Olitko naimisissa kun sait ekan lapsesi?
Yritän avomieheni kanssa lasta, asumme omassa talossa ja olemme kihloissa. Menisimme naimisiin jos siihen olisi varaa, haluamme isot häät. Mietin vaan, että olisi hyvä olla naimisissa, kun lapsi syntyy.. Ei tarvitsisi tehdä kiusallisia isyydentunnustuksia ja olisi yhteinen sukunimi. Luovunko isoista häistä ja menen naimisiin pienimuotoisesti? Maistraatissa ja hienon ravintolan kautta kotiin...
Kommentit (57)
Me mentiin maistraatissa naimisiin, kun tulin raskaaksi kuukauden tapailun jälkeen. Onneksi kävi hyvä tuuri miehen suhteen.
Oltiin oltu naimisissa kolmisen vuotta. Naimisiin mennessä ei vielä edes suunniteltu lapsia. Siinä mielessä kiva näin päin, että sai bilettää omissa häissään ja juoda shamppanjaa, muuten kai tuolla järjestyksellä ei nykyään niin väliä.
Tottakai lapsi vakiinnuttaa ja sitouttaa enemmän kuin avioliitto. Minulle avioliitto ei ole mikään iso saati pakollinen juttu, ajattelen lähinnä että mennään joskus jos siltä tuntuu. Voin vallan mainiosti elellä mieheni kanssa ilman sormuksia ja paperilappusia. Vielä en halua naimisiin, koska en koe mitään tarvetta.Niin ja mitään papin aamenia en todellakaan kaipaa häihini muutenkaan...
Mitäs se lapsen saaminen sitten oikein on, huoh!
"Oikeasti vakiintumisella" tarkoitin lähinnä sitä, että elämä on jo asettunut uomiinsa. Kummallakin on ammatti, työpaikka ja mahdollisesti omistetaan vihdoin oma asuntokin. Huoh vaan itsellesi!
lapset oli teini-ikäisiä. Tilaisuus oli kirkkoherranviraston kappelissa, sen jälkeen menimme syömään pitkän kaavan mukaan. Paikalla oli vain me, lapset, pappi ja kaksi kirkkoherranviraston työntekijää todistajina. Oli mukavat häät. Isot häät olisivat olleet minulle kauhistus.
Isyyden tunnustaminen on tosi helppo tapaus vakiintuneen avioparin kohdalla. Eipä siinä tehdä muuta kuin jutellaan mukavia ja laitetaan nimet paperiin.
Tarkoittanet, että isyyden tunnustaminen on AVOpareille helppo tapaus. Kun ne avioliitossa syntyneet lapset ovat aina automattisesti aviomiehen.
lapset oli teini-ikäisiä. Tilaisuus oli kirkkoherranviraston kappelissa, sen jälkeen menimme syömään pitkän kaavan mukaan. Paikalla oli vain me, lapset, pappi ja kaksi kirkkoherranviraston työntekijää todistajina. Oli mukavat häät. Isot häät olisivat olleet minulle kauhistus.
Isyyden tunnustaminen on tosi helppo tapaus vakiintuneen avioparin kohdalla. Eipä siinä tehdä muuta kuin jutellaan mukavia ja laitetaan nimet paperiin.
Tarkoittanet, että isyyden tunnustaminen on AVOpareille helppo tapaus. Kun ne avioliitossa syntyneet lapset ovat aina automattisesti aviomiehen.
oli kyse avopareista.
Kun sain toisen, en ollut. En ole koskaan eronnut. Mietipä sitä.
Olimme olleet melkein 2 vuotta naimisissa, kun lapsemme syntyi. :) Meille oli tärkeää toimia näin perinteisessä järjestyksessä, ensin avioliitto ja sitten lapset.
"Oikeasti vakiintumisella" tarkoitin lähinnä sitä, että elämä on jo asettunut uomiinsa. Kummallakin on ammatti, työpaikka ja mahdollisesti omistetaan vihdoin oma asuntokin. Huoh vaan itsellesi!
onneks en tunne sua!
Lapset tehdään avioliitossa eikä kaikenmaailman suhteissa!
Haat olivat pienet ja simppelit, mutta aiomme juhlia sitten kunnolla ystavien ja sukulaisten kanssa viisi- tai kymmenvuotispaivana. :) Kylla olen sita mielta, etta tekisin saman ratkaisun uudelleen.
Ja se harmittaa tosi paljon.
Tulin raskaaksi 31 vuotiaana random baaripanolle vahingossa.. tiesin jätkästä sen verran että en ikinä haluaisin häntä lapsen isäksi enkä haluaisi jakaa vanhemmuutta hänen kanssaan. Mukava ja sosiaalinen ja hyvännäköinen jätkä mutta tyhmä kuin saapas, laiska ja kunnianhimoton.
No, halusin lapsen ja olin niin vanhakin jo.. pidin lapsen. Olen siis yksinhuoltaja. Lapsi on ihana, tosi ihana. isänsä näköinen. Mutta virallista isää hänellä ei ole. Olemme onnellisia mutta tulevaisuus mietityttää .. pelottaa. Ja on vaikeaa olla joukosta poikkeava. ihmiset arvostelevat ja moittivat ääneen.
Mieluiten olisin ollut naimissa ihana tai edes oman miehen kanssa ja saanut lapsen turvallisesti.
Vaikka toki rakastan omaa poikaani ihan mahdottoman paljon...
Mutta siis sun kysymykseen.. muodollisuuten häät on ihan sama sinne tai tänne. Olkaa onnellisia että ongelmanne on noin pieniä. menkää naimisiin sillä budjetilla joka teillä on ja nauttikaa elämästä ja ystävistä ja lapsesta. Niin.
mutta heti lapsen syntymisen jälkeen hain eroa. Toisen lapsen syntymän aikaan en ollut naimisissa, enkä ole vieläkään.
Menkää naimisiin maistraatissa, 15min. homma, tarvitaan vain 2 todistajaa paikalle. Sen jälkeen vaikka illallisille raflaan vanhempien kanssa. Sitten järkkäätte myöhemmin kirkolliset (tai kirkottomat) isot hääjuhlat kun siihen on varaa.
Ei pienet häät tarkoita välttämättä maistraattia, ravintolapäivällistä (joka kyllä on mielestäni huomattavasti hienompi ja parempi vaihtoehto kuin buffetti jossain työväentalolla) ja hääyö kotona. On miljoona muuta vaihtoehtoa, mutta riippuu budjetistanne.
Jos menette naimisiin, kun lapsi on syntynyt, niin häistä ja häämatkasta tulee aivan toisenlaiset. Kaikki riippuu lapsen iästä, onko vauva, imetätkö, pientä ei voi jättää muiden hoiviin häämatkan ajaksi jne. Tämäkin on vaihtoehto, mutta erilainen kuin ennen lapsen syntymää.
Mitä oikeastaan haluat ja mitä naimisiinmeno sinulle ja miehellesi merkitsee? Isoja kalliita juhlia?
olimme naimisissa olleet vähän yli vuoden kun lapsi syntyi. Mielestäni "kuuluu" mennä naimisiin jos haluaa perheen ja lapsia. Ennen lapsia pitää olla sitoutunut. :)
Muut tehköön miten tykkää, mutta minä välttämättä halusin ensin naimisiin ja sitten vasta lapset.
Ekalla ja tokalla tosin eri isäkin.
Kannatan pieniä simppeleitä häitä. Sellaiset oli meilläkin.
on jo melkein aikuisia. Aion pysyä naimattomana kuolemaani saakka.
Jostain syystä emme silloisen avomieheni kanssa pitäneet sitä tärkeänä. Isyydentunnustaminen ei ollut ollenkaan monimutkainen juttu, vaan ihan vain käynti ja haastattelu lastenvalvojan luona. Vauvan syntymän jälkeen aloimme kuitenkin heti suunnittelemaan häitä. Perheen perustamisen jälkeen tuo tuntuikin mitä luonnollisimmalta ja tärkeältä asialta. Menimme siis naimisiin ja saimme pian toisenkin lapsen. Sittemmin olemme kyllä eronneet.
lapset oli teini-ikäisiä. Tilaisuus oli kirkkoherranviraston kappelissa, sen jälkeen menimme syömään pitkän kaavan mukaan. Paikalla oli vain me, lapset, pappi ja kaksi kirkkoherranviraston työntekijää todistajina. Oli mukavat häät. Isot häät olisivat olleet minulle kauhistus.
Isyyden tunnustaminen on tosi helppo tapaus vakiintuneen avioparin kohdalla. Eipä siinä tehdä muuta kuin jutellaan mukavia ja laitetaan nimet paperiin.