Kyllä lapsen nirsoilu on pohjimmiltaan lähtösin vanhemmilta.

Ei meillä vaan anneta "mahdollisuutta", eikä mitään tilalle, ja lapset maistelevat kaikkea uutta ihan mielellään. Silti vain eilenkin jäystettiin sitä "pahaa" sapuskaa toista tuntia. En ymmärrä miksen saa jakeluun, ettei aina voi olla lempiruokaa, vaikka näitä "pahoja" ruokia meillä taitaa olla tarjolla ainakin kuutena päivänä viikossa.

mutta esikoisellani on aivan mielettömiä ennakko-luuloja ja nirsoiluita (sellaisina niitä pidimme) kunnes selvisi, että hänellä on aistiyliherkkyyksiä...Nirsoilulle löytyi joku muu syy kuin me vanhemmat. Kuopuksella ei niitä ole, onkin tähän asti syönyt mitä on annettu. Nyt, kolmevuotiaana, kuuntelee isompaa ja ottaa mallia. Valitettavasti. Silti meillä ei syödä mitään muuta tilalla, kenenkään lautaselle ei tule mitään muuta, vaikka ei maistuisikaan.

henkilökohtaisesti olen nähnyt, että nirso lapsi voi kasvaa myös perheessä jossa syödään aivan kaikkea. Meillä syödään kotiruokaa laidasta laitaan ja AINA on salaattia tai muuta kasvista tarjolla. NO salaatit ja kasvikset lapsi syö kyllä ok, mutta muuten on hyvin nirso syöjä. En tiedä mistä johtuu. Välillä voi syödä hyvinkin esim. mausteista kanaruokaa, mutta toista ruokaa ei sitten millään. Eli ei kannata (TÄSSÄKÄÄN) asiassa syyllistää suoralta kädeltä vanhempia.

Jos kotiruoka ei maistu ja tilalle tarjotaan ranskalaisia yms. Niin voi vain katsoa peiliin miksi muu ruoka ei kohta enää maistukaan. Lapihan osaa käyttää hyödyksi tämän tilanteen. "Kun en syö pahaa ruokaa saan hyvää epäterveellistä ruokaa".

ja vielä nääkin ärsyttää, lapset jotka syö vain tiettyä merkkiä

ei kelpaa mikä vaan mansikka jugurtti, vaan on oltava DANONINOA

Toki on mahdollista että vanhemmat joissain tapauksissa aiheuttavat nirsoilun mutta on myös perheitä, kuten me, joissa aikuiset syövät "mitä vaan", kotona tehdään monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa ja kannustetaan maistamaan kaikkea. JA kaksi ensimmäistä lasta syövät juuri näin. JA kolmas ei... KAIKKI on pahaa, en maista, hyi, en pidä... Onneksi tuosta hyihyttelystä on päästy eroon kun on selitetty, että ruuasta ei niin puhuta mutta nirso se lapsi on edelleen. Miltä tämä kuulostaa ap:n "teorian" valossa?

Mutta, joku tulee kuitenkin sanomaan että "nämä ovat poikkeuksia, kyllä se on aina kiinni vanhemmista" tai muuta vastaavaa.

Meillä mies on nirsompi, mutta olenkin suunnitellut ruoat niin että niitä simpukoita (esim.) on niinä päivinä kun mies ei kerkeä ruokailulle, eli tulee vasta iltamyöhällä kotiin. Eikä mies näytä sitä ettei jostain ruoasta pidä, vaan maistaa esimerkiksi lapsille. Ollaan kuitenkin opetettu että kaikkea pitää maistaa, koska ei voi tietää että pitääkö jostain ruoasta jos sitä ei maista.

Kuitenkin keskimmäinen lapsi on nirso. Onneksi hänelle ei mene ranskalaiset yms. schaipa alas, vaan hän söisi vain salaattia. Siis sellaista "salaattia" missä on salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaattia. Tuo ei ihan käy päinsä kuitenkaan, joten olemme käyneet ravintoterapeutin luona puhumassa asiasta, niin että lapsikin on mukana.

Tosissaan en tiedä miksi lapsesta on tullut noin nirso. On ollut sitä oikeastaan aina. Kiusaamista tai muuta ei takana ole, hän vain ei oikein pidä mistään. Nyt ollaan totuttelemassa häntä kasvisruokavalioon, jos vaikka oppisi noista ruoista pitämään. Parempi sekin, kuin pelkkä vihersalaatti.

annan sitä mitä suostuu syömään, koska muuten ei syö ollenkaan ja on laiha ja kiukkuinen.

Meillä kaikki muut syö hyvin.

Nirsoileva lapsi ei syö mitenkään epäterveellisesti, vaan vain tiettyjä ruokia.

Toki ranskiksetkin kelpaa, mutta moni hänen ruuistaan on terveellistä ruokaa.

kuinka sitten selität, että useammasta lapsesta vaikkapa vain yksi nirsoilee?! Ja joka lapselle tulee tuollaisia kausia, ettei ruoka maistu ja koetellaan rajoja ja se on ihan normaalia. Siinä vaan vanhempi itse päättää sitten, antaako maistvampaa vai onko syömättä. ja jos puhut sitten jo vähän aikluisemmista lapsista, niin makuja on monia, jos ei jostain tykkää niin ei tykkää.



Niin höpöjuttuja ap:lla kuin olla vain voi!

en olekaan väittänyt ehdottomasti koko totuudeksi sitä että vaikka muu perhe söisi mitä vain niin lapsi ei olisi nirso.



Olen itsekin ollut lapsena nirso, mutta en ole saanut mitään erityisherkkuja vain siksi että söisin. Ja ymmärrän että perheessä voi olla yksi nirso lapsi ja muut syödä mitä vain.



Nirsolla tarkoitin nyt nimenomaan sitä kun sanotaan että meidän lapsi ei vain syö muuta kuin nugetteja ja kalapuikkoja, vaikka kuinka tarjottaisiin. Luulen että tässä on menty siitä mistä aita on matalin, päästään vähällä kiukuttelulla kun annetaan lapselle sitä kalapuikkoa ja nugettia jos se ei sitä pottua ja lihaa syö.



ap

Kenenkään muun nirsoilusta en ota ongelmaa, sillä voivat syödä omassa kodissaan.

Empä ole yhtään kaikkiruokaista lasta tavannut, vaikka luulette, että omanne on sellainen, niin moni lapsi on vaan tottunut oman kodin ruokiin.

Kenenkään muun nirsoilusta en ota ongelmaa, sillä voivat syödä omassa kodissaan.

Empä ole yhtään kaikkiruokaista lasta tavannut, vaikka luulette, että omanne on sellainen, niin moni lapsi on vaan tottunut oman kodin ruokiin.

ap

Meillä on kolme lasta, joistayksi nirsoilee tosi paljon, toinen jonkin verran ja kolmas syö ennakkoluulottamasti kaikkea.

Mikä on teoriasi tämän selitykseksi, ap?

Kaksi syö kuin viimeistä päivää ja yhdelle menee noin 10 eri ruoka-ainetta.

meillä ei kenenkään, ei lapsen eikä aikuisen, tarvitse syödä mitään mistä ei tykkää, eikä siitä tehdä mitään "nirsous" ongelmaa johon täytyisi löytää muka ratkaisu. Ei sitten vaan syö sitä ja se on ok. Esim. minä en syö äyriäisiä, mies inhoaa kukka- ja parsakaalia, lapsilla on omia juttujaan molemmilla. Mutta tarjottava ruoka on mitä on eikä sitä aleta sopeuttaa sen mukaan että kaikki nyt varmasti söisivät kaikkea - ei tarvitse syödä.

Nirsolla tarkoitin nyt nimenomaan sitä kun sanotaan että meidän lapsi ei vain syö muuta kuin nugetteja ja kalapuikkoja, vaikka kuinka tarjottaisiin. Luulen että tässä on menty siitä mistä aita on matalin, päästään vähällä kiukuttelulla kun annetaan lapselle sitä kalapuikkoa ja nugettia jos se ei sitä pottua ja lihaa syö.

ap

Kuinkas monta tälläistä tapausta sitten tunnet, minä en yhtäkään.

-18-

mm. miehen aikuinen serkku joka on lapsesta asti saanut hampurilaisia ranskalaisia yms. kun ei muuta syö. Ja tulokset on nähtävillä nyt aikuisella iällä.

Ja kyllä tällaisiin lapsiin törmää aika ajoin kun lasten kanssa on tekemisissä työn puolesta.

Ja tämä aloitus viitatetn tuohon onko lapsella sokeritauti ketjuun.

Mutta moni ajattelee nirsona juuri sen että lapsi ei esim. syö porkkanaa, kurkkua yms. Minä ajoin takaa sitä että kun lapsi ei syö tarjottua ruokaa niin hänelle tehdään erikseen se ruoka mitä syö, olkoon ne sitten vaikka vain ranskalaisia ja kalapuikkoja.

Lapselle on syntynyt näihin jo addiktio eikä opi ikinä syömään mitään muuta kun tietää että saa kuitenkin sitä mistä pitää-

ap

Nirsolla tarkoitin nyt nimenomaan sitä kun sanotaan että meidän lapsi ei vain syö muuta kuin nugetteja ja kalapuikkoja, vaikka kuinka tarjottaisiin. Luulen että tässä on menty siitä mistä aita on matalin, päästään vähällä kiukuttelulla kun annetaan lapselle sitä kalapuikkoa ja nugettia jos se ei sitä pottua ja lihaa syö.

ap

Kuinkas monta tälläistä tapausta sitten tunnet, minä en yhtäkään.

tietynlaisia ruokia ja nyt aikuisena on tosi hankalaa niitä syödä.



Melkein kaikki liha missä on läskiä jäljellä saa minulla oksennus reflektin aikaan. Tälläistä lihaa on paljon krillikyljyksistä joulukinkkuun.





Lapsena rakastin punajuurta, nykyään puistattaa koko juures.



Uunissa tehty riisipuuro on helvetistä. Onneksi keitetty riisipuuro maistuu vielä.

mm. miehen aikuinen serkku joka on lapsesta asti saanut hampurilaisia ranskalaisia yms. kun ei muuta syö. Ja tulokset on nähtävillä nyt aikuisella iällä.

Ja kyllä tällaisiin lapsiin törmää aika ajoin kun lasten kanssa on tekemisissä työn puolesta.

Oma serkkuni on näitä vähän. Sillä on ollut lapsen ollessa pieni joku ihme pelko että jos lapsi ei aina syö ihan kaikkea ruokaa niin se suunnilleen kuolee kohta ravinnepuutoksiin. Syömisestä on tehty valtava ongelma ja lapselle hyvin stressaava tapahtuma. Milloin ongelmaan ettei lautanen ole tyhjä on syötetty kalanmaksaöljyä ruokahalun lisäämiseksi, milloin maaniteltu ja houkuteltu loputtomiin että söisi. Ja hyvin äkkiä sitten päädytty siihen että ei se vaan syö joten pakko antaa sille sitten vain niitä ruokia joita se syö ettei ihan nälkään kuole.

Tämä ihminen pitää aivan kamalana minun tapaani jossa kaikkea ei ole pakko syödä ja jos ei syö niin sitten vaan ei syö, no problem, sitten voi vaan olla nälkä muttei siihen kuole. Minua taas ihmetyttää miten lapsen syömisistä voi olla niin hysteerinen, vaikka lapsi ei ole mitenkään liian laiha tai aliravitun oloinen pikemminkin pulleahko.

Lasten tuntema vastenmielisyys uusia ruokia kohtaan saattaa johtua perinnöllisistä tekijöistä, tuore tutkimus osoittaa. Perinnöllisten tekijöiden osuus ruokia kohtaan koetun vastenmielisyyden vaihteluista oli arviolta 78 prosenttia. Noin 22 prosenttia vaihtelusta johtui ympäristötekijöistä.



Lapsuusajan nirsoilu on ongelmallista, koska vanhemmat monesti lakkaavat tarjoamasta lapsilleen näiden inhoamia ruokia. Jos esimerkiksi kasvisten antaminen lopetetaan, sillä saattaa olla pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen terveyteen.



Tutkimusjoukko koostui 8-11 -vuotiaista 1913 identtisestä kaksosparista ja 3477 parista ei-identtisiä kaksosia. Lasten vanhempia pyydettiin vastaamaan kysymyksiin, jotka koskivat lasten asenteita ja käyttäytymistä uusia ruokia kohtaan. Vastaukset olivat yhtenevämpiä identtisten kuin ei-identtisten kaksosten välillä. (Finfood)



Lähde:

L.J. Cooke, C.M.A. Haworth, and J. Wardle. Genetic and environmental influences on children's food neophobia. American Journal of Clinical Nutrition 2007;86:428-433.

Meitä perheessä on neljä sisarusta, meillä tehtiin monipuolista ruokaa. Minä olen ainoa, joka edelleen syö kaikkea, enkä nirsoile. Loput sisaruslaumasta nirsoilee ja paljon. Lapsena, jos sanottiin, että "Hyi, en syö. On pahaa", äiti totes meille: "Ei voi sanoa, että on pahaa, kun ei edes maista". Äidiltä jäänyt oppi, että kaikkea pitää maistaa, muuten ei voi sanoa onko se hyvää vai pahaa. Itse kasvatan lapsiani samalla tavalla, kaikkea pitää maistaa

Jos lapsesi pelkää vieraita ruokia, älä syytä kasvatustapojasi, vaan geenejäsi.



Reilulle 10 000 iältään 8-11-vuotiaalle brittikaksoselle tehty tutkimus osoittaa, että ruokapelko on 78 % perittyä. Loput 22 % ruokapelosta syntyy ympäristöllisistä tekijöistä, jotka vaikuttivat kaksosista vain toiseen.



Tutkimuksessa kartoitettiin neljän ruokalajin vaikutuksia kaksosilla, joilla oli havaittu ”ruokafobiaa”. Vanhempia pyydettiin vastaamaan myös kysymyslomakkeisiin. Tutkimus oli osa Britannian kaksostutkimusta..



Vanhemmat pisteyttivät yhdestä neljään lastensa pöytätavat asteikolla ”vahvasti samaa mieltä - vahvasti eri mieltä”. Kysymykset olivat seuraavanlaisia:



1. [b]Lapseni erottelee jatkuvasti ruokaansa.[/b]

2. [b]Lapseni ei luota uusiin ruokiin.[/b]

3. [b]Lapseni ei uskalla syödä ruokia, joita ei ole ennen maistanut[/b]

4. [b]Jos lapseni ei tiedä mitä ruoka sisältää, hän ei kokeile sitä.[/b]



Tutkijat vertailivat vastauksia erimunaisten (eri geneettinen perimä) ja identtisten kaksosten välillä. Identtisillä kaksosilla molemmilla oli todennäköisemmin yhtä paha ruokafobia verrattaessa erimunaisiin kaksosiin.



Tulos viittaa siihen, että ruokafobia on vahvasti perinnöllistä ja antaa lisäpainoa aiemmille tutkimuksille, joissa saman perimän on havaittu olevan perheenjäsenillä vahvempi käytökseen vaikuttava tekijä kuin samat kokemukset.



Tutkijat kuitenkin korostavat, ettei vanhempien pidä vaipua epätoivoon, vaikka heidän lapsilla olisikin nirsoilu-geeni, sillä sitä voi ajan myötä vähentää. Uusia ruokia voi tehdä tutummaksi ja vastenmielisiä ruokia mielekkäämmiksi tarjoamalla niitä useammin.



He kuitenkin varoittavat, ettei toivottuja tuloksia saavuteta lahjomalla tai pakottamalla lapsia syömään.