En ole enää onnellinen.
Muutimme lasten kanssa maalle uuden miesystäväni kanssa yli6-v sitten. Olen tottunut elämään täällä ts ei ole kauppoja lähellä, ei ole katuvaloja, sudet ovat oikea uhka yms.
Mutta jotenkin, en vielä 6v.ssakaan ole päässyt sisälle tähän. siis ystäviä on vaikea saada kun kaikki ovat olleet ystäviä tyyliin jo lapsuudesta. Sitten heidän lapset taas ovat kavereita keskenään.
Toista lastani on kiusattu paljon.
Tuntuu, että miehen kanssa vaan tapellaan nykyään.
Plääh, tekisi mieli kerätä kimpsut ja palata takaisin sinne mistä tultiin, siellä on suku ja ystäviä. Täällä ei oo mulle mitään.
Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (14)
Älä odota että muut tekevät sinut onnelliseksi, sinun pitää itse asennoitua toisin elämääsi.
Muutat ajattelutapaa, asennetta ja pyrit joka ikisestä asiasta löytämään niiden hyvät puolet, negojen sijaan.
Täällä on ja tulee aina olemaan pienet piirit, siihen ei mun asenne auta yhtään.
Olen vaan niin kyllästynyt tähän kaikkeen, täällä.
ap
Muutat ajattelutapaa, asennetta ja pyrit joka ikisestä asiasta löytämään niiden hyvät puolet, negojen sijaan.
Oon aina ihmetellyt tätä onnellisuusfetissiä. Paljon parempi on tietää jotain.
Mun neuvoni on, että rupeat ottamaan selvää jostain tieteenalasta (lähinnä) netistä. Se on niin kiinnostavaa puuhaa, että kun uppoudut siihen, niin elämäsi on paljon parempaa.
Kuka ties vaikka olisit onnellisempikin? Jos se enää niin kiinnostava asia olisi.
Ja halusit vahvistusta sille? Muita vaihoehtoja et taida edes kelpuuttaa?
Samat ongelmat tulevat vastaan sitten uudessa tilanteessa muualla, jos kysymys tekemättömästä työstä oman itsen kohdalla. Ja juu, ei olla valmiita paketteja, vaikka sellaisenaan kehittyvinä ihmisinä puutteinemme rakkauden arvoisia olemmekin.
Mutta kohdallasi ei kai sitten ole oikea aika tarttua sellaisiin haasteisiin. Puitteet kuitenkin tuntuisi olevan, tilaa kasvulle ja ei vaativaa ystäväpiiriä sanelemassa valmiiksi mitä olla tai ajatella.
Sisäiseltä tyhjyydeltä kuulostaa, mutta vapaaehtoisesti vain harva lähtee itseään tai arvojaan kehittämaan. Vaikka se vapauttaisikin. Muutosvastarinta ei ole uusi juttu.
Toisaalta, itse tiedät tilanteesi parhaiten, toivottavasti, vertailematta muihin. Olisiko elämäsi vain liian helppoa?
Avauduin asiasta ekaa kertaa.
Liian helppoa? No ei tosiaan ole. Itsellä kroonista sairautta yms.Monenlaista vaikeutta, en viitsi nyt alkaa erittelemään.
Totta kai vaikeudet on jokapaikassa. Mutta sieltä mistä muutimme olisi edes sukua ja ystäviä joiden kanssa asioita jakaa. Täällä, ei ole mitään.
ap
Ja halusit vahvistusta sille? Muita vaihoehtoja et taida edes kelpuuttaa?
Samat ongelmat tulevat vastaan sitten uudessa tilanteessa muualla, jos kysymys tekemättömästä työstä oman itsen kohdalla. Ja juu, ei olla valmiita paketteja, vaikka sellaisenaan kehittyvinä ihmisinä puutteinemme rakkauden arvoisia olemmekin.
Mutta kohdallasi ei kai sitten ole oikea aika tarttua sellaisiin haasteisiin. Puitteet kuitenkin tuntuisi olevan, tilaa kasvulle ja ei vaativaa ystäväpiiriä sanelemassa valmiiksi mitä olla tai ajatella.
Sisäiseltä tyhjyydeltä kuulostaa, mutta vapaaehtoisesti vain harva lähtee itseään tai arvojaan kehittämaan. Vaikka se vapauttaisikin. Muutosvastarinta ei ole uusi juttu.
Toisaalta, itse tiedät tilanteesi parhaiten, toivottavasti, vertailematta muihin. Olisiko elämäsi vain liian helppoa?
Usein auttaa, kun laatii vaikka ihan konkreettisen luettelon ilonaiheista. Kohdistaa mielen niihin.
Ainahan on puutteita, mutta omalla kohdalla kiitollisuuden tunteminen siitä mitä jo on, on jotenkin avannut lukot tarvittaessa.
Kaikkea hyvää sinulle!
Usein auttaa, kun laatii vaikka ihan konkreettisen luettelon ilonaiheista. Kohdistaa mielen niihin.
Ainahan on puutteita, mutta omalla kohdalla kiitollisuuden tunteminen siitä mitä jo on, on jotenkin avannut lukot tarvittaessa.
Kaikkea hyvää sinulle!
minulle eirlaiset syyt olla onneton, mutta tämä fiilis on kauhea :( ei se auta, että miettii onnellisuuden olevan omasta päästä kiinni. Vaikka kuinka yrittää olla onnellinen, niin ei pysty. Minulla liian monta asiaa tekee onnettomaksi, vaikk ulospäin elämäni vaikuttaa varmaan ihan onnelliselta. Minulla on terveet lapset, mies jota rakastan, omakotitalo ja työpaikka. Mutta ajatella, että kaikki on silti vinksin vonksin, Haluaisin NIIN kovasti poikalapsen, että asia häiritsee ja masentaa jatkuvasti. Mies ei halua enää lapsia. Tämä nakertaa meidän välejä todella paljon. Talomme on meille liian pieni, muutin tänne mieheni mieliksi. Työpaikkani on perseestä, haluaisin ihan toiselle alalle...
tästä on vaikeeta muokata onnellista ihan vaan ajattelemalla.
minulle eirlaiset syyt olla onneton, mutta tämä fiilis on kauhea :( ei se auta, että miettii onnellisuuden olevan omasta päästä kiinni. Vaikka kuinka yrittää olla onnellinen, niin ei pysty. Minulla liian monta asiaa tekee onnettomaksi, vaikk ulospäin elämäni vaikuttaa varmaan ihan onnelliselta. Minulla on terveet lapset, mies jota rakastan, omakotitalo ja työpaikka. Mutta ajatella, että kaikki on silti vinksin vonksin, Haluaisin NIIN kovasti poikalapsen, että asia häiritsee ja masentaa jatkuvasti. Mies ei halua enää lapsia. Tämä nakertaa meidän välejä todella paljon. Talomme on meille liian pieni, muutin tänne mieheni mieliksi. Työpaikkani on perseestä, haluaisin ihan toiselle alalle...
tästä on vaikeeta muokata onnellista ihan vaan ajattelemalla.
minulle eirlaiset syyt olla onneton, mutta tämä fiilis on kauhea :( ei se auta, että miettii onnellisuuden olevan omasta päästä kiinni. Vaikka kuinka yrittää olla onnellinen, niin ei pysty. Minulla liian monta asiaa tekee onnettomaksi, vaikk ulospäin elämäni vaikuttaa varmaan ihan onnelliselta. Minulla on terveet lapset, mies jota rakastan, omakotitalo ja työpaikka. Mutta ajatella, että kaikki on silti vinksin vonksin, Haluaisin NIIN kovasti poikalapsen, että asia häiritsee ja masentaa jatkuvasti. Mies ei halua enää lapsia. Tämä nakertaa meidän välejä todella paljon. Talomme on meille liian pieni, muutin tänne mieheni mieliksi. Työpaikkani on perseestä, haluaisin ihan toiselle alalle...
tästä on vaikeeta muokata onnellista ihan vaan ajattelemalla.
sinulle samoin! Jos yhtään lohduttaa? niin ajattele, että sinun murheesi on yhdellä muutoksella korjattavissa ja voit tehdä sen koska vain!
Minua nimenomaan ahdistaa se, että en voi tehdä itse mitään osan näiden asioiden eteen. vaikka kuinka haluaisin.
Tsemppiä ap
Älä odota että muut tekevät sinut onnelliseksi, sinun pitää itse asennoitua toisin elämääsi.