Millainen äiti ei usko ulkopuolisen aikuisen kertomaa vaan lastansa?

Tietysti jokainen äiti haluaa ajatella ettei oma lapsi valehtele. Kuitenkin totuus on, että suurin osa lapsista todellakin valehtelee, ja nimenomaan omille vanhemmille, koska eivät halua rangaistusta tai vanhempien suuttumusta.

on paljon!



Olen päättänyt, että kuuluvat samaan kategoriaan sellaisten vanhempien kanssa, jotka aina löytävät vian kaveripiiristä. Siis omassa lapsessahan ei voi olla mitään vialla. Ei valehtele, ei varasta. Tai sitten kaverit pakotti. Aina.

päiväkodissa töissä.



Tytär teki kaikkea mahdollista viikonloppuisin, kun äiti oli viettämässä aikaa poikaystävänsä kanssa.



Vaikka poliisitkin tarvittiin juhlien päättämiseen, niin ei, ei hänen tyttärensä tehnyt koskaan mitään väärää.

Meidän naapuri on sellainen. Lapsemme eivät saa olla heidän kanssaan. Syyttävät meidän lasta, vaikka toiset naapurit on nähneet heidän poikansa, tyttönsä itse teossa.

Karmeita kakaroita ja eivät opi mitään, kun eivät ole koskaan vastuussa teoistaan.

Ei ole väliä, vaikka useampi opettaja ja vaikkapa kokonainen koululuokka todistaa toista. Lapsi ei ole tehnyt mitään väärää, kun äiti niin päättää! Ja lapsi nauraa hohottelee ja lällättelee muille.



Karseita tapauksia.

lasta siitä mitä hänen oma lapsensa on tehnyt?

Varmaankin henkilö, joka ei mukamas oo koskaan tavannut liiottelevaa aikuista.

Mä oon törmännyt useinkin enemmän ja vähemmän liiotteleviiin aikuisiin. Oon seurannut sivusta tilanteita jossa aikuiset jopa räikeesti valehtelee.



Eiköhän tääkin asia oo niin etä on niitä rehellisiä, liiottelevia ja valehtelevia aikuisia ja nuoria

Entäs jos tietää, että tämä kyseinen äiti syyttää lasta siitä mitä hänen oma lapsensa on tehnyt?

Heitetään nyt vaikka esimerkki ihan hatusta kun en halua tulla tunnistetuksi: lapsi A menee jatkuvasti päin punaisia, B jää kiltisti odottamaan vihreää niin kuin kuuluukin eli noudattaa liikennesääntöjä. B:n kotona tulee tämä ohimennen ilmi, ja niinpä B:n äiti ajattelee ilmoittaa asiasta A:n kotiin.

A:n äiti ottaa asian vakavasti ja lupaa keskustella asiasta A:n kanssa. Seuraavana päivänä ilmenee, että A kieltää ikinä menneensä punaisia päin.

B tai B:n äiti eivät saa siitä mitään että kertovat A:n äidille A:n menettelevän niin että siinä saattaa joskus oikeasti sattua jotain vahinkoa, joten miksi uskoa A:ta ennemmin kuin B:tä?

Kyse ei ollut tästä mutta ihan vastaavasta tilanteesta.

lapsen valehtelevan. Kun on sana sanaa vastaan, olen lapseni puolella. Myös aikuisissa on valehtelijoita ja liioittelijoita ja osa todella saa kiksejä siitä, kun voi nöyryyttää lasta.



Suurin osa aikuisista ei kykene perustelemaan väitteensä todenperäisyyttä, joten miksi muka aikuisen sana on painavampi kuin lapsen?



Esimerkki: lapseni kumisaappaat katosivat päiväkodissa. Hoitaja väitti, että lapsi ei ole niitä edes sinne tuonut (lapsi siis eskarilainen, omatoimisesti menee eskariin). Lapsi intti toista ja sanoi, että hoitaja antoi hänen kumisaappaansa pienempien ryhmän Iisalle. Ja katso: kun menin sinne Iisan naulakolle seuraavana aamuna, niin siellähän ne meidän tytön kumisaappaat, kunnolla nimikoidut, olivat.

lapsen valehtelevan. Kun on sana sanaa vastaan, olen lapseni puolella. Myös aikuisissa on valehtelijoita ja liioittelijoita ja osa todella saa kiksejä siitä, kun voi nöyryyttää lasta.

Suurin osa aikuisista ei kykene perustelemaan väitteensä todenperäisyyttä, joten miksi muka aikuisen sana on painavampi kuin lapsen?

Esimerkki: lapseni kumisaappaat katosivat päiväkodissa. Hoitaja väitti, että lapsi ei ole niitä edes sinne tuonut (lapsi siis eskarilainen, omatoimisesti menee eskariin). Lapsi intti toista ja sanoi, että hoitaja antoi hänen kumisaappaansa pienempien ryhmän Iisalle. Ja katso: kun menin sinne Iisan naulakolle seuraavana aamuna, niin siellähän ne meidän tytön kumisaappaat, kunnolla nimikoidut, olivat.

eli ei nyt ihan mene yksi yhteen avauksen aiheen kanssa, vaikka sivuaakin samaa aihepiiriä. ap

Entäs jos tietää, että tämä kyseinen äiti syyttää lasta siitä mitä hänen oma lapsensa on tehnyt?

Heitetään nyt vaikka esimerkki ihan hatusta kun en halua tulla tunnistetuksi: lapsi A menee jatkuvasti päin punaisia, B jää kiltisti odottamaan vihreää niin kuin kuuluukin eli noudattaa liikennesääntöjä. B:n kotona tulee tämä ohimennen ilmi, ja niinpä B:n äiti ajattelee ilmoittaa asiasta A:n kotiin. A:n äiti ottaa asian vakavasti ja lupaa keskustella asiasta A:n kanssa. Seuraavana päivänä ilmenee, että A kieltää ikinä menneensä punaisia päin. B tai B:n äiti eivät saa siitä mitään että kertovat A:n äidille A:n menettelevän niin että siinä saattaa joskus oikeasti sattua jotain vahinkoa, joten miksi uskoa A:ta ennemmin kuin B:tä? Kyse ei ollut tästä mutta ihan vastaavasta tilanteesta.

eli jos meillä lapsen B äiti sanoisi, että lapsi B on kertonut, että lapseni A kiroilee, niin toteaisin, että lapsen B sanomiset ei minua paljoa liikuta.

lapsen valehtelevan. Kun on sana sanaa vastaan, olen lapseni puolella. Myös aikuisissa on valehtelijoita ja liioittelijoita ja osa todella saa kiksejä siitä, kun voi nöyryyttää lasta. Suurin osa aikuisista ei kykene perustelemaan väitteensä todenperäisyyttä, joten miksi muka aikuisen sana on painavampi kuin lapsen? Esimerkki: lapseni kumisaappaat katosivat päiväkodissa. Hoitaja väitti, että lapsi ei ole niitä edes sinne tuonut (lapsi siis eskarilainen, omatoimisesti menee eskariin). Lapsi intti toista ja sanoi, että hoitaja antoi hänen kumisaappaansa pienempien ryhmän Iisalle. Ja katso: kun menin sinne Iisan naulakolle seuraavana aamuna, niin siellähän ne meidän tytön kumisaappaat, kunnolla nimikoidut, olivat.

eli ei nyt ihan mene yksi yhteen avauksen aiheen kanssa, vaikka sivuaakin samaa aihepiiriä. ap

kunnes se toinen aikuinen kykenee todistamaan sanomisensa.

Minulle saa tulla kertomaan, että lapsen kaveri on kertonut kerhossa toiselle kaverille, jonka äiti taas on kertonut sille, joka minulle kertoo, että lapseni on polttanut kerrostalon. En usko.

eli jos meillä lapsen B äiti sanoisi, että lapsi B on kertonut, että lapseni A kiroilee, niin toteaisin, että lapsen B sanomiset ei minua paljoa liikuta.

Meillä nimittäin ystävyys loppui tähän. Eikä tuolla A:lla ole enää pitkään aikaan ystäviä ollutkaan menetettäväksi saakka, ihan vastaavista tapahtumista johtuen... ap

toisen lapsen äidille jotain, minkä sinun lapsesi on nähnyt?



En minäkään välttämättä uskoisi. Jos SINÄ olisit nähnyt sen tapahtuman, niin sitten en ehkä kyseenalaistaisi.



Ja kyllä, olen valmis myöntämään, että lapseni valehtelee, siitä ei ole kyse.

eli jos meillä lapsen B äiti sanoisi, että lapsi B on kertonut, että lapseni A kiroilee, niin toteaisin, että lapsen B sanomiset ei minua paljoa liikuta.

Meillä nimittäin ystävyys loppui tähän. Eikä tuolla A:lla ole enää pitkään aikaan ystäviä ollutkaan menetettäväksi saakka, ihan vastaavista tapahtumista johtuen... ap

joten kavereita karsii jo sekin, että ihan jokaista ei kelpuuteta.

toisen lapsen äidille jotain, minkä sinun lapsesi on nähnyt?

En minäkään välttämättä uskoisi. Jos SINÄ olisit nähnyt sen tapahtuman, niin sitten en ehkä kyseenalaistaisi.

Ja kyllä, olen valmis myöntämään, että lapseni valehtelee, siitä ei ole kyse.

että valehtelisi kaverinsa tehneen jotain mitä tämä ei ole tehnyt. Joku ikkunan rikkoontuminen tmv tapaus onkin vakavampi asia jos toinen väittää toista ja toinen toista, mutta kun tästä meille ei koidu mitään vaikka puhuisimmekin totta. Miksi siis valehtelisimme? Miksi lapseni olisi keksinyt tällaisen asian omasta päästään ja ottanut riskin menettää ystävänsä? ap

eli jos meillä lapsen B äiti sanoisi, että lapsi B on kertonut, että lapseni A kiroilee, niin toteaisin, että lapsen B sanomiset ei minua paljoa liikuta.

Meillä nimittäin ystävyys loppui tähän. Eikä tuolla A:lla ole enää pitkään aikaan ystäviä ollutkaan menetettäväksi saakka, ihan vastaavista tapahtumista johtuen... ap

joten kavereita karsii jo sekin, että ihan jokaista ei kelpuuteta.

mutta kukaan ei halua pysyä kuvioissa kauaa. Mistäköhän johtuu? ap

toisen lapsen äidille jotain, minkä sinun lapsesi on nähnyt? En minäkään välttämättä uskoisi. Jos SINÄ olisit nähnyt sen tapahtuman, niin sitten en ehkä kyseenalaistaisi. Ja kyllä, olen valmis myöntämään, että lapseni valehtelee, siitä ei ole kyse.

että valehtelisi kaverinsa tehneen jotain mitä tämä ei ole tehnyt. Joku ikkunan rikkoontuminen tmv tapaus onkin vakavampi asia jos toinen väittää toista ja toinen toista, mutta kun tästä meille ei koidu mitään vaikka puhuisimmekin totta. Miksi siis valehtelisimme? Miksi lapseni olisi keksinyt tällaisen asian omasta päästään ja ottanut riskin menettää ystävänsä? ap

mahdollisesti jopa sinun lapsesi. Miksi on niin hankala uskoa, että oma lapsi valehtelee - etkö juuri niin kysynyt?