Miksi sanotaan, että Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia?

Eiköhän näin sanota vain silloin kun ei ole kokemusta kovin monelaisista ihmisistä.

Kyllä täällä on. Suomessa yläluokka on pieni. Lisäksi eri luokkiin kuuluvia on vaikea erottaa.

Virkamiesrälssi, maanomistajat, yläluokka, ja sitten on palvelijat.

Nykyään ajatellaan että on vain  keskiluokka ja epäonnistujat, eikä siinä välissä mitään.

Johtuu keskiluokan nykyisestä kulttuurisesta ylivallasta. Keskiluokkainen tykkää ajatella että jokainen joka ei yltänyt keskiluokkaan on jotenkin viallinen tai asennevammainen, keskiluokkaisuus on keskiluokkaiselle maailman napa, jota jokainen tavoittelee ja jos ei yllä niin on huono ihminen.

70-luvulla kun kasvoin, suurin luokka Suomessa oli työväenluokka

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ajatellaan että on vain  keskiluokka ja epäonnistujat, eikä siinä välissä mitään.

Johtuu keskiluokan nykyisestä kulttuurisesta ylivallasta. Keskiluokkainen tykkää ajatella että jokainen joka ei yltänyt keskiluokkaan on jotenkin viallinen tai asennevammainen, keskiluokkaisuus on keskiluokkaiselle maailman napa, jota jokainen tavoittelee ja jos ei yllä niin on huono ihminen.

70-luvulla kun kasvoin, suurin luokka Suomessa oli työväenluokka

Sama muisto eikä se yrittänyt olla keskiluokkaa vaan oli ylpeä siitä, että oli työväenluokkaa. Sillä oli oma kulttuurinsa. Oli omat urheiluseurat, teatterit, lasten harrastukset ja kaikki. Oli oma historiakin. Nyt kun ihmisten yleissivistystaso on pudonnut yritetään redusoida yhteiskuntaluokat pelkkään rahaan ja tullaan selvittämään ihan pokalla miten putkimies on keskiluokkaa, kun silläkin on palju pihalla ja vaimolla ripisipidennykset, jotka maksaa.

Onko työelämän ulkopuolella olevat yhteiskuntaluokka?

Koska en tiedä asiayhteyttä niin oletukseni on tässä, että asialla viitattaisiin maksuttoman koulutuksen vaikutukseen yhteiskuntaluokkiin. Suomessa se, että on kasvanut esim. yh äidin tai päihteitä käyttävien vanhempien kanssa, ei automaattisesti tarkoita sitä, ettei henkilöllä olisi varaa opiskella itselleen esim. akateemista alaa ja saavuttaa korkeampaa yhteiskuntaluokkaa kuin missä hän on kasvanut. Useimmiten maissa, joissa koulutus on maksullista ja korkeat lukukausimaksu niin yhteiskuntaluokka istuu huomattavasti kiinteämmin kiinni siinä, mistä yhteiskuntaluokasta olet lähtöisin.

Toinen yhteiskuntasurffailun esimerkki on se, että Suomessa on aika paljon heitä, ketkä menevät ristiin eri luokissa riippuen esim. koulutuksesta tai palkkauksesta. Akateemikko voi Suomessa hyvinkin olla matalapalkkainen ja duunari vuosipalkan osalta keskiluokassa tai ylemmässä keskiluokassa.

Mielipiteisiin vaikuttaa myös se, ettei yhteiskuntaluokan käsitteelle ole olemassa yleisesti hyväksyttyä ja yksiselitteistä määritelmää.

Suomessa myös suurinosa palkansaajista kuuluu keskiluokkaan, joten meillä on mahdollista omassa yhteisössään ja elinpiirissään olla näkemättä huonosti toimeentulevia.

Vierailija kirjoitti:

Onko työelämän ulkopuolella olevat yhteiskuntaluokka?

Työtön opettaja on keskiluokkaa ja eläkkeellä oleva kirvesmies on duunari. Lapsetkin syntyvät eri yhteiskuntaluokkien koteihin. Yhteiskuntaluokka näkyy kasvatuksessa, harrastuksissa, suhteessa kouluun jne.

Vierailija kirjoitti:

Onko työelämän ulkopuolella olevat yhteiskuntaluokka?

Kutsutaan alaluokaksi.

Koska siitä ei saa puhua, sitä ei saa uskoa. Kuka nyt totuuksia haluaisi kuulla. - vasemmalta päivää.

Yhteiskuntaluokka on enemmän arvomaailma, ei tulotaso. Mitä ihminen pitää ihanteinaan.

Koska lähes kaikki tienaa käteen jäävänä rahana enempi vähempi suunnilleen saman. Joku ajaa mersulla, toinen toyotalla, mutta mitä sitten? Sellaiset oikeasti paremmin toimeentulevat, niin niitä on Suomessa erittäin vähän. Ei täällä ponnistella menestymisen eteen. Yli 150k tienaavia ns. hyvätuloisia on vain 0,5% väestöstä. Ja mitä ylemmäs mennään, niin aina vaan väki vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ajatellaan että on vain  keskiluokka ja epäonnistujat, eikä siinä välissä mitään.

Johtuu keskiluokan nykyisestä kulttuurisesta ylivallasta. Keskiluokkainen tykkää ajatella että jokainen joka ei yltänyt keskiluokkaan on jotenkin viallinen tai asennevammainen, keskiluokkaisuus on keskiluokkaiselle maailman napa, jota jokainen tavoittelee ja jos ei yllä niin on huono ihminen.

70-luvulla kun kasvoin, suurin luokka Suomessa oli työväenluokka

Sama muisto eikä se yrittänyt olla keskiluokkaa vaan oli ylpeä siitä, että oli työväenluokkaa. Sillä oli oma kulttuurinsa. Oli omat urheiluseurat, teatterit, lasten harrastukset ja kaikki. Oli oma historiakin. Nyt kun ihmisten yleissivistystaso on pudonnut yritetään redusoida yhteiskuntaluokat pelkkään rahaan ja tullaan selvittämään ihan pokalla miten putkimies on keskiluokkaa, kun silläkin on palju pihalla ja vaimolla ripisipidennykset, jotka maksaa.

Oliko tämä entinen yhteiskunnallisesti räikeän selvä kahtiajako parempi kuin nykytilanne? Työläisillä oli omat juttunsa ja herroilla omansa. Kumpikin puoli näki toisensa vihollisena ja pyörittiin vaan siellä oman sakin ympyröissä.

Nykyään sentää voi tehdä mitä huvittaa, eikä tarvitse miettiä, että millaista musaa sopii kuunnella, millaisiin ihmisiin voi tutustua, mihin urheiluseuroihin liittyä tai millaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia mielipiteitä saa olla sen perusteella, kenen riveissä seisoo perhetaustansa perusteella.

Keskiluokkaisuus on nykyään sosiologisesti kun linna ja vallihauta. Muurien ulkopuolella nähdään enää olevan vain viidakon. Kekkosen ajan yhteiskunnassa oli helpompi nousta ylöspäin, oli portaita alaluokan ja keskiluokan välissä. Nykyään kaikki ihailevat ja larppaavat keskiluokkaa vaikka eivät sitä olisi, keskiluokkaisuus on ainoa hyväksytty arvomaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ajatellaan että on vain  keskiluokka ja epäonnistujat, eikä siinä välissä mitään.

Johtuu keskiluokan nykyisestä kulttuurisesta ylivallasta. Keskiluokkainen tykkää ajatella että jokainen joka ei yltänyt keskiluokkaan on jotenkin viallinen tai asennevammainen, keskiluokkaisuus on keskiluokkaiselle maailman napa, jota jokainen tavoittelee ja jos ei yllä niin on huono ihminen.

70-luvulla kun kasvoin, suurin luokka Suomessa oli työväenluokka

Sama muisto eikä se yrittänyt olla keskiluokkaa vaan oli ylpeä siitä, että oli työväenluokkaa. Sillä oli oma kulttuurinsa. Oli omat urheiluseurat, teatterit, lasten harrastukset ja kaikki. Oli oma historiakin. Nyt kun ihmisten yleissivistystaso on pudonnut yritetään redusoida yhteiskuntaluokat pelkkään rahaan ja tullaan selvittämään ihan pokalla miten putkimies on keskiluokkaa, kun silläkin on palju pihalla ja vaimolla ripisipidennykset, jotka maksaa.

Oliko tämä entinen yhteiskunnallisesti räikeän selvä kahtiajako parempi kuin nykytilanne? Työläisillä oli omat juttunsa ja herroilla omansa. Kumpikin puoli näki toisensa vihollisena ja pyörittiin vaan siellä oman sakin ympyröissä.

Nykyään sentää voi tehdä mitä huvittaa, eikä tarvitse miettiä, että millaista musaa sopii kuunnella, millaisiin ihmisiin voi tutustua, mihin urheiluseuroihin liittyä tai millaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia mielipiteitä saa olla sen perusteella, kenen riveissä seisoo perhetaustansa perusteella.

Tutkimusten mukaan koulukin on nykyisin menettänyt täysin merityksensä siinä, että se sekoittaa eri yhteiskuntaluokkien lapsia. Keskiluokka koulushoppaa. Ja vaikka oltaisiin samoissa kouluissa, työväenluokka ja keskiluokka eivät vietä aikaa yhdessä. Vapaa-aika pyöritään täysin erikseen. Keskiluokka harrastuksissa, työväenluokka pihoilla ja ostareilla. Parisuhteen muotoutuvat yhteiskuntaluokkien sisällä. Harva keskiluokkainen mies ottaa tatskattua duunarinaista rinnalleen. Poliittiset kannat menevät pitkälti yhteiskuntaluokissa. Keskiluokka äänestää kokoomusta ja vihreitä, duunarit persuja ja demareita. Ainoa asia mikä 70 -luvulta puuttuu, on työväenluokan ylpeys tsestään ja me -henki.

Koulutustason jatkuva nousu on johtanut keskiluokkaisuuden nykyiseen sosiaaliseen ylivaltaan.

Yhteiskunta on polarisoituneempi kuin Kekkosen aikaan, mutta toisella tavalla.

Työväenluokka halutaan nykyään pitää kortistossa palkkavaatimuksineen, maahan muuttajien tehdessä työt yhä enemmän. Maahan muuttajat eivät järjestäydy poliittisesti eivätkä vaadi kunnioitusta tai parempaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ajatellaan että on vain  keskiluokka ja epäonnistujat, eikä siinä välissä mitään.

Johtuu keskiluokan nykyisestä kulttuurisesta ylivallasta. Keskiluokkainen tykkää ajatella että jokainen joka ei yltänyt keskiluokkaan on jotenkin viallinen tai asennevammainen, keskiluokkaisuus on keskiluokkaiselle maailman napa, jota jokainen tavoittelee ja jos ei yllä niin on huono ihminen.

70-luvulla kun kasvoin, suurin luokka Suomessa oli työväenluokka

Sama muisto eikä se yrittänyt olla keskiluokkaa vaan oli ylpeä siitä, että oli työväenluokkaa. Sillä oli oma kulttuurinsa. Oli omat urheiluseurat, teatterit, lasten harrastukset ja kaikki. Oli oma historiakin. Nyt kun ihmisten yleissivistystaso on pudonnut yritetään redusoida yhteiskuntaluokat pelkkään rahaan ja tullaan selvittämään ihan pokalla miten putkimies on keskiluokkaa, kun silläkin on palju pihalla ja vaimolla ripisipidennykset, jotka maksaa.

Oliko tämä entinen yhteiskunnallisesti räikeän selvä kahtiajako parempi kuin nykytilanne? Työläisillä oli omat juttunsa ja herroilla omansa. Kumpikin puoli näki toisensa vihollisena ja pyörittiin vaan siellä oman sakin ympyröissä.

Nykyään sentää voi tehdä mitä huvittaa, eikä tarvitse miettiä, että millaista musaa sopii kuunnella, millaisiin ihmisiin voi tutustua, mihin urheiluseuroihin liittyä tai millaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia mielipiteitä saa olla sen perusteella, kenen riveissä seisoo perhetaustansa perusteella.

Tutkimusten mukaan koulukin on nykyisin menettänyt täysin merityksensä siinä, että se sekoittaa eri yhteiskuntaluokkien lapsia. Keskiluokka koulushoppaa. Ja vaikka oltaisiin samoissa kouluissa, työväenluokka ja keskiluokka eivät vietä aikaa yhdessä. Vapaa-aika pyöritään täysin erikseen. Keskiluokka harrastuksissa, työväenluokka pihoilla ja ostareilla. Parisuhteen muotoutuvat yhteiskuntaluokkien sisällä. Harva keskiluokkainen mies ottaa tatskattua duunarinaista rinnalleen. Poliittiset kannat menevät pitkälti yhteiskuntaluokissa. Keskiluokka äänestää kokoomusta ja vihreitä, duunarit persuja ja demareita. Ainoa asia mikä 70 -luvulta puuttuu, on työväenluokan ylpeys tsestään ja me -henki.

Hassua lukea tällaista tekstiä, kun omassa elämässä asiat eivät ole menneet lainkaan noin ja melkein kaikilla naispuolisilla kavereillakin on tatskoja(??) riippumatta koulutustaustasta. Voisiko tän tatskojen esittämisen jonakin yhteiskunnallisena ilmiönä jo lopettaa? Se on roskaa.

Luokkayhteiskunnissa luokkien välillä on eroa siksi, että mahdollisuudet elämässä ivat erilaiset. Suomessa luokkia ei ole, koska yhteiskunta mahdollistaa kaikki koulutasot, tuloeroista riippumatta. Se, menestyykö joku, on yksilöstä kiinni. Luokkayhteiskunnassa yhteiskunta määrittelee, kuinka pitkälle yksilö pystyy menemään. Jos kuulut alempiin yhteiskuntaluokkiin, mahdollisuudet ovat huonot. Suomi ei ole luokkayhteiskunta, yksilön omat kyvyt, teot ja kunnianhimo ratkaisevat menestyksen. Terkuin työläisperheen tohtori.

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunnissa luokkien välillä on eroa siksi, että mahdollisuudet elämässä ivat erilaiset. Suomessa luokkia ei ole, koska yhteiskunta mahdollistaa kaikki koulutasot, tuloeroista riippumatta. Se, menestyykö joku, on yksilöstä kiinni. Luokkayhteiskunnassa yhteiskunta määrittelee, kuinka pitkälle yksilö pystyy menemään. Jos kuulut alempiin yhteiskuntaluokkiin, mahdollisuudet ovat huonot. Suomi ei ole luokkayhteiskunta, yksilön omat kyvyt, teot ja kunnianhimo ratkaisevat menestyksen. Terkuin työläisperheen tohtori.

Työläisperheen maisterina, toisena luokkareitkeläisenä totean, että et ymmärrä mistä puhut. Kyse ei ole mahdollisuuksista lainkaan vaan haluista. Kyllä kaupan kanssalta voi ponkaista pääministeriksi, mutta isossa kuvassa kuitenkin keskiluokka uusintaa itseään ja yliopistot ovat täynnä keskiluokkaisten kotien vesoja, eivät duunarikotien vesoja. Jos siellä joku joukossa on, niin se ei kaavaa suuremmin muuta. Sieltä duunarikodista ponnistetaan autonasentajaksi, lähihoitajaksi, kirvesmieheksi jne. Ja se on ihan ok. Kaikki hyviä kunniallisia ammatteja, mutta ne jatkavat lapsuudenkodin työväenluokkaisuutta. Ja miksi näin, koska kotoa tulee ne arvot ja unelmat, jotka ovat yhteiskuntaluokkasidonnaisia.

Luokkayhteiskunta on vasemmistolaista teoriaa. Siksi. Se ei kuvaa todellisuutta sen paremmin kuin muukaan Marxin keksimä hapatus.