Onko tää samperi oikein!!??

todettu ihan fyysisesti eli lisämunuaisten uupumus, kortisolit liian alhaalla.





ap

mutta en muuta voi kuin toivoa sulle parempaa huomista ja tehokkaampia lääkkeitä.



Joillekin annetaan liikaa kannettavaksi.

Ihmettelen vaan, että onko oikein ettei kipua hoideta. Panadolia vaan ihan kaikkeen tarjotaan. Olisi joskus helpotus olla edes vähemmän kipeä.

Miksi joillakin hoidetaan ja toisilla ei. Olen kunnollinen ihminen, en siis mikään hampuusi mikä kerjää pillereitä. Tokikaan en väitä, että myöskään hampuusien tulisi joutua elämään jatkuvan kivun kanssa.



ap

Onko sinulla hyvä hoitava lääkäri, vai kannattaisiko vaihtaa? Jatkuva kipu on kyllä jotain todella kamalaa ja sitten kun se lääkitys on lopulta kohdillaa, sitä vain ihmettelee että miten helvetissä sitä selvisi päivästä toiseen. Olen kyllä huomannut, että kipuja vähätellään ja harvoin kuunnellaan potilaan kertomusta kivuista. ONNEKSI mulle sattui nyt aivan loistava lääkäri, joka plarasi hoitohistoriani, kyseli menneistä lääkityksistä, kysyi mikä on toiminut ja mikä ei, selitti miten mikäkin lääke vaikuttaa ja mitkä toimivat yhdessä ja sitten lähdettin suunnittelemaan lääkitystä yhdessä. Ja sovittiin heti seuraava seurantakäynti! Oli niin uskomatonta kävellä vastaanotolta, kun tiesi tulleensa kuulluksi ja tiesi, että hoito jatkuu, vaikka ensimmäinen lääkitys ei olisikaan hyvä.



Että koita ihmeessä löytää lääkäri, joka kuulee ja ymmärtää ja tuntuu sitotuvan hoitoosi. Olet vielä nuori ja sinulla on paljon elämää edessä, eikä meillä ole kuin tämä yksi elinikä. Siksi siitä pitäisi saada ilo irti. Toivottavasti pääset eteenpäin!

Tsemppiä sinulle kauheasti! Iloitse elmän pienistä asiosta.Iloitse lapsista! Ajattele sellaisia asioita usein jotka tuovat elmääsi mielihyvää.

Lääkärit ovat varmasti tehneet parhaansa. Oletko kokeillut mitään luonnon lääketieteen puolelta?



Elä vaadi itseltäsi liikoja! Teet sen mihin pystytja jaksat.

Ota tulevaisuuteen jokin kiintopiste. Jokin haave.Unelmoi siitä ja toteuta se! Hemmottele itseäsi!

Voimia sinulle todella paljon!

(etsi vertaistukea,sillä on valtava voimavara)

Ja etenkin julkinen terveydenhoito muutenkin. Ikävä kyllä tilanteeseen ei auta mikään muu kuin se, että pitää hirveää meteliä itsestään, uhkailee, vaatii, valittaa jatkuvasti ja lyö nyrkkiä pöytään.

Onko Panacodista mitään apua? Onko sulla reumalääkitys kohdillaan, pitäisikö siihen jotain tehoja? En tiedä missä päin Suomea asut, mutta sen tiedän että kun Reumasäätiön sairaala ajettiin alas, hoito on romahtanut kaikkialla :(



Hankalalta vaikuttaa tilanteesi, itse koen paljon samaa mutta toistaiseksi biologinen lääkitys tehoaa. Akuuttia ärhäkkää nivelreumaa täälläkin :(



Voimia jaksamiseen! Onneksi sinullakin on lapset joista iloita!

Itsekin kipujen ym. kasaantuvien terveysongelmien kanssa painiskelevana mietin, että miksi ei oteta vakavasti.. ja olen tullut siihen tulokseen, että nykyään haetaan sairaslomaa kun pikkuisen kättä kutittaa tai selkää kerran vihlaisee, että se, joka menee hakemaan apua vasta viimeisessä hädässään, jää apua vaille.



Hoitohelkilökunta on OSITTAIN täysin välinpitämätöntä ja epäammattimaista. Helmiäkin tietysti löytyy, onneksi. Ja niitä siitä välistä.. Toivottavsti sinun kohdallesi osuisi joku hyvä lääkäri vastaan.



Oletko kuullut kipupoliklinikasta? Yritä yksityisen kautta vaikka saada apua. Kipu ja jatkuvat fyysiset ongelmat kun valitettavasti pyrkii vetämään mieltäkin alas vaikka miten yrittäisi:(.





Voimia arkeen ja elämään! Jospa kevätaurinko paistaisi sinnekin:)!

Ymmärrän niin hyvin sitä että kun on kipeänä ja todella hankala ja vaativa sairaus, ei todellakaan jaksa olla nyrkkiä lyömässä ja vaatimassa uudelleen ja uudelleen "sitä parempaa hoitoa". Kertakaikkiaan kun julkisen puolen rahkeet ei akuutin reuman hoitoon riitä. Pitäisi olla "asiamies" joka hoitaisi sen vaatimisen. Kuka jaksaa jatkuvasti "ottaa turpiinsa ja nousta ylös". Voimia sinulle vielä kerran!

Täydellistä kivuttomuuta kenties? Mitä lääkkeitä käytät?

Nyt alkaa mulla mennä päreet ja jaksaminen elämässä joo ja olen käynyt psykiatrilla ja totesi mulla stressireaktion johon sain masennuslääkkeet, MUTTA asiaan:

Olen 2v. asti sairastanut melko agressiivista reumaa nivelissä, mun leukaa on leikattu kahdesti (nivelet sulaneet pois), purentavika silti, ei saada korjattua kun koko ajan nivelet tuhoutuu lisää.

Lonkissa todettu niverikot, leikkaus edessä kunnes en pysty enään olemaan... nyt jo tiukalla liikkuminen.

Todettiin 1 tyypin diabetes ja hermoperäsitä kipua raajoissa+ tunnottomana esim. käsi koko päivän.

Leukaleikkauksessa meni jotain pieleen ja poski on vuosienkin jälkeen kuin olisi pullan pala siellä koko ajan.

Reumalääkkeiden takia mun vatsa tuhoutunut niin etten voi syödä tulehduskipulääkkeitä ja yhden kerran jo viety ambulanssilla ja vedettiin vatsa auki, siellä oli iso tulehdus. Meinasin kuolla kipuihin, taju oli lähteä ja verenpaineet reippaasti päälle 200.

Olen vasta 30v! Ja mulla olisi haluja tehdä töitä (opiskelen uutta ammattia) ja pärjätä kotona ja tehdä lasteni kanssa kaikkea.

En vaan pysty ja kukaan ei usko, koska huolehdin ulkonäöstäni kaikesta huolimatta sinnikkäästi. En näytä kipeältä useinkaan.

MIksi täällä Suomessa ei hoideta kipua????

Minä en jaksa näin... mitään apua en saa. Papereissa lukee, että vaatii kolmiolääkityksen jo toi nivelrikko, mutta kukaan ei sellaista ole kuitenkaan määrännyt. Olen vaatinut apua ja en saa. Miksi. :((

kipuja hoidetaan hyvin tänä päivänä ainakin vanhuksilla. jossain voi olla vanhanaikaista että ei kiinnitetä huomiota KARJU JA TEE SELVÄKSI ETTÄ OLET KIPEÄ , NIIN MINÄ TEKISIN , KYLLÄHÄN NUO SUOMEA OSAAVAT. esim kipulaastarit ovat nykyään joillain käytösssä, samoin on kipuihin erikoistuneita lääkäreitä jotka tietävät hermopinnekivuista sun muista idiopaattisista kivuista. vain asiantuntija voi auttaa. aina punnitaan hyvät ja huonot puolet , jos ne ovat olleet nyt puntaris? muttans sietämättömän kivun varalle tulis olla jotain.