaikka lapsi on jo aikuinen. Anoppi luottaa nykyään minuun enemmän, eikä ole niin kriittinen.

Mun miehellä on kaksi siskoa, mutta ihan sama... mä en ymmärrä tollasta "miniä kuin tytär"- juttua ollenkaan, mä oon mieheni vaimo enkä siis varsinaisesti mitään sukua hänen vanhemmilleen, no enpä ole pätkääkään sukurakas enkä pidä yhteyttä omiinkaan sukulaisiini.

Eli ihan hyvä vaan jos oon "ulkopuolinen" tai etäinen.

mutta uskon, että minä olen ollut appivanhemmilleni rakas ihan vaan siksikin, että olen hyvä ja rakastava puoliso sille heidän rakkaimmalleen. Minua ainakin pidettiin aina kuin kukkaa kämmenellä niin kauan kuin he elivät.

itse en siitä pääse nauttimaan, sillä miehellä ON sisko ja meno sen mukaista. Anoppi ja appi auttavat jatkuvasti tytärtään ja hoitavat tämän lapsia, meidän lapsia eivät ole IKINÄ hoitaneet. Ei siis kertaakaan, ei edes pahassa hätätilanteessa jossa lapsi joutui sairaalaan ja toinen oli työmatkalla - kotona oleva lapsi meinasi jäädä heitteille kun sairaan lapsen mukana piti mennä sairaalaan. Edes hätätila ei saanut auttamaan.



Tyttärelle ja tämän lapsille ostetaan lahjoja, meidän lapset ovat ilmaa. Tyttären lapsi on rakas ja oikea lapsi, pojan lapset ei, koska ne ovat "miniän lapsia" (puhuvat usein meidän lapsista tyyliin "ne miniän lapset" tai "ne Pirkon lapset" - ihan kuin heidän pojallaan ei olisi mitään tekemistä asian kanssa).



Kaikessa joudun syrjäytetyksi, omaa tytärtä ja tämän tapaa hoitaa lapsia ja huushollia kehutaan, minä miniänä teen kaiken väärin.



Siitä tämä ei johdu että olisin itse ilkeä/vaikea, päin vastoin, olen anopille kivempi ja ystävällisempi kuin tämän oma tytär.

minusta tuntuu, että elämä olisi helpompaa jos miehellä ei olisi siskoja. siskot pistävät nenänsä joka asiaan ja luulevat tietävänsä kaikeasta kaiken. anopilla on jo ne tyttäret, joten ei ole edes yrittänyt sillä tavalla minuun tutustua, eikä olla koskaan tehty yhtään mitään ilman miehen läsnäoloa. jos omia tyttäriä ei olisi, ehkä hän olisi yrittänyt enemmän. minun on taas vaikea sopeutua perheeseen, jossa naisväki on niin tiivis poppoo. olen aina ulkopuolinen.

jos anopilla on jo tytär/tyttäriä, niin ei anoppia kiinnosta tippaakaan ystävystyä miniän kanssa, pyytää tätä shoppailemaan tai matkustelemaan tai viettämään aikaa. Tyttäret ovat sitä varten!



Sitten jos tyttäriä ei ole, niin anopilla voi olla suurikin halu ystävystyä ja saada "varatytär" itselleen.



Itselläni on kurja tilanne jossa siis anoppi on vain ja ainostaan tyttären perheen kanssa joka ikinen päivä, siis todellakin joka ikinen. Meitä näkee kerta vuoteen max. ja lapsenlapsista ei olla kiinnostuttu lainkaan, ei ikinä soittele, käy, kutsu kylään. Anoppi ei TARVITSE miniää mitenkään, eikä suoraan sanoen edes poikaansa (ei soittele pojalleenkaan kuin kerta vuoteen) kun tytär täyttää sen ystävänpaikan anopin sydämessä.



Kaikki te joilla anoppi jolla ei ole tytärtä, olette ETUOIKEUTETTUJA ja teillä on todella paljon paremmat asemat kuin meillä tyttären varjoon jäävillä.



Itseäni harmittaa asia vietävästi koska omaa äitiä minulla ei ole. Ei ole siis lapsille mummoa ollenkaan tai mulle ketään vanhempaa naista jonka kanssa voisin jakaa lasten kasvatusta tai muita asioita.

anoppi oli niin ihana siihen saakka, kun olin tehtäväni tehnyt, eli pari lasta, mutta siten ei kyllä paljon arvoa ole annettu.

Anoppi on ihan mukava enkä ole ikinä ajatellut, että voi kun tuo ihminen on osunut mulle anopiksi. Mutta ei me todellakaan käydä yhdessä shoppailemassa tai matkoilla. En tosin käy omien vanhempienikaan kanssa. Käydään anoppia moikkailemassa ja anoppi auttaa aika paljon lastenhoidossa.



Miniöistä minä asun lähellä ja toinen miniä asuu ulkomailla. Joten tietysti minä olen sillä tavalla suosikkiminiä, että saan anopilta paljon apua ihan yksinkertaisesti lyhyen välimatkan ansiosta. Ja tiedän olevani etuoikeutettu, vaikka se ei ehkä ulospäin mitenkään näy.



Toinen miniä pyysi anoppia kuukaudeksi hoitamaan lasta, kun miniä aloitti työt. Anoppi ei mennyt. Toivottavasti ei sanonut syyksi sitä, että me tarvitaan täällä apua, kun meille ainakin höpötti, että eihän hän voi lähteä, kun meillä on niin paljon töitä. Me kyllä sanottiin anopille, että menisi vaan, me kyllä hoidetaan omat lapset ja anopin koti ja koira sillä aikaa. Ajattelin tasapuolisuutta, että olisi ihan oikein, että toinenkin miniä saisi kerrankin kunnolla apua. Mutta anoppi ei vain halunnut lähteä niin pitkäksi aikaa ulkomaille.

Toisen pojan vaimo anopin kanssa hyvää pataa, itse en niinkään. Toisaalta anoppi on enemmän tekemisissä tuon toisen pojan kanssa, vaikka me asumme lähempänä.

Toisen pojan vaimo anopin kanssa hyvää pataa, itse en niinkään. Toisaalta anoppi on enemmän tekemisissä tuon toisen pojan kanssa, vaikka me asumme lähempänä.

Toisen pojan vaimo anopin kanssa hyvää pataa, itse en niinkään. Toisaalta anoppi on enemmän tekemisissä tuon toisen pojan kanssa, vaikka me asumme lähempänä.

ekalla aviomiehelläni oli vain 1 veli ja anoppi on kamala. Tuli juovuksissa vauvaa katsomaan ja huoritteli minua jatkuvasti :(



No nykyisellä miehelläni myös vain veli. Ja anoppi on ihana!!! On mulle kuin äiti ja ihanasti ottanut aikaisemman liittoni lapset omakseen.

ekalla aviomiehelläni oli vain 1 veli ja anoppi on kamala. Tuli juovuksissa vauvaa katsomaan ja huoritteli minua jatkuvasti :(



No nykyisellä miehelläni myös vain veli. Ja anoppi on ihana!!! On mulle kuin äiti ja ihanasti ottanut aikaisemman liittoni lapset omakseen.

jolla on kaksi omaa tytärtä ja minun lisäkseni toinen miniä.



Ollaan tyttäret ja miniä todellä paljon tekemisissä ja meillä naisilla synkkaa hyvin. Olen niin iloinen, miehen suku on minulle kuin toinen perhe. Anoppikin suhtautuu myönteisesti, jopa kivemmin meihin sukuun naituihin kuin omiin tyttäriinsä (kohteliaisuuttaan).