Kyllä lapsen nirsoilu on pohjimmiltaan lähtösin vanhemmilta.

Itse olin supernirso pienenä ja todellakaan evakkomummoni ei väsännyt minulle herkkuja tilalle :)

Omista viidestä lapsesta neljä on ollut ennakkoluulottomia vauvana ja yksi nirsoilija. Nykyään yrittävät välillä nirsoilla mutta ei onnistu, pahin nirsoilija taasen on nykyään kaikkiruokaisin. Meillä ei ole koskaan myöskään annettu vaihtoehtoruokia, sitä syödään mitä on tarjolla. Ja koulussa ovat yleensä syöneet hyvin paitsi tämä nirsoilija alemmilla luokilla. Eli turha kerätä sulkia hattuun tuon perusteella, se on ihan teistä riippumaton ominaisuus ja liittyy hengissäsäilymisgeeneihin.

Ihan ilman tutkimustietoutta ap ajoi juurikin tätä asiaa takaa.

Eli sinä teet aivan oikein, kuten moni muukin täällä. Ei tee nirsoilusta numeroa. Jos ei syödä niin sitten ei syödä. Kyllä nälkä laittaa syömään jossain vaiheessa.

ap

Itse olin supernirso pienenä ja todellakaan evakkomummoni ei väsännyt minulle herkkuja tilalle :)

Omista viidestä lapsesta neljä on ollut ennakkoluulottomia vauvana ja yksi nirsoilija. Nykyään yrittävät välillä nirsoilla mutta ei onnistu, pahin nirsoilija taasen on nykyään kaikkiruokaisin. Meillä ei ole koskaan myöskään annettu vaihtoehtoruokia, sitä syödään mitä on tarjolla. Ja koulussa ovat yleensä syöneet hyvin paitsi tämä nirsoilija alemmilla luokilla. Eli turha kerätä sulkia hattuun tuon perusteella, se on ihan teistä riippumaton ominaisuus ja liittyy hengissäsäilymisgeeneihin.

Kenenkään muun nirsoilusta en ota ongelmaa, sillä voivat syödä omassa kodissaan.

Empä ole yhtään kaikkiruokaista lasta tavannut, vaikka luulette, että omanne on sellainen, niin moni lapsi on vaan tottunut oman kodin ruokiin.

Itse olin lapsena todella nirso. Minun äitini ei jaksanut taistella ja teki minulle eri ruuan. Tuo minulle tehty ruoka tosin oli ihan terveellistä kotiruokaa, mutta opin kyllä, että kun en syö "pahaa" ruokaa, saan tilalle parempaa.

Aikuisena olen opetellut syömään eri ruokia ja melkein kaikkia maistelen edes. Lapselleni en ole suostunut tekemään toista ruokaa, niin kuin äitini teki minulle. Lapseni tietää, että maisteltava on, mutta muuten saa päättää syökö vai ei.

Kova työ on tehty maistamisineen sen eteen, että lapseni syö nykyisin kotona hyvin. Koulussa hän syö suhteellisen hyvin ja muualla todella huonosti. Minä uskon vakaasti, että perimä vaikuttaa paljon ja ruokaan tottuminen myös.

Mummo yrittää nyt tehdä ruokia minun reseptin mukaan, mutta lapsi vain näivehtii ruokaansa siellä. Olen koittanut sanoa sinnekin, että teet mitä ruokaa haluat ja vaadit lasta maistamaan, mutta sen jälkeen saa itse päättää syökö vai ei. Ja ettei lasta palkita jälkiruualla syömättömyydestään. Tämä ei ole mennyt "jakeluun", joten lapseni ei käytännössä syö mummon luona kuin näivehtien. Ja mummo muistaa sanoa miten nirso lapsi on. Lapsi tosin viettää siellä niin vähän aikaa, etten ole viitsinyt tähän enempää puuttua.

2 lastani syö mitä vaan ja kolmas on ronkeli ja epäluuloinen

Ei syö kalaa, ei vadelmia, ei kermavaahtoa, ainoastaan laktoositon maito menee ja sekin vain murojen kanssa, ei paistettuja tai keitettyjä kananmunia, ei pyttipannua, ei nakkeja, ei makkaraa, ei poronlihaa, ei simpukoita, ei verta, punaista lihaa syö vaivoin, pizzassa ei saa olla muuta kuin juusto, hamppareissa ei saa olla pihviä (tai kasvispihvillä) ei jauhelihakeittoa.. joskus tulee mietittyä että mitä se oikeastaan syö! Ainiin, myöskään jogurtti ei mene.



Aistiyliherkkyyksiä löytyy täältäkin, tyttö nyt 8v. Nuoremmat sisarensa ovat "kaikkiruokaisia", ainoa yhdistävä tekijä koko sisarkatraassa on se että kala ja veri ei mene alas. Me miehen kanssa syötiin ennen sitä kalaa, mutta kun kukaan lapsista ei sitä syönyt niin päätettiin että vaihdetaan kalat kalaöljykapseleihin.



Mutta joo. En kyllä tiedä mitä tehdä tuon esikoisen kanssa, neiti tekee jo nyt itsellensä monesti ruokaa.

Jos kotona tarjotaan pelkkää makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa, ei voi odottakaan että lapsi maistelee myöhemmin riemulla mitään simpukoita. Kyllä sen vaan vanhemmistakin näkee ja kuulee mitä ruuasta on opetettu ja mihin kotona totutettu. Monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti syövillä vanhemmilla harvemmin on huippunirsoja lapsia, niille ei anneta siihen edes mahdollisuutta.

Toki on mahdollista että vanhemmat joissain tapauksissa aiheuttavat nirsoilun mutta on myös perheitä, kuten me, joissa aikuiset syövät "mitä vaan", kotona tehdään monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa ja kannustetaan maistamaan kaikkea. JA kaksi ensimmäistä lasta syövät juuri näin. JA kolmas ei... KAIKKI on pahaa, en maista, hyi, en pidä... Onneksi tuosta hyihyttelystä on päästy eroon kun on selitetty, että ruuasta ei niin puhuta mutta nirso se lapsi on edelleen. Miltä tämä kuulostaa ap:n "teorian" valossa?

yksi nirsoilee tosi paljon, toinen jonkin verran ja kolmas syö ennakkoluulottamasti kaikkea.



Mikä on teoriasi tämän selitykseksi, ap?

Meillä ei ole ikinä syöty mitään erityisiä "lasten ruokia" vaan oletetaan että lapset syö samaa kuin aikuisetkin. Ja jos ei syö niin sitten ei syö, ei aleta tarjota muuta tilalle, ei terve lapsi ruoan eteen nälkään kuole eikä ole maailmanloppu jos ei joka aterialla kaikkea syö. Tällä tavoin meidän lapset on hämmästyttäneet joitain ihmisiä maullaan, he kun ovat jo varsin pienenä pitäneet esim. oliiveista, parmesanjuustosta, vahvasti valkosipulisista ruoista jne eivätkä tosiaan halua valita ravintolan listalta sitä muusi + lihapullat -lastenannosta.



Toisaalta uskon että on olemassa myös oikeasti vaikeita tapauksia joiden kanssa tuo ruokailu on todellinen ongelma. Mikä näihin sitten on syy, lienee lapsikohtaista. Onko jollain tullut kammo ruokaan jos on joskus tullut paha olo syömisestä? Tai on piileviä allergioita jotka aiheuttavat aina tietyn ruoan jälkeen epämiellyttävän olon mutta eivät riittäviä oireita että lapsi osaisi sanoa "mahaan sattuu" tai nousisi näppylöitä tms selvää. Vai onko vanhemmat tehneet syömisestä joskus stressaavaa hössöttämällä siitä että kaikkea on syötävä ja on valtava ongelma jos ei aina syö ja ihan kaikkea.