kasvatus ja rankaiseminen

en ymmärrä, miten jollain riittää aikaa ja energiaa roudata kamoja paikasta toiseen.

Temperamenttieroista kertoo yksi Liisa Keltinkangas-Järvisen hyvä kirja.



Siinä on hyvin perusteltu miksi osalle lapsia joutuu jakamaan rangaistuksia, osalle ei.



Suosittelen,jos asia kovasti mietityttää.

Mainitsemasi keinot ovat arjessa kaikkein tärkeimpiä. Mutta tulee myös tilanteita, joissa lapsi menee liian pitkälle ja hänelle on osoitettava, että siitä tulee seuraamuksia eli rangaistus. Tämä kasvattaa lasta myös, aivan kuten sinun mainitsemasi keinot. Jos lapsi toimii toistuvasti väärin ja kieltoja vastaan eikä siitä koskaan seuraa mitään, ei hän myöskään opi, että monesta väärin tehdystä asiasta seuraa oikeastikin rangaistus. Elämään kuuluu se, että opitaan valitsemaan oikean ja vääräsn toimintatavan väliltä. Olen luokanopettaja ja törmään luokassani päivittäin siihen, että on lapsia, jotka voivat loputtomasti testata rajoja tai toimia sääntöjen vastaisesti. Heidän on äärettömän vaikea ymmärtää, että niistä seuraa rangaistus, josta on tarkoitus oppia. Heidän on myös vaikea taipua siihen, että aikuinen sanoo miten toimitaan tai mitä tehdään milloinkin. Uhma tätä kohtaan on välillä valtavaa. Uskon, että tässä kohdassa ei kotona ole toimittu johdonmukaisesti rangaistusten kanssa. Mutta tärkeää ap:n viestissä on se, että lapsen elämä ei muodostu kieltojen ympärille. Lasta on houkuteltava oikeaan toimintaan aikuisen esimerkillä, positiivisella palautteella ja virikkeellisellä ja lapsen leikit sallivalla ympäristöllä. Uskoisin, että näillä konsteilla rangaistuksia voidaan vähentää.