lapsi vuotta aiemmin kouluun?

Mulla on myös 4-vuotias tyttö joka lukee, tosin täyttää jo kesällä 5.

Itsekin mietin aikaistettua eskaria. Toisaalta tyttö ei ole kovin isokokoinen ja tykkää leikkiä juuri omanikäisten kanssa. Ehkä olisi isompien kanssa vähän altavastaaja.

Kun kuitenkin tykkää "akateemisista" haasteista niin olen ostanut kotiin eskarikirjoja. Tyttö soittaa myös pianoa. Voi sitten suunnata tarmoaan harrastuksiin jos koulussa aikanaan tuntuu liian helpolta. Tosin onhan siellä koulussakin nykyään ihan eri tavalla haastetta myös edistyneemmille. On lisätehtävävihkoja ym.

näkee sitten missä mennään.



Ja mitä mieltä lapsi itse on asiasta? Olisiko innolla menossa "isojen joukkoon" vai haluaisiko mieluummin jatkaa leikkimistä vähän pitempään? Vastoin lapsen tahtoa ei tietysti ole mitään järkeä lähettää etuajassa kouluun, mutta jos lapsi selvästi jo kaipaa "palikkatornia vaativampaa haastetta", niin onnea matkaan.



P.s. 1960-1970-luvulla ja aikaisemminkin oli ihan tavallista että lapset oppivat lukemaan 3-4-vuotiaina, nimenomaan jos kotona oli kirjoja ja lehtiä. Nykyään lapsille on niin paljon muuta viihdettä, että lukemaan opitaan usein vähän myöhemmin.

ja minä en ollenkaan ymmärrä tätä päiväkodin tädin "hötkyilyä". Olimme juuri 4-vuotisneuvolassa (täällä se "laaja" tarkastus) ja harmitteli, kun ei sinne ehtinyt jotain paperia laittaa mukaan. Ymmärsin että joku päätös pitää olla siitäkin, että saa eskarin aloittaa vuotta aikaisemmin ja se pitäisi loppuvuonna hankkia. eli on aikaa toki. Ja olisihan se "kätevää" että kun on viskareiden kanssa vuoden, niin samojen kavereiden kanssa sitten jatkaisi eskariin ja kouluunkin.



Itsekin opin lukemaan ennen kouluunmenoa, enkä ajatellut että koulussa olisi ollut jotenkin tylsää sen takia. Luulen, että huomattava osa ekaluokkalaisista osaa lukea ainakin vähän. eihän se nyt niin ihmeellistä ole.



Esikoisena tyttöni on vähän tomera ja huolehtivainen, joten varmaan pärjäisi koulussa ihan hyvin. En vain oikein keksi, että mitä hyötyä aikaisemmasta koulunaloituksesta olisi.



On pienikokoinen, mutta ei kai koko nyt voi ratkaista koulukypsyyttä? vai onko se sitten hankalaa olla sekä nuorin että lyhyin? ainahan joku on.



Mieheni luottaa lastentarhanopettajan kantaan, että lapsen kannattaisi aloittaa koulu aiemmin. Itse jotenkin selvästi vastustan ajatusta, vaikka kuvittelen, että ehtiihän tässä miettiä asiaa. En tiedä ajattelenko vaan yleisesti, että lapsuus on lyhyt ja arvokas aika vai ahdistaako vaan ajatus, että esikoinen olisi jo koululainen, vaikka on vasta "äidin pikkumurunen".



Hyötyykö lapsi oikeasti aikaisemmasta koulunaloituksesta?

Esim. millainen koulumatka, pärjääkö liikenteessä?



Tuleeko murrosikä mahdollisesti aikaisin vai myöhään (sukuperimä)?

päiväkodissamme on eskarit ja viskarit samassa ryhmässä, siis esikouluikäiset ja vuotta nuoremmat eli 5-vuotiaat, joita siis sanotaan viskareiksi. Lapseni on nyt 2-4-vuotiaiden (tänä vuonna siis 3-5v täyttäviä) ryhmässä. Sitten on vielä ihan pienten ryhmä, jossa on alle 1-vuotiaista 3-vuotiaisiin (kohta 2v pikkuveli on tässä ryhmässä). En ole oikein minäkään ihan päässyt perille näiden ryhmäjakojen logiikasta, mutta kai siinä jotain järkeä on..



päiväkotikaverit ovat leikeissä aika samanikäisiä tai nuorempia, mutta pelaa isompien kanssa. ulkona leikkii kyllä usein pikkuveljen ja muiden "naperoiden" kanssa.

ap

Ap, se että lapsi on akateemisesti ikäisiään edellä ei tarkoita, että lapsi olisi silti koulukypsä. Koulunkäynnissä paljon tärkeämpi taito on ekaluokalla se, miten pärjää ryhmässä, onko omatoiminen, jaksaako kuunnella opetusta ja opettajan antamia ohjeita.



http://www.helistin.fi/?page=0590239&id=1547259



Lapsesi ei tarvitse mitään varhaistettua eskaria, viisivuotiaiden (=viskarien) ryhmässä tehdään jo tietynlaisia eskaritehtäviä, harjoitellaan ryhmässä oloa ja opetuksen seuraamista. Jos haluatte panna lapsen jo 6-vuotiaana kouluun, se käy vallan mainiosti ilman mitään eskariakin.



Itse olen mennyt kuusivuotiaana kouluun suoraan kotihoidosta. En osannut lukea, mutta olin muuten todetusti koulukypsä. Vanhemmat päätyivät tuohon siksi, että olen syntynyt tammikuussa ja paikkakunnallamme oli siihen aikaan ruuhkaa päivähoitoon ja esikouluun.



Omat lapseni ovat syntyneet tammi-helmikuussa, mutta en suurin surminkaan halunnut panna heitä vuotta aiemmin kouluun. Tässä omasta kokemuksestani kumpuavia syitä, MIKSI EI:



- muut luokkatoverit ovat jopa yli vuoden vanhempia, se on iso asia varsinkin alaluokilla - JA TAAS sitten teini-iässä, kun muut menevät eri vuonna rippikouluun, saavat ajokortin, alkavat käydä ravintoloissa jnejne. Eli sosiaalisesti siitä on riesaa, että on eri vuonna syntynyt kuin kaverit. Monet muut asiat eivät nimittäin etene luokan tai lapsen akateemisen taitavuuden mukaan, vaan niissä tuijotetaan ihan sitä syntymäpäivämäärää.



- varsinkin tytöillä on aika iso juttu se, missä tahdissa he fyysisesti kehittyvät. Ei ole kiva olla luokan ainoa lauta, jolla ei ole vielä menkkoja - kun muut näyttävät naisilta ja hankkivat poikakavereita. Usko pois, tuonkin takia tyttöjä kiusataan ja eristetään sosiaalisesti!



- Mitään erityistä etua ei siitä ole, että on vuotta aiemmin yo tai hakemassa yliopistoon. Pitkässä juoksussa vuoden "etu" häviää kuin tuhka tuuleen. Lisäksi nykyään voi lukiossa joka tapauksessa tehokas oppija kirjoittaa ylioppilaaksi nopeammassa aikataulussa.



Nämä nyt tulivat ekana mieleen. Joten minun neuvoni on: anna lapsesi olla lapsi vielä.

ketjun alkupään kommentoijista...

luokkansa priimus nyt seiskallakin.

joskus aikaisin lukemaan/kirjoittamaan oppivat lapset "taantuvat" tokalla tai kolmannella luokalla ja joutuvat tuplaamaan. tämän olen jostain lukenut. mutta voihan se workkiäkin. meidän lapsi aloitti 5-vuotiaana ekan luokan, kun täyttää vuosia vuoden lopulla.

Tästä löytyy vanhojakin keskusteluja joihin olen osallistunut, yleensä ainoana "oikeana" asiantuntijana koska meidän perheestä löytyy koulun aikaistaja. Yleensä valitettavasti keskustelu on aika asiatonta, koulun aikaistaminen tuntuu olevan Suomessa hyvin harvinaista ja jopa epähyväksyttävää jostain syystä.



Samoin meillä ehdotus aikaistaa koulun aloitusta tuli päiväkodilta. Tosin meillä siinä vaiheessa, että eskari jäi väliin kokonaan. Meidän tapauksestamme on aikaa jo sen verran, että voi olla että käytännöt ovat muuttuneet, ja nehän voivat olla erilaisia eri kaupungeissä.



Ensiksi poikamme teki koulukypsyystestin. Tämän jälkeen hänellä oli neljä erillistä tapaamista kaupunkimme koulupsykologin kanssa. Näiden perusteella tuli sitten puolto koulun aloituksen aikaistamisesta, itse päätös oli tietysti meidän vanhempien. Pelkästä akateemisesta osaamisesta ei olisi herunnut lupaa aikaistamiseen, vaan siihen vaikuttivat myös muut taidot, sosiaaliset suhteet ja jopa lapsen koko huomioitiin jollain tasolla.



Nyt poikamme on jo kahdeksannella luokalla, ja hyvin on mennyt. Kavereita hänellä on niin koulussa kuin ikäistensäkin joukossa (joukkueharrastuksessa oli tietysti omassa ikäryhmässään). Luokkakaverit ovat menossa rippikouluun kesällä, mutta ei poikaa tunnu haittaavan se, että oma rippileiri on vasta vuoden päästä (koska tuttuja sinne riittää kuitenkin). Pituuttakin on jo yli 180, eli ei ole (eikä missään vaiheessa ole ollutkaan) fyysisesti muita jäljessä. Katsotaan mitä sitten tulee vastaan, kun kaverit täyttävät 18 ja pääsevät bilettämään.



Koulu on sujunut keskimääräistä paremmin (omasta perheestäkin löytyy kaksi vertailukohtaa). Vasta nyt yläkoulussa on joutunut keskittymään esim. matikkaan.



Meille tämä ratkaisu on ollut oikea, mutta eihän sitä etukäteen mistään voi olla varma. Jos päiväkoti on kuitenkin asiaa ehdottanut, niin kannattaa harkita.



Ja ihan tiedoksi keskustelijoille: koulun aikastamisessa ei ole mitään erityisen hienoa, eikä se tarkoita, että vanhemmat jotenkin haluaisivat lapsellaan päteä. Ihan lapsen parhaaksi tehtävä päätös sekin on, ainakin meillä poika olisi todella turhautunut eskarissa ja päiväkodissa jos olisi joutunut odottelemaan.

iinasen helpompaa ehkä kuin tytöillä, joilla sellainen sosiaalinen paine on kovempi monessa jutussa.



-18 vai mikä se olikaan, itse vuotta aiemmpin aloittanut kirjoittaja -

Meidänkin lapsemme oppi lukemaan 4-vuotiaana. On nyt 9-v. Olen monesti harmitellut, etten aikanaan kysellyt, voisiko mennä vuotta myöhemmin kouluun (on synytynyt ihan loppuvuodesta). Koulu menee tosi hyvin, mutta olisi saanut leikkiä yhden vuoden lisää, mikä on mielestäni tärkeintä.

Oma tyttönikin luki sujuvasti ennen 5-vuotispäiväänsä ja laskeminenkin tuntui helpolta jo viskariaikana. Muuten olisi tuntunut silti ihan liian pieneltä koulua aloittamaan aikaisemmin. Ehtii siihen oravanpyörään myöhemminkin.

Esim. murrosikä on poikasi kohdalla ollut (pituuden perusteella) varsin aikainen, joten ei varmaankaan erotu siinä luokkakavereistaan.

Omalla luokallani oli myös aikanaan poika, joka oli aloittanut vuotta aiemmin mutta hänen kohdallaan tuli sosiaalisia ongelmia. Hän oli fyysisesti selkeästi muita jäljessä, ihan pikkupoika ilman murrosikään vielä ysin alkaessakin. Voit uskoa että ei ollut suosittu esim. tyttöjen keskuudessa.

Tästä löytyy vanhojakin keskusteluja joihin olen osallistunut, yleensä ainoana "oikeana" asiantuntijana koska meidän perheestä löytyy koulun aikaistaja. Yleensä valitettavasti keskustelu on aika asiatonta, koulun aikaistaminen tuntuu olevan Suomessa hyvin harvinaista ja jopa epähyväksyttävää jostain syystä.

Samoin meillä ehdotus aikaistaa koulun aloitusta tuli päiväkodilta. Tosin meillä siinä vaiheessa, että eskari jäi väliin kokonaan. Meidän tapauksestamme on aikaa jo sen verran, että voi olla että käytännöt ovat muuttuneet, ja nehän voivat olla erilaisia eri kaupungeissä.

Ensiksi poikamme teki koulukypsyystestin. Tämän jälkeen hänellä oli neljä erillistä tapaamista kaupunkimme koulupsykologin kanssa. Näiden perusteella tuli sitten puolto koulun aloituksen aikaistamisesta, itse päätös oli tietysti meidän vanhempien. Pelkästä akateemisesta osaamisesta ei olisi herunnut lupaa aikaistamiseen, vaan siihen vaikuttivat myös muut taidot, sosiaaliset suhteet ja jopa lapsen koko huomioitiin jollain tasolla.

Nyt poikamme on jo kahdeksannella luokalla, ja hyvin on mennyt. Kavereita hänellä on niin koulussa kuin ikäistensäkin joukossa (joukkueharrastuksessa oli tietysti omassa ikäryhmässään). Luokkakaverit ovat menossa rippikouluun kesällä, mutta ei poikaa tunnu haittaavan se, että oma rippileiri on vasta vuoden päästä (koska tuttuja sinne riittää kuitenkin). Pituuttakin on jo yli 180, eli ei ole (eikä missään vaiheessa ole ollutkaan) fyysisesti muita jäljessä. Katsotaan mitä sitten tulee vastaan, kun kaverit täyttävät 18 ja pääsevät bilettämään.

Koulu on sujunut keskimääräistä paremmin (omasta perheestäkin löytyy kaksi vertailukohtaa). Vasta nyt yläkoulussa on joutunut keskittymään esim. matikkaan.

Meille tämä ratkaisu on ollut oikea, mutta eihän sitä etukäteen mistään voi olla varma. Jos päiväkoti on kuitenkin asiaa ehdottanut, niin kannattaa harkita.

Ja ihan tiedoksi keskustelijoille: koulun aikastamisessa ei ole mitään erityisen hienoa, eikä se tarkoita, että vanhemmat jotenkin haluaisivat lapsellaan päteä. Ihan lapsen parhaaksi tehtävä päätös sekin on, ainakin meillä poika olisi todella turhautunut eskarissa ja päiväkodissa jos olisi joutunut odottelemaan.

Esim. murrosikä on poikasi kohdalla ollut (pituuden perusteella) varsin aikainen, joten ei varmaankaan erotu siinä luokkakavereistaan. Omalla luokallani oli myös aikanaan poika, joka oli aloittanut vuotta aiemmin mutta hänen kohdallaan tuli sosiaalisia ongelmia. Hän oli fyysisesti selkeästi muita jäljessä, ihan pikkupoika ilman murrosikään vielä ysin alkaessakin. Voit uskoa että ei ollut suosittu esim. tyttöjen keskuudessa.

Yleensä näissä keskusteluissa viitataan juuri sellaisiin "tiedän yhden" tai "olen kuullut" -tapauksiin. Ja vedotaan siihen, että lapsen pitää saada leikkiä vuosi pidempään. Ei ne leikit koulun alkamiseen lopu.

Kävin asiasta pitkän keskustelun päiväkodin johtajan kanssa, ja hän oli ehdottomasti ajatusta vastaan. Eskari olisi jäänyt väliin ja se tuntui silloin tärkeältä jutulta sekä minusta että lapsestani.



Nyt, kun lapseni on ekaluokkalainen, oli oikea ratkaisu odottaa oikeaa kouluunmenoaikaa, vaikka olikin ikäistään nohevampi ja tammikuussa syntynyt. Lapsi sai yhden vuoden lisää leikkiaikaa eikä se koulunkäynti ole turhauttavaa vaikka osasikin lukea ennen koulua. Päinvastoin, tuskailee jopa koulunkäynnin raskautta ja sitä, ettei osaa heti kaikkea ensiyrittämällä.

vaikka lapsesi olisi kuinka älykäs, arvosta häntä sen verran, että anna hänen rauhassa olla vapaa ja huoleton lapsi läksyistä ja opiskelusta siihen saakka kun oppivelvollisuus alkaa.



Eiköhän hän vielä opiskella ehdi.

Menin kyllä "ajallani" kouluun, koska olen syntynyt keskosena ihan loppuvuodesta, mutta aina olinkin sitten luokkani paras, joten ihan hyvin olisin voinut mennä jo edellisenä vuonna.



Oma kuopukseni meni vuotta myöhemmin, koska tuntui "kuuluvan" seuraavaan vuosikurssiin. Syksyn lapsi hänkin.



Tämä oli meidän vanhempien pyyntö, ei eskarin.



Eli minusta pitää mennä lapsen mukaan. Nykyään se on ihan helppoa!

mitään älykkyydestä kerro! Molemmathan on tyypillisesti noita persettä vaativia ammatteja eli pänttäämällä sisään ja pänttäämällä läpi.



Varsinkin lääkäreissä tuntuu 95 % olevan jotenkin epäkypsiä...

vaikka lapsesi olisi kuinka älykäs, arvosta häntä sen verran, että anna hänen rauhassa olla vapaa ja huoleton lapsi läksyistä ja opiskelusta siihen saakka kun oppivelvollisuus alkaa. Eiköhän hän vielä opiskella ehdi.

Olen itse aloittanut koulun vuotta aiemmin kuin olisi kuulunut. Ja kyllä vanhempani ovat aina arvostaneet minua suuresti, eikä tuo koulun aloittaminen niin kovin rasittavaa tai sitovaa ollut. Ihan vapaan lapsuuden olen elänyt vailla murheita.

En suostunut edes harkitsemaan. Se, että lapsella on kova hinku oppia juuri niitä asioita, joita koulussakin opetellaan ei kuitenkaan takaa sitä, että lapsi olisi muuten jo riittävän "iso" kouluun. Koulu on niin paljon muutakin kuin lukemista ja laskemista. Pienen tarhalaisen mielenkiintoa oppimiseen pystyy kyllä ruokkimaan ja ylläpitämään muutenkin tarjoamalla oikeanlaisia virikkeitä.



Oma lapseni on aina ollut tyyppiä neropatti ja oppi niin lukemaan kuin laskemaankin itsekseen 4-5 -vuotiaana. Hän on hyvä oikeastaan melkein kaikessa ja nyt ekaluokkalaisena koulu sujuu tosi helposti. Haasteitakin kuitenkin löytyy. Lapsi uppoaa helposti edelleen leikkeihin ja haaveiluun siinä määrin, että aikataulut (kuten kouluun lähtöä oikeaan aikaan) saattavat unohtua. Hän ei myöskään edelleenkään viihdy kotona yksikseen, joten iltapäiväkerho on ehdoton edellytys. Niitä ei meillä päin ole itsestään selvästi tarjolla muille kuin ekaluokkalaisille. Jos lapsi olisi mennyt kouluun vuotta aikaisemmin, saattaisi hän nyt joutua viettämään pitkät iltapäivät yksin kotona.



Halusin suoda lapselleni vielä sen yhden huolettoman lapsuusvuoden, enkä patistaa stressaavaan koulumaailmaan yhtään aiemmin kuin pakko. Tähän päätökseen olen ehdottoman tyytyväinen.