Minkä verran opettajavanhemmat pystyvät vaikuttamaan lapsensa koulumenestykseen?
Tarkoitan tietysti, että minkä verran enemmän kuin ei-opettajavanhemmat? Jos oma lapsi on alakoulussa ja myös itse opettaa alakoulussa, tietääkö etukäteen esim. koekysymykset, joita lapsen kanssa voi kotona tarkkaan opetella?
Olen alkanut epäillä, että meidän rapussa asuva opettajaäiti preppaa lastaan "epärehellisin keinoin", koska nelosluokkalainen poika saa lähes aina täysiä numeroita kokeissa. Vai sattuuko opettajien lapset vain olemaan keskivertoa fiksumpia tapauksia?
Kommentit (13)
ja silti tuo lapsi saa aina täydet, tai lähes täydet...
että opettajalla on käytössään sama opettajanopas jota lapsen opettaja käyttää ja sattuu vielä tietämään, että vaikka ympäristötiedon kokeet yleensä otetaan suoraan siitä. Silloin siis tietää, mitä kokeessa kysytään.
Opettajana mä en kyllä omille lapsilleni tekisi tuommoista karhunpalvelusta. Sen sijaan autan tarvittaessa kokeeseen valmistautuessa, näen kirjasta sen, mikä on tärkeä ja opettelemisen arvoinen asia ja osaan opastaa esim. katsomaan tarkkaan työkirjan tehtävät. Itse ainakin käytän niitä pohjana tai idealähteenä silloin, kun teen kokeita itse.
Toisaalta kyse voi olla myös vain siitä, että opettaja todennäköisesti arvostaa koulutusta ja siirtää tämän ajattelun lapselleen. Meillä koulunkäynnistä puhutaan, sitä seurataan, kokeisiin kehotetaan valmistautumaan ja kotona saatetaan vielä tehdä kokeen jälkeen yhdessä uudestaan jokin koetehtävä, joka ehkä meni ihan päin honkia.
Opetusuunnitelmien sisällöt on kyllä ihan julkista tietoa, eli mitä miltäkin luokka-asteella missäkin aineessa on opetussisältö. Vaikken ole ope, niin varmaan "preppaan" lastani hiukan omassa opiskeluaineessani, historiassa. Olen selitäänyt lapselle tapahtumia laajemmin, olemme käyneet museoissa ja osaa nuevoa esim. hyviä sivustoja tai lähdekirjoja, kun on pitänyt kirjoittaa essee jostain aiheesta yms. Lapsi vetää täysiä pisteitä kokeissa.
eihän se olisi lapsen etu. Sen sijaan monella opevanhemmalla on kyllä aktiivisempi asenne lapsen koulunkäyntiin, vapaa-ajallakin tehdään kehittäviä juttuja yms.
lapsi saisi esim. alleviivata koulukirjasta ne olennaisimmat kohdat, niin oppisi paljon paremmin. Olen nimittäin testannut. Ostin kotiin saman oppikirjan kuin koulussa käytetään ja siitä lapsi alleviivaa tärkeimmät kohdat, nyt on koemenestys ihan toisenlaista kun lapsi saa paremmin jäsenneltyä ne tärkeimmät. Koulun kirjoihin ei saa tehdä omia merkintöjä tai alleviivauksia, joten siitä on vaikeaa hahmottaa ne tärkeät ja olennaiset kohdat. Yksinkertaista, mutta silti merkityksellistä.
vaikkei ope olisikaan. Meilläkin tulee niitä täysiä numeroita, vaikka en ole ope. Opetan kyllä lapselle paljon kaikkea yleissivistävää ja kyselen kokeisiin.
Lukee yhdessä lapsen kanssa ja opettaa huomaan tärkeät jutut tai kyselee lapselta lukemisen jälkeen juttuja.
Aikoinaan mun vanhemmat ei koskaan halunneet kysellä multa koealueesta mitään kun yritin pyytää. Kavereiden äiti aina kyseli heiltä, kun oli koe alue luettu ja siten tiesi osaako.
Isäni on opettaja ja jo ala-asteikäisenä olin koukussa aamulehden lukemiseen ja iltauutisiin... Toisin sanoen, vanhempien esimerkki kannusti tekemään asioita ja oppimaan tiettyjä rutiineja, joista on hyötyä myös koulu-uralla. Toki isältä pystyi kotona vielä kyselemään, jos tunnilla jokin asia ei mennyt ihan jakeluun asti. Hyvistä arvosanoista sai palkkioksi tyytyväiset ja ylpeät vanhemmat ja yleensä vielä jonkin pikkusumman rahaa, ja minuun se tehosi.
Itse en ole opettaja, mutta ilmeisesti näistä lapsuudenkodin arvoista ja rutiineista on jotain kantautunut omaankin perheeseeni, sillä lapsenikin menestyy koulussa erittäin hyvin, ihan kaikissa aineissa.
Olen lukion opettaja. Olen jonkin verran ohjannut lasteni opiskelutapoja ja ollut kiinnostunut heidän oppimisestaan ja kouluelämästään. Saman voi tehdä, vaikka ei olisi opettaja. Jos ei ole hajuakaan tehokkaista opiskelumenetelmistä, ei voi paljon siinä kohtaa auttaa, mutta voi silti tukea ja olla kiinnostunut ja kannustava. Asenne ratkaisee paljon opiskelussa. Omat lapseni menestyvät koulussa hyvin. tilastollisesti ne lapset, joiden äiti on korkeakoulutettu ja joiden kotona luetaan pärjäävät keskimäärin paremmin kuin muut.
vaikkei ope olisikaan. Meilläkin tulee niitä täysiä numeroita, vaikka en ole ope. Opetan kyllä lapselle paljon kaikkea yleissivistävää ja kyselen kokeisiin.
yläkanttiin numerot työkaverin lapselle.
Ja takuulla vaikuttaa myös arvosanoihin se, että on kollegan lapsi.
Meilläkin kummasti lasten koulussa hymypatsaatkin menee opettajien ilkiöille.
(tai lainata kirjastosta jos niitä sieltä löytyy) ja prepata lapsiaan ilman että on opettaja.