Vauva kotona ja isoveli menee päivähoitoon, teenkö väärin?

on kuin meidän perheestä. Lapsemme ovat suunnilleen samanikäisiäkin, isompi on myös poika:). Meillä tämä kirjoittamasi järjestely on toiminut erittäin hyvin! Poika viihtyy hyvin päiväkodissa ja minä pystyn tekemään monenlaista päivän aikana vauvan kanssa. Meilläkään ei ole mitään/ketään apuvoimia lähimaillakaan! Emme selviäisi ilman päiväkotiapua.



Meillä ei ole tullut kertaakaan tilannetta, että vanhempi olisi tuntenut (osaa kyllä jo sanoa) itsensä syrjäytetyksi tai itselle olo, että hän olisi vaan säilytyksessä tms. Kotona se vanhempi jää aina kakkoseksi. Aina hänen palatessaan päiväkodista pidämme huolen, että saa heti seuraa: jutellaan, syödään kaikki yhdessä, katsotaan lastenohjelmia jne.



Teet kuten sinusta tuntuu ja mikä on teidän perheen tarve ja tilanne. En ymmärrä yhtään tätä keskustelua, että kenen lapsi "saa" olla päiväkodissa ja kenen ei. Mitä muut ovat arvostelemaan toisten perheiden tilanteita/käytäntöä ja tarpeita! Eivät he niistä tiedä, miksi ovat niin kärkkäitä sitten kommentoimaan.



Et tee mitään VÄÄRIN.

Olen sitä mieltä,, että lapset tarvitsevat elämässään eniten omia vanhempiaan ja heidän aikaansa. MIKÄÄN MUU EI OLE NIIN TÄRKEÄÄ!

Vaikka et ehtisi vauvnhoidolta leikkiä poikasi kanssa, mutta olet kuitenkin läsnä. Jos hänelle tulee tärkeä asia, hän voi kertoa sen sinulle ja vastaat kun ehdit. Päivähoidossa omalle äidille ei voi keroa mitään eikä äiti ole vastaamassa kysymyksiin. Kodin ulkopuolisessa päivähoidossa aina joku muu kuin sinä kasvattaa lapsesi. Haluatko oikeasti sitä? Toisten ihmisten arvot ja asenteet?

Lapsuusaika on oikeasti niin todella lyhyt ja mittaamattoman arvokas. Lapsen minä kehittyy alle kouluiässä, sen jälkeen siihen on enää vaikea vaikuttaa.

Eli jos haluat vaikuttaa lapsesi kehittymiseen, hoida häntä kotona. Jos haluat antaa vastuun muille, laita hoitoon.

Mielestäni et tee väärin, kunhan kuuntelet lasta herkällä korvalla. Mitään ihmeempiä virikkeitä tuon ikäinen ei välttämättä tarvitse, mutta lapset ovat erilaisia. Ja mikä ihme siinä on, että monien mielestä kerhot ovat jees, mutta päivähoito sitten jotain ihan hirveää?



Mieheni kulttuurissa ihmetellään, kuinka on mahdollista, että äiti jätetään pienten lasten kanssa yksin. Sukulaiset siltä puolelta ovat olleet suorastaan järkyttyneitä, kun heille on selvinnyt, että olen hoitanut kahta lasta päivät yksin kotona :) Meillä Suomessa tuntuu olevan vallalla käsitys, että on pärjättävä yksin ja että hoito muiden aikuisten kuin oman äidin taholta olisi lapselle jotenkin pahasta.



Selvyyden vuoksi totean, että meillä aikanaan 3-vuotias jäi ryhmiksestä kotihoitoon pikkusiskon synnyttyä. Se nyt oli meidän ratkaisumme; muille voivat sopia muunlaiset järjestelyt.

Hyvinkin voit laittaa vanhemman lapsen hoitoon, jos sinusta siltä tuntuu. Kuten joku totesi, yli 3 v:n voisi laittaa ihan samalla periaatteella kerhoon tai hoitoon leikkimään kavereiden kanssa. Ilmeisesti ihmiset heti luulevat kun kerrot laittavasi lapsen hoitoon, että laitat esim. 5 päivää viikossa kokopäiväksi tai hurjan moneksi tunniksi kerrallaan...



Jos kerran sinusta tuntuu, että poikasi kaipaa kavereita ja sopivaa kerhoa ei ole lähellä - käytä vaikka sitten hoitopaikkaa "kerhona" kunhan katsot, että hoitoajat eivät tule liian pitkiksi.



Sinällään minusta 3 v ikäiselle voisi riittää ihan pelkkä kotohoitokin. Itselläni nyt reilu 4 v poika joka alkoi vasta lähempänä 4 v ikää ihan oikeasti kaivata sitä kavereiden seuraa. Kävimme paljon puistoissa tms. leikkimässä kunnes perheen pienin syntyi (3 kk). Nyt en pääse lasten kanssa niin paljon liikkumaan, mutta meidän 4 v poika aloitti 4 v 2 kk iässä elokuussa kerhon 2 x viikossa 3 tuntia kerrallaan ja kerhopäivinä hän on illalla ihan väsynyt, mutta onnellinen. Todella mielellään menee kerhoon, mutta enempi kerhoa viikossa tuntuisi minusta olevan hänelle vielä liikaa. Ja onneksi kerhopäivät eivät ole peräkkäiset.



Näiden sisarusten välissä on vielä tyttö 2 v 2 kk -- hänkään tuskin aloittaa edes kerhoa heti 3 v täytettyään vaan vasta vähän vanhempana (jos saa silloin paikan ja olen tämän hetkisen suunnitelman mukaisesti edelleen kotona nuorimman ansiosta...).



Jeps - hetkittäin meillä katsotaan telkkaria vähän enemmän, mutta kyllä meillä lapset leikkivät paljon myös sisällä ilman telkkariakin - vaikka äitillä vauvan, ruokien tms. kanssa aikaa meneekin. Tai vaikka laittavat ruokaa äidin kanssa - ripustavat pyykkiä tms.



Otathan pojan myös mukaan kotitöihin?...

Tuosta poika ehtii leikkiä ulkona vain tunnin! -kohdasta, niin meilläkin lapsi joka on päivähoidossa on ulkona siellä vain tuon tunnin. On hoidossa 8-max15, jolloin on yksi ulkoilu (joskus se jää välistäkin) ja siellä koko 16lapsen pukemiseen menee myös aikaa ja ulkona ovat max. sen tunnin. Tietenkin jos pitää pitkän päivän, niin yleensä puoli neljän jälkeen iltapäivästä ulkoilevat lisää, mutta on minusta hurjan pitkä päivä tuon ikäiselle.



Muutenkin hoidossa nopeasti menee aamupalassa reilu puoli tuntia, tunti leikkiä sisällä, sitten se ulkoilu, sisälle syömään ja nukkumaan, välipala reilu puoli tuntia ja sitten leikkiä. Nopeasti laskien meidän lapsi jos on max. 7h päivän päiväkodissa leikkii sisällä (mukaanlukien toimintatuokiot) max. 1,5h ja ulkoilua se max.1h. Yleensä päivä lyhyempi jolloin leikkiä sisällä 1h. -Eli ei siellä hoidossakaan niin hirveästi leikitä. Siellä menee aikaa myös syömiseen, nukkumiseen ja siirtymätilanteisiin kuten pukemiseen. Kyllä meillä kotona ainakin on enemmän leikkiaikaa.



Sinulla on tietenkin vauva viemässä syliä ja kotitöitä, mutta päiväkodissakin on yleensä isot ryhmät ja vähän aikuisia. Yleensä ne pienimmät 1-2v:t voivat päästä syliin, isommille sitä harvemmin löytyy. Leikkituokiot tädit laittavat alulle, mutta eivät paljoa ehdi osallistumaan. Kyllä he myös hakevat ja vievät ruuat, jakavat pöytiin ja tarjoilevat, pyyhkivät ja järjestelevät tilaa. Pesevät kakkapyllyjä, huuhtovat ja kuivattavat kuravaatteita ja kun joku tulee aikaisemmin, niin lähtee myös aikaisemmin ja toisinpäin. Lisäksi on myös lomia ja koulutuksia ja sairasteluita. Eli koko ajan eivät kaikki edes ole paikalla. Ei siellä päiväkodissakaan lapsiin ehditä "täysillä" keskittyä.



Päivähoidon ja kerhon ero on minusta juuri tuossa päivän sisällössä. Kerho on suunniteltu juuri "virikeajaksi", jolloin leikitään ja askarrellaan. Lisäksi siellä lapset ovat "samalla viivalla" koska ovat yhtä paljon aikaa kerhossa. Hoidossa varsinkin isompien lasten kanssa voi tulla sitä että lapsi jää ulkopuoliseksi kun käy harvemmin/vähemmän, jos toiset viettävät 5päivää reilu 8h samoissa tiloissa. Kyllähän tuo hoitopaikkakin käy virikeajaksi, mutta silloin kannattaa miettiä mihin osaa päivästä lapsen kannattaa osallistua, että saa sitä kaveriseuraa. Tosin on tosiaan pilkottu hankalasti yhdistettäväksi aamupäiväksi ja myöhäiseksi iltapäiväksi.



Teillä tuon ikäinen poika voisi kuitenkin tarvita lapsiseuraa. Sanoit ettei ole samanikäisiä kavereita, mutta olisiko yleensä ottaen kavereita? Jos sinulla ei ole verkostoa, niin voisitko luoda sellaisen? Onko naapureissa muita lapsia tai jotain puistoa jossa käydä. Sinulla ei ole autoa, mutta voisitko saada esim. mieheltä sellaisen lainaksi kerran viikossa? Voisitko käydä lapsen kanssa perhekerhossa tms.? Luulisi että itsekin kaipaisit jotain seuraa tuohon kotona, kauppaan, vauva, siivous -kuvioon.



Oletko myös miettinyt että voisit hommata pojalle värityskirjan ja kyniä, muovailuvahaa, palapelejä yms. tekemistä mitä voisi tehdä samalla kun sinä puuhailet vieressä. Satuja voi hommata satucd:kin ja saa kirjastoista. Imettäessä voit lukea samalla isommalle. Leikeissä voi auttaa jos autat lapsen alkuun ja sitten siirryt hiljaa sivuvasemmalle ja ehdottelet tarvittaessa että voisiko leikissä tehdä sitä tai tätä ja lapsi voi jatkaa puuhia.

Hei,



Olen hyvin kiitollinen kaikille vastanneille ja ymmärrän ja arvostan mielipiteitänne! Alan melkein katua päätöstäni antaa pojan hoitoon. Yritän kuitenkin järjestää asiat niin, että hän kävisi n. 3 kertaa viikossa 3-5 tuntia, kun olemme saaneet kuitenkin sen hoitopaikan. Jos poika ei viihdy siellä, niin perun koko homman, koska oma lapsi on tietysti tärkeämpi kuin se hoitopaikka. :(



Mietin muuten päivähoitoa ei sen takia, että en pärjää yksin kahden lapsen kanssa. Molemmat lapset ovat erittäin kilttejä ja vanhempi poika rakastaa pikkusiskoaan. Olin vain huolissani siitä, että poika ei saa kavereita, vaikka kaipaakin seuraa...

...on harmillista, että isompi lapsi viedään päivähoitoon ja vauvaa hoidetaan kotona. Hyvin useinhan asiaa perustellaan juuri näin, että lapsella on siellä kavereita ja pääsee ulkoilemaan yms. Mutta tosiasiassa ihan päivähoitohenkilökunnan suulla voi sanoa, että suuri osa lasten päivästä menee erinäköisiin "siirtymiin" (käsipesuihin, ruokailuihin valmistautumisiin, pukemiseen, riisumiseen, jne.). Kyllä se päivä siellä hoidossa ihan täyttä työtä on lapselle. Ja sitten on vielä tämä, että äitihän jää vauvan kanssa kotiin? Miksi minä en saa jäädä äidin kanssa?



Minulle oli itsestäänselvää ottaa esikoinen kotiin päivähoidosta kun 2½ vuoden ikäerolla toinen vauva syntyi. Vauvan tulo on niin iso muutos isommallekin lapselle, että lasten on hyvä päästä tutustumaan toisiinsa ihan oikeasti heti alusta alkaen. Ja näkemään, että tasapuolisesti molempia äiti jaksaa vielä hoitaa. En ymmärrä tätä villitystä, jossa päivähoidossa pitämistä perustellaan jotenkin lapsen edulla.... Vaikka usein tosiasiallinen syy on oma laiskuus ja mukavuudenhalu. Kyllä meilläkin öitä valvottiin useita kuukausia, mutta opimme ainakin elämään yhtä henkilöä isompana perheenä. Ja miten sitä voi illallakaan tai viikonloppuisin tai yhtään milloinkaan pystyä hoitamaan kahta lasta, jos kokee kahden lapsen hoitamisen liian rankaksi? Olisiko syytä ollut harkita sitä lasten hankintaa tarkemmin...?



Lisäksi jouduin itse äitiyslomani jälkeen taistelemaan saadakseni molemmat lapseni samaan hoitopaikkaan. Päivähoitopaikkoja vievät mielestäni epäreilusti kotona olevat (parhaassa tapauksessa molemmat) vanhemmat. Tämä on mielestäni aivan käsittämätön systeemi.



Ja sanomattakin on selvää, että juuri päivähoito on otollinen paikka rotavirusten, flunssien, vatsatautien, täiden, kihomatojen ja muiden "mukavien" yllätysten liikkumiselle. Varmaankin näistä myös kotona oleva vauva saa valitettavasti osansa.

Peruin loppujen lopuksi sen hoitopakan, koska se aiheutti niin paljon päänvaivoja sekä minulle että miehelleni. Keskustelin tänään asiantuntijan kanssa ja hän neuvoi hakemaan paikkaa syksyllä, kun uudet ryhmät alkaa. Sen lisäksi hän sanoi, että molempien vanhempien pitää olla varmoja, että tarhaan kannattaa mennä, muuten lapsikin tuntee olonsa epävarmaksi. Meidän tapauksessa ei kumpikaan ollut varma, pitääkö lapsen mennä päivähoitoon vai ei. Voi minkälainen helpotus!! :D

varsinkin jos tosiaan miehesi ja sinä ette olleet varmoja hoitoon viennistä..kypsytelkää ajatusta ja valmistautukaa vaikka sitten syksyllä viemään vanhempi hoitoon.

Itse en pysty viemään vanhempia hoitoon, kun olen nyt siis äitiyslomalla. En raaski!!! Lapset on minun ja minä hoidan ne itse! Koko ajan on jos mitäkin kotihommaa ja vauvan hoitoa, mutta samalla pystyn seuraamaan isompia ja puhumaan ja selittämään asioita..Ja välillä esim. imetän vauvaa ja samalla luen kirjaa muille tai ohjaan askartelua pöydän ääressä ja vauva tissillä/röyhtäsemässä tai heijaan vaunuja ja nukutan...kyllä sitä keinot keksii..

Ja onhan tuota itsekin kasvanut kotihoidossa ja pärjännyt ja sopeutunut aina kun syntynyt pikkusisaruksia..ja saanut sitten eskarissa ja koulussa niitä kavereita kumminkin...

Hyvä että päätös tehty ja vielä yhdessä miehen kanssa samoilla linjoilla. Minusta hieno päätös.



Nyt vain tueksi päätöksellesi positiivisia asioita.



Tosiaan tuo sairastelu päivähoidossa voisi olla aika ikävä, kun siellä nyt enemmän niitä tauteja liikkuu ja kotona vauvakin sitten saa ne.



Toinen on että tuosta "isommasta pojasta" on kivasti sinulle seuraa. Vauvan kanssa kaksin on kuitenkin aika erilaista.



Kauanko ajattelit olla kotona pienemmän kanssa? Tässäkin helposti kun vauva kasvaa, niin viihtyy paljon paremmin kun isoveli jota seurailla ja myöhemmin osallistuakin leikkiin.



Nyt sitten isommalle etsimään sitä leikkiseuraa ja kyläilyseuraa vaikka sinulle itsellesi.

Mä luulen, että päivähoidon suosio näissä tapauksissa kertoo ainakin kahdesta epäkohdasta.

1) Jos isommalla sisaruksella on jo hyväksi koettu hoitopaikka, siitä ei haluta luopua. Tilapäisen hoidon keskeytyksen voi tehdä, mutta se ei takaa aikanaan paikkaa samasta hoitopaikasta.

2) Äidit (ja nimen omaan äidit) kokevat epävarmuutta oman jaksamisensa suhteen, osin syyttä, osin ihan syystä. Joillakin ei ole perhekerhoja tai leikkipuistoja lähellä, ei isovanhempia auttamassa jne. Eikö ole myös lapsen edun mukaista, että äiti arvioi omaa jaksamistaan? Vai onko meillä edelleen se henki, että pakko on pärjätä vaikka hammasta purren? Että lapsen etu on kotona oleva äiti (ja taas: nimen omaan äiti), vaikka sitten äidin hyvinvoinnin kustannuksella? Kaikki lapset eivät ole helpoimmasta päästä eikä kaikkia äitejä siunattu lujalla fyysisellä ja psyykkisellä kunnolla. Entä jos vastasyntynyt ei olekaan terve pullukka?

..En ymmärrä tätä villitystä, jossa päivähoidossa pitämistä perustellaan jotenkin lapsen edulla.... Vaikka usein tosiasiallinen syy on oma laiskuus ja mukavuudenhalu. Olisiko syytä ollut harkita sitä lasten hankintaa tarkemmin...?

Hei ap,



ajattelin laittaa sinulle vielä muutaman ajatuksen, vaikka päätöksesi jo asiassa teitkin. Minulla on melkein samanikäinen tyttö kuin poikasi, joten osaan ihan selkeästi kuvitella tilanteesi. Olen vähän eri linjoilla kuin muut tässä ketjussa, sillä minun mielestäni ja puhuen oman tyttäreni tapauksesta tuollainen 3-vuotias jo ihan selkeästi kaipaa kavereita. Siis ihan oikeasti kyllä nauttii leikkiseurasta ja saa siitä itselleen myös "sisältöä". Ja kyllä 3-vuotiaan on jo tärkeää oppia ryhmässä olemisen taitoja. Toki hän on vielä niin pieni, että äidin ja pikkusisaren kanssa kotonaoleminen on myös tärkeää, mutta tuon ikäiselle oma kodin ulkopuolinen sosiaalinen ryhmä voi olla myös hurjan tärkeä. Meillä ainakin puhutaan päiväkodista hurjan paljon, kaverit ja ja ohjaajat ovat tytön mielikuvitusleikeissä mukana ja kaverit jopa luetellaan joka ilta ennen yöunia. Ja tarhassa myös puuhaavat kaikkea sellaista, mikä lähtee 3-vuotiaan tarpeista ja on vain ja ainoastaan hänelle järjestettyä (esim. maalaus, pelit tms, joita 1-vuotiaan seurassa on hankalampi järjestää täällä kotona).



Mutta tuollaisen ryhmän voit ehkä löytää muualta kuin päiväkodista, vaikka kerhosta, puistosta tms. Ja sillä on myös toki merkitystä, onko lapsi ollut hoidossa ennen vauvan syntymää. Jos on ollut kotona, niin silloin on tottunut ehkä vähän erilaiseen kuin jo päiväkodissa ollut lapsi. Voi olla ujompi liittymään isoon päiväkotiryhmään, varsinkin, jos ryhmä on uusi ja käy vain osa-aikaisesti. Tuollaisessa kerhossa ryhmä saattaa olla ehkä pienempi ja kaikille tilanne samanlainen, eli aloittavat ryhmäilyn 3-vuotiaana.



Mutta tässä siis minun ajatuksiani ja meidän perheen kokemuksia. En provosoidu noista muista kirjoituksista, mutta todettakoon niille, jotka kauhistelevat vanhemman lapsen tarhapaikan säilyttämistä pienemmän synnyttyä: ilman sitä ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia saada molempia lapsia tuohon lähipäiväkotiin, kun kohta suuntaan taas työelämään. Ja näin halusimme tehdä, koska tuntui meistä hyvältä. Tsemppiä sinulle ap, älä murehdi turhaan, varmasti tunnet lapsesi ja perheesi parhaiten ja ratkaisusi on sinun omasi, ei muiden.

Meillä luovuttiin siitä hoitopaikasta, koska se oli liian kaukana kotoa (emmekä tykänneet siitä). Me haimme oikeastaan toista paikkaa, mutta emme saaneet sitä, koska kaikki paikat haluamassamme päiväkodissa oli jo varattu. Sen takia meille tulikin epäilyksiä, kannattaako ottaa mikä vaan päivähoitopaikka vai luopua koko ajatuksesta. Jos raahaisin molemmat lapset joka päivä 45 minuuttia päiväkotiin ja sitten 45 m. takaisin ja sitten uudestaan illalla 45 miuuttia sinne ja takaisin, niin olisin varmasti uupunut (ja vauva samalla).



Sen lisäksi olen jo tottunut olemaan molempien lasten kanssa, vanhempi poika on hyvin kiltti meille ja pikkusiskolle ja todellakin auttavainen. Hänen uhmaikänsä näyttää olevan ohi. Eli kotihoidon kanssa ei ole vaikeuksia. Väsyttävää tietysti on, mutta pärjään kyllä.



Ainoa juttu, joka vaivasi minua, se oli kavereiden puute. Mutta yritetään kuitenkin löytää kavereita mahdollisuuden mukaan.



Tilanteet ovat siis erilaisia. Jos vanhempi poikamme olisi AIKAISEMMIN päivähoidossa eli ENNEN VAUVAN SYNTYMÄÄ, niin emme varmastikaan peruuttaisi päivähoitopaikkaa, koska niitähän on niin vaikea saada.



Eli meidän tapauksessa tämä oli mielestäni oikea päätös!