Lue keskustelun säännöt.
Kummallisinta ihmiskäytöstä, mitä olette tässä elämässä todistaneet
06.08.2022 |
Kummallisin juttu sattui varmasti meille. Aloitan. Naapurimme kopioi kotimme täysin. Selvitti Instagramin kuvista sisustuksemme, ja täydessä hiljaisuudessa remontoi, ja kopioi kotimme täysin. Uskoo ken haluaa. Välit viilenivät halpojen matkijoiden kanssa
Kommentit (12)
Kummallisinta ihmettelemme itsekin edelleen..
Olemme tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Asumme pääkaupunkiseudulla. Elämä on ollut tiukkaa ja työntäyteistä. Meillä on ollut pitkään samat parhaat luottoystävät, joiden kanssa on jaettu ilot ja surut ja vietetty juhannukset ja uudet vuodet. Matkusteltu yhdessä jne.
Monien sattumusten jälkeen, saimme ostettua Turun läheltä pieneltä kesä/turistipaikkakunnalta unelmien kesäpaikkamme, jota remontoimme lähes kaksi vuotta.
Koko rakennusajan puhuimme yhdessä ja odotimme vilpittömästi, että niin kiva, kun nämä erityiset ystävämme joilla myös on rahallisesti tiukkaa, pääsevät viimein meidän vieraaksemme. Voimme majoittaa heitä uutena vuotena, kesällä, ja saavat ilmaisen lomapaikan, koska heillä ei ole omaa kesäpaikkaa. Teimme heille oman huoneenkin ihan kunnollisten vierassänkyjen kanssa.
Kun remontti valmistui ja kesäpaikkamme oli valmis käyttöön, ei hyviä, 30v ystäviämme olleita ihmisiä siellä näkynyt.
Kaikessa hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan he olivat muuttaneet tälle meidän mökkipaikalle, mutta mökin sijasta ostaneet sieltä talon ja jättäneet Vantaan taakseen pysyvästi. Mitään puheluita ei tullut enää meille. Kun viesteillä kutsuimme juhlien viettoon, ei tullut enää vastauksia.
He kiersivät siellä näitä samaisia satamia, turistikohteita, kotieläinpihoja, mutta ei taaskaan yhdessä. Saimme tietää kaikesta jos jaksoimme seurata somea.
He järjestivät juhlia, johon kutsuttiin eri puolilta Suomea yhteisiä tuttavia, mutta meitä ei, vaikka olemme kaikki pienessä Korppoossa.
Juhlapyhiä on ollut ja mennyt, mutta mitään niistä ei vietetty kauniissa mökissämme yhdessä heidän kanssaan.
Rakennusaikana heiltä ei edellytetty apua. Emme puhuneet tai hehkuttaneet asiaa sen enempää.
30v ystävyys päättyi mitä erikoisimmalla tavalla. Onko kenellekään käynyt mitään näin outoa? Veikkaan että tämä vetää pohjat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisinta ihmettelemme itsekin edelleen..
Olemme tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Asumme pääkaupunkiseudulla. Elämä on ollut tiukkaa ja työntäyteistä. Meillä on ollut pitkään samat parhaat luottoystävät, joiden kanssa on jaettu ilot ja surut ja vietetty juhannukset ja uudet vuodet. Matkusteltu yhdessä jne.
Monien sattumusten jälkeen, saimme ostettua Turun läheltä pieneltä kesä/turistipaikkakunnalta unelmien kesäpaikkamme, jota remontoimme lähes kaksi vuotta.
Koko rakennusajan puhuimme yhdessä ja odotimme vilpittömästi, että niin kiva, kun nämä erityiset ystävämme joilla myös on rahallisesti tiukkaa, pääsevät viimein meidän vieraaksemme. Voimme majoittaa heitä uutena vuotena, kesällä, ja saavat ilmaisen lomapaikan, koska heillä ei ole omaa kesäpaikkaa. Teimme heille oman huoneenkin ihan kunnollisten vierassänkyjen kanssa.
Kun remontti valmistui ja kesäpaikkamme oli valmis käyttöön, ei hyviä, 30v ystäviämme olleita ihmisiä siellä näkynyt.
Kaikessa hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan he olivat muuttaneet tälle meidän mökkipaikalle, mutta mökin sijasta ostaneet sieltä talon ja jättäneet Vantaan taakseen pysyvästi. Mitään puheluita ei tullut enää meille. Kun viesteillä kutsuimme juhlien viettoon, ei tullut enää vastauksia.
He kiersivät siellä näitä samaisia satamia, turistikohteita, kotieläinpihoja, mutta ei taaskaan yhdessä. Saimme tietää kaikesta jos jaksoimme seurata somea.
He järjestivät juhlia, johon kutsuttiin eri puolilta Suomea yhteisiä tuttavia, mutta meitä ei, vaikka olemme kaikki pienessä Korppoossa.
Juhlapyhiä on ollut ja mennyt, mutta mitään niistä ei vietetty kauniissa mökissämme yhdessä heidän kanssaan.
Rakennusaikana heiltä ei edellytetty apua. Emme puhuneet tai hehkuttaneet asiaa sen enempää.
30v ystävyys päättyi mitä erikoisimmalla tavalla. Onko kenellekään käynyt mitään näin outoa? Veikkaan että tämä vetää pohjat
Tässähän on päivän selvää, että nämä ystävät ovat niin kateellisia teille, että on ollut pakko keinolla millä hyvänsä päästä samalle paikalle 😬🙄 Ovat ihastuneet paikkakuntaan, ja ovat kateellisia mökistä, joten sen takia ei onnistu enää vierailut sinne. Tragikoomista tämä että pörräävät huvilanne ympäristössä😵
Voin kuvitella miten kauhealta Ap:sta tuntuu tämä ihan kaikki todella kummallinen ja enemmän kuin outo käytös.
Joskus elämässä on näin, että kun itse saavuttaa jotain isoa, kavereista liukenee kateelliset pois. Rinnalla säilyvät sellaiset, joilla on myötäelämisen taito ja jotka osaavat iloita teidän onnistumisestanne. Ei muuta kuin kutsut uusia tyyppejä teidän huvilalle ja nautitte täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisinta ihmettelemme itsekin edelleen..
Olemme tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Asumme pääkaupunkiseudulla. Elämä on ollut tiukkaa ja työntäyteistä. Meillä on ollut pitkään samat parhaat luottoystävät, joiden kanssa on jaettu ilot ja surut ja vietetty juhannukset ja uudet vuodet. Matkusteltu yhdessä jne.
Monien sattumusten jälkeen, saimme ostettua Turun läheltä pieneltä kesä/turistipaikkakunnalta unelmien kesäpaikkamme, jota remontoimme lähes kaksi vuotta.
Koko rakennusajan puhuimme yhdessä ja odotimme vilpittömästi, että niin kiva, kun nämä erityiset ystävämme joilla myös on rahallisesti tiukkaa, pääsevät viimein meidän vieraaksemme. Voimme majoittaa heitä uutena vuotena, kesällä, ja saavat ilmaisen lomapaikan, koska heillä ei ole omaa kesäpaikkaa. Teimme heille oman huoneenkin ihan kunnollisten vierassänkyjen kanssa.
Kun remontti valmistui ja kesäpaikkamme oli valmis käyttöön, ei hyviä, 30v ystäviämme olleita ihmisiä siellä näkynyt.
Kaikessa hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan he olivat muuttaneet tälle meidän mökkipaikalle, mutta mökin sijasta ostaneet sieltä talon ja jättäneet Vantaan taakseen pysyvästi. Mitään puheluita ei tullut enää meille. Kun viesteillä kutsuimme juhlien viettoon, ei tullut enää vastauksia.
He kiersivät siellä näitä samaisia satamia, turistikohteita, kotieläinpihoja, mutta ei taaskaan yhdessä. Saimme tietää kaikesta jos jaksoimme seurata somea.
He järjestivät juhlia, johon kutsuttiin eri puolilta Suomea yhteisiä tuttavia, mutta meitä ei, vaikka olemme kaikki pienessä Korppoossa.
Juhlapyhiä on ollut ja mennyt, mutta mitään niistä ei vietetty kauniissa mökissämme yhdessä heidän kanssaan.
Rakennusaikana heiltä ei edellytetty apua. Emme puhuneet tai hehkuttaneet asiaa sen enempää.
30v ystävyys päättyi mitä erikoisimmalla tavalla. Onko kenellekään käynyt mitään näin outoa? Veikkaan että tämä vetää pohjat
Ei tuossa ole mitään outoa, vaan tuossa taisi olla kyseessä ihan perinteinen kateus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisinta ihmettelemme itsekin edelleen..
Olemme tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Asumme pääkaupunkiseudulla. Elämä on ollut tiukkaa ja työntäyteistä. Meillä on ollut pitkään samat parhaat luottoystävät, joiden kanssa on jaettu ilot ja surut ja vietetty juhannukset ja uudet vuodet. Matkusteltu yhdessä jne.
Monien sattumusten jälkeen, saimme ostettua Turun läheltä pieneltä kesä/turistipaikkakunnalta unelmien kesäpaikkamme, jota remontoimme lähes kaksi vuotta.
Koko rakennusajan puhuimme yhdessä ja odotimme vilpittömästi, että niin kiva, kun nämä erityiset ystävämme joilla myös on rahallisesti tiukkaa, pääsevät viimein meidän vieraaksemme. Voimme majoittaa heitä uutena vuotena, kesällä, ja saavat ilmaisen lomapaikan, koska heillä ei ole omaa kesäpaikkaa. Teimme heille oman huoneenkin ihan kunnollisten vierassänkyjen kanssa.
Kun remontti valmistui ja kesäpaikkamme oli valmis käyttöön, ei hyviä, 30v ystäviämme olleita ihmisiä siellä näkynyt.
Kaikessa hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan he olivat muuttaneet tälle meidän mökkipaikalle, mutta mökin sijasta ostaneet sieltä talon ja jättäneet Vantaan taakseen pysyvästi. Mitään puheluita ei tullut enää meille. Kun viesteillä kutsuimme juhlien viettoon, ei tullut enää vastauksia.
He kiersivät siellä näitä samaisia satamia, turistikohteita, kotieläinpihoja, mutta ei taaskaan yhdessä. Saimme tietää kaikesta jos jaksoimme seurata somea.
He järjestivät juhlia, johon kutsuttiin eri puolilta Suomea yhteisiä tuttavia, mutta meitä ei, vaikka olemme kaikki pienessä Korppoossa.
Juhlapyhiä on ollut ja mennyt, mutta mitään niistä ei vietetty kauniissa mökissämme yhdessä heidän kanssaan.
Rakennusaikana heiltä ei edellytetty apua. Emme puhuneet tai hehkuttaneet asiaa sen enempää.
30v ystävyys päättyi mitä erikoisimmalla tavalla. Onko kenellekään käynyt mitään näin outoa? Veikkaan että tämä vetää pohjat
Ei tuossa ole mitään outoa, vaan tuossa taisi olla kyseessä ihan perinteinen kateus.
Onhan toki, kateus. Mutta onhan tuossa montakin outoutta. Yht äkkiä kaverit asustaa mökkinne vieressä😵💫
Vierailija kirjoitti:
Kummallisinta ihmettelemme itsekin edelleen..
Olemme tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Asumme pääkaupunkiseudulla. Elämä on ollut tiukkaa ja työntäyteistä. Meillä on ollut pitkään samat parhaat luottoystävät, joiden kanssa on jaettu ilot ja surut ja vietetty juhannukset ja uudet vuodet. Matkusteltu yhdessä jne.
Monien sattumusten jälkeen, saimme ostettua Turun läheltä pieneltä kesä/turistipaikkakunnalta unelmien kesäpaikkamme, jota remontoimme lähes kaksi vuotta.
Koko rakennusajan puhuimme yhdessä ja odotimme vilpittömästi, että niin kiva, kun nämä erityiset ystävämme joilla myös on rahallisesti tiukkaa, pääsevät viimein meidän vieraaksemme. Voimme majoittaa heitä uutena vuotena, kesällä, ja saavat ilmaisen lomapaikan, koska heillä ei ole omaa kesäpaikkaa. Teimme heille oman huoneenkin ihan kunnollisten vierassänkyjen kanssa.
Kun remontti valmistui ja kesäpaikkamme oli valmis käyttöön, ei hyviä, 30v ystäviämme olleita ihmisiä siellä näkynyt.
Kaikessa hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan he olivat muuttaneet tälle meidän mökkipaikalle, mutta mökin sijasta ostaneet sieltä talon ja jättäneet Vantaan taakseen pysyvästi. Mitään puheluita ei tullut enää meille. Kun viesteillä kutsuimme juhlien viettoon, ei tullut enää vastauksia.
He kiersivät siellä näitä samaisia satamia, turistikohteita, kotieläinpihoja, mutta ei taaskaan yhdessä. Saimme tietää kaikesta jos jaksoimme seurata somea.
He järjestivät juhlia, johon kutsuttiin eri puolilta Suomea yhteisiä tuttavia, mutta meitä ei, vaikka olemme kaikki pienessä Korppoossa.
Juhlapyhiä on ollut ja mennyt, mutta mitään niistä ei vietetty kauniissa mökissämme yhdessä heidän kanssaan.
Rakennusaikana heiltä ei edellytetty apua. Emme puhuneet tai hehkuttaneet asiaa sen enempää.
30v ystävyys päättyi mitä erikoisimmalla tavalla. Onko kenellekään käynyt mitään näin outoa? Veikkaan että tämä vetää pohjat
Meidän sukujuuret ovat Pohjanmaalla, jossa käymme aina samoissa turispaikoissa: Tuurissa, eläintarhassa, eläinten vanhainkodissa, kyllä minua jopa kauhistuttaisi, jos joku hyvä, läheinen kaveri alkaisi koluta koko Suomesta juuri näitä paikkoja meidän mökkimme vieressä. Eihän tuossa ole kyse sattumasta, todellakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisinta ihmettelemme itsekin edelleen..
Olemme tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Asumme pääkaupunkiseudulla. Elämä on ollut tiukkaa ja työntäyteistä. Meillä on ollut pitkään samat parhaat luottoystävät, joiden kanssa on jaettu ilot ja surut ja vietetty juhannukset ja uudet vuodet. Matkusteltu yhdessä jne.
Monien sattumusten jälkeen, saimme ostettua Turun läheltä pieneltä kesä/turistipaikkakunnalta unelmien kesäpaikkamme, jota remontoimme lähes kaksi vuotta.
Koko rakennusajan puhuimme yhdessä ja odotimme vilpittömästi, että niin kiva, kun nämä erityiset ystävämme joilla myös on rahallisesti tiukkaa, pääsevät viimein meidän vieraaksemme. Voimme majoittaa heitä uutena vuotena, kesällä, ja saavat ilmaisen lomapaikan, koska heillä ei ole omaa kesäpaikkaa. Teimme heille oman huoneenkin ihan kunnollisten vierassänkyjen kanssa.
Kun remontti valmistui ja kesäpaikkamme oli valmis käyttöön, ei hyviä, 30v ystäviämme olleita ihmisiä siellä näkynyt.
Kaikessa hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan he olivat muuttaneet tälle meidän mökkipaikalle, mutta mökin sijasta ostaneet sieltä talon ja jättäneet Vantaan taakseen pysyvästi. Mitään puheluita ei tullut enää meille. Kun viesteillä kutsuimme juhlien viettoon, ei tullut enää vastauksia.
He kiersivät siellä näitä samaisia satamia, turistikohteita, kotieläinpihoja, mutta ei taaskaan yhdessä. Saimme tietää kaikesta jos jaksoimme seurata somea.
He järjestivät juhlia, johon kutsuttiin eri puolilta Suomea yhteisiä tuttavia, mutta meitä ei, vaikka olemme kaikki pienessä Korppoossa.
Juhlapyhiä on ollut ja mennyt, mutta mitään niistä ei vietetty kauniissa mökissämme yhdessä heidän kanssaan.
Rakennusaikana heiltä ei edellytetty apua. Emme puhuneet tai hehkuttaneet asiaa sen enempää.
30v ystävyys päättyi mitä erikoisimmalla tavalla. Onko kenellekään käynyt mitään näin outoa? Veikkaan että tämä vetää pohjat
Minä luulen, että tässä on ap nyt kertonut tarinan niin täysin omasta näkökulmastaan, että se hämää. Kuten jo on sanottu, niin on perin eriskummallista, että ystävät muuttivat juuri samaan kuntaan.
Mutta jos tarinan todellisuus onkin juuri toisinpäin, niin se kävisi enemmän järkeen. Eli nämä ystävät ovat puhuneet, että haluavat tulevaisuudessa muuttaa Korppooseen. Ihan vain unelma-asteella ovat siitä haaveilleet. Suunnitelma ei siinä vaiheessa ollut ehkä vielä konkreettinen.
Sitten muutama vuosi kului, Korppoo oli jäänyt ap:n mieleen soimaan, ja PAM ap hankki mökin korppoosta. Samaan aikaan myös tuo ystäväpariskunta oli alkanut tosissaan suunnittelemaan sinne muuttamista. Ja kun ap yllättäen kertoi hankkineensa sieltä mökin, niin ystäväpariskunta totesi, että ap on niin kateellinen matkija, että hänen piti saada mökki juuri sieltä, minne tiesi heidän haluavan muuttaa myös!
Ystäväpariskunta ei sitten alkanut ap:n vuoksi unelmiaan vaihtamaan, vaan toteuttivat sen mitä olivat vuosia suunnitelleet. Mutta matkija-ap:hen he eivät ymmärrettävästi ole sittemmin enää halunneet pitää yhteyttä.
Minut on yritetty ajaa pois tieltä kahden auton voimalla, vain ihmeen kautta elän. Miksi ja missä en ole valmis kertomaan, mutta kun aijoin tehdä asiasta ilmoituksen rikospoliisille, olin suht varma keitä ne kaksi olivat, kuitenkin minulle näytettiin suurinpiirtein ovea ja ehdotettiin että menisin psykiatrin juttusille.
Olen mieleltäni terve ja nainen, eli tämäkin on nähty, onneksi tuosta on jo aikaa ja elämä on nyt tasaista. Kummallisia asioita on elämääni mahtunut muitakin, mutta ovat vaikeampia kertoa "nimettömänä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisinta ihmettelemme itsekin edelleen..
Olemme tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Asumme pääkaupunkiseudulla. Elämä on ollut tiukkaa ja työntäyteistä. Meillä on ollut pitkään samat parhaat luottoystävät, joiden kanssa on jaettu ilot ja surut ja vietetty juhannukset ja uudet vuodet. Matkusteltu yhdessä jne.
Monien sattumusten jälkeen, saimme ostettua Turun läheltä pieneltä kesä/turistipaikkakunnalta unelmien kesäpaikkamme, jota remontoimme lähes kaksi vuotta.
Koko rakennusajan puhuimme yhdessä ja odotimme vilpittömästi, että niin kiva, kun nämä erityiset ystävämme joilla myös on rahallisesti tiukkaa, pääsevät viimein meidän vieraaksemme. Voimme majoittaa heitä uutena vuotena, kesällä, ja saavat ilmaisen lomapaikan, koska heillä ei ole omaa kesäpaikkaa. Teimme heille oman huoneenkin ihan kunnollisten vierassänkyjen kanssa.
Kun remontti valmistui ja kesäpaikkamme oli valmis käyttöön, ei hyviä, 30v ystäviämme olleita ihmisiä siellä näkynyt.
Kaikessa hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan he olivat muuttaneet tälle meidän mökkipaikalle, mutta mökin sijasta ostaneet sieltä talon ja jättäneet Vantaan taakseen pysyvästi. Mitään puheluita ei tullut enää meille. Kun viesteillä kutsuimme juhlien viettoon, ei tullut enää vastauksia.
He kiersivät siellä näitä samaisia satamia, turistikohteita, kotieläinpihoja, mutta ei taaskaan yhdessä. Saimme tietää kaikesta jos jaksoimme seurata somea.
He järjestivät juhlia, johon kutsuttiin eri puolilta Suomea yhteisiä tuttavia, mutta meitä ei, vaikka olemme kaikki pienessä Korppoossa.
Juhlapyhiä on ollut ja mennyt, mutta mitään niistä ei vietetty kauniissa mökissämme yhdessä heidän kanssaan.
Rakennusaikana heiltä ei edellytetty apua. Emme puhuneet tai hehkuttaneet asiaa sen enempää.
30v ystävyys päättyi mitä erikoisimmalla tavalla. Onko kenellekään käynyt mitään näin outoa? Veikkaan että tämä vetää pohjat
Minä luulen, että tässä on ap nyt kertonut tarinan niin täysin omasta näkökulmastaan, että se hämää. Kuten jo on sanottu, niin on perin eriskummallista, että ystävät muuttivat juuri samaan kuntaan.
Mutta jos tarinan todellisuus onkin juuri toisinpäin, niin se kävisi enemmän järkeen. Eli nämä ystävät ovat puhuneet, että haluavat tulevaisuudessa muuttaa Korppooseen. Ihan vain unelma-asteella ovat siitä haaveilleet. Suunnitelma ei siinä vaiheessa ollut ehkä vielä konkreettinen.
Sitten muutama vuosi kului, Korppoo oli jäänyt ap:n mieleen soimaan, ja PAM ap hankki mökin korppoosta. Samaan aikaan myös tuo ystäväpariskunta oli alkanut tosissaan suunnittelemaan sinne muuttamista. Ja kun ap yllättäen kertoi hankkineensa sieltä mökin, niin ystäväpariskunta totesi, että ap on niin kateellinen matkija, että hänen piti saada mökki juuri sieltä, minne tiesi heidän haluavan muuttaa myös!
Ystäväpariskunta ei sitten alkanut ap:n vuoksi unelmiaan vaihtamaan, vaan toteuttivat sen mitä olivat vuosia suunnitelleet. Mutta matkija-ap:hen he eivät ymmärrettävästi ole sittemmin enää halunneet pitää yhteyttä.
Siis mitä ihmeen "matkimista"? Ai jos siellä paikkakunnalla asuu jo joku muu, sinne ei voi muut muuttaa?
Omituisinta on ollut viettää aikaa samalla porukalla ties missä, ja sitten kuulla, että yksi on loukkaantunut kaikille, koska on kehittänyt omassa mielessään teorian porukkamme toiminnasta, muiden välisistä suhteista ja siitä, miten muut "oikeasti" häneen suhtautuvat. Kyseinen ihminen avautui minulle, kun ei enää kestänyt päätelmiensä kanssa. Siinä ei auttanut mitkään selvitykset tai tosiasiat, hän oli päättänyt jo, miten asiat olivat, ja häipyi porukasta. Olimme äimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisinta ihmettelemme itsekin edelleen..
Olemme tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Asumme pääkaupunkiseudulla. Elämä on ollut tiukkaa ja työntäyteistä. Meillä on ollut pitkään samat parhaat luottoystävät, joiden kanssa on jaettu ilot ja surut ja vietetty juhannukset ja uudet vuodet. Matkusteltu yhdessä jne.
Monien sattumusten jälkeen, saimme ostettua Turun läheltä pieneltä kesä/turistipaikkakunnalta unelmien kesäpaikkamme, jota remontoimme lähes kaksi vuotta.
Koko rakennusajan puhuimme yhdessä ja odotimme vilpittömästi, että niin kiva, kun nämä erityiset ystävämme joilla myös on rahallisesti tiukkaa, pääsevät viimein meidän vieraaksemme. Voimme majoittaa heitä uutena vuotena, kesällä, ja saavat ilmaisen lomapaikan, koska heillä ei ole omaa kesäpaikkaa. Teimme heille oman huoneenkin ihan kunnollisten vierassänkyjen kanssa.
Kun remontti valmistui ja kesäpaikkamme oli valmis käyttöön, ei hyviä, 30v ystäviämme olleita ihmisiä siellä näkynyt.
Kaikessa hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan he olivat muuttaneet tälle meidän mökkipaikalle, mutta mökin sijasta ostaneet sieltä talon ja jättäneet Vantaan taakseen pysyvästi. Mitään puheluita ei tullut enää meille. Kun viesteillä kutsuimme juhlien viettoon, ei tullut enää vastauksia.
He kiersivät siellä näitä samaisia satamia, turistikohteita, kotieläinpihoja, mutta ei taaskaan yhdessä. Saimme tietää kaikesta jos jaksoimme seurata somea.
He järjestivät juhlia, johon kutsuttiin eri puolilta Suomea yhteisiä tuttavia, mutta meitä ei, vaikka olemme kaikki pienessä Korppoossa.
Juhlapyhiä on ollut ja mennyt, mutta mitään niistä ei vietetty kauniissa mökissämme yhdessä heidän kanssaan.
Rakennusaikana heiltä ei edellytetty apua. Emme puhuneet tai hehkuttaneet asiaa sen enempää.
30v ystävyys päättyi mitä erikoisimmalla tavalla. Onko kenellekään käynyt mitään näin outoa? Veikkaan että tämä vetää pohjat
Minä luulen, että tässä on ap nyt kertonut tarinan niin täysin omasta näkökulmastaan, että se hämää. Kuten jo on sanottu, niin on perin eriskummallista, että ystävät muuttivat juuri samaan kuntaan.
Mutta jos tarinan todellisuus onkin juuri toisinpäin, niin se kävisi enemmän järkeen. Eli nämä ystävät ovat puhuneet, että haluavat tulevaisuudessa muuttaa Korppooseen. Ihan vain unelma-asteella ovat siitä haaveilleet. Suunnitelma ei siinä vaiheessa ollut ehkä vielä konkreettinen.
Sitten muutama vuosi kului, Korppoo oli jäänyt ap:n mieleen soimaan, ja PAM ap hankki mökin korppoosta. Samaan aikaan myös tuo ystäväpariskunta oli alkanut tosissaan suunnittelemaan sinne muuttamista. Ja kun ap yllättäen kertoi hankkineensa sieltä mökin, niin ystäväpariskunta totesi, että ap on niin kateellinen matkija, että hänen piti saada mökki juuri sieltä, minne tiesi heidän haluavan muuttaa myös!
Ystäväpariskunta ei sitten alkanut ap:n vuoksi unelmiaan vaihtamaan, vaan toteuttivat sen mitä olivat vuosia suunnitelleet. Mutta matkija-ap:hen he eivät ymmärrettävästi ole sittemmin enää halunneet pitää yhteyttä.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Vanha Av:n sananlasku.
Vierailija kirjoitti:
Minut on yritetty ajaa pois tieltä kahden auton voimalla, vain ihmeen kautta elän. Miksi ja missä en ole valmis kertomaan, mutta kun aijoin tehdä asiasta ilmoituksen rikospoliisille, olin suht varma keitä ne kaksi olivat, kuitenkin minulle näytettiin suurinpiirtein ovea ja ehdotettiin että menisin psykiatrin juttusille.
Olen mieleltäni terve ja nainen, eli tämäkin on nähty, onneksi tuosta on jo aikaa ja elämä on nyt tasaista. Kummallisia asioita on elämääni mahtunut muitakin, mutta ovat vaikeampia kertoa "nimettömänä".
Aijoin?
Maalittaminen on aika outoa. Syrjäyttäminen on aika outoa kun halutaan toimivaa yhteiskuntaa halutaan kaikki mukaan joihinkin talkoisiin silti kuitenkin syrjäytetään yhteiskunnan ulkopuolelle niin ei silloin käytännössä haluta kaikkia mukaan mihinkään talkoisiinkaan eikä yhteiskunta silloin ainakaan yhtään toimiva. Maalittamisessa se että uskovat jonkun juttuja jostakin yhtään epäilemättä ja levittelevät ja tekevät mitä niitä on käsketty tekemään ovathan talutushihnassa. Erittäin outoa.