Olenko liian vaativa? Yhteenmuuttoasiaa....
Mieheni pyytää minua muuttamaan luokseen. Entisen vaimonsa hommaamaan taloon. Ehdotin että voisiko sitä ensin rempata minun näköiseksi? Toki maksan osuuteni remontista.
Niin kauhea tulipa asiaan vastustus. "Pinnat hyvässä kunnossa jne.... ja että hän on valinnut suurimman osa väreistä jne."
Nyt on tullut pientä myönnytystä, että saan valita makkarin värit yms. ja mukanani muutavan lapseni saa valita oman huoneen värit. Mutta en saa alakertaan tehdä mitään... eli saan valita maalit tai tapetit ei julkisiin tiloihin. Ja siihen en suostunut.
Nyt ihan jumissa koko homma muuttoineen jne.
Elämäntilanne on sellainen että uuden ostoon ei kykene tällä hetkellä.Asumme eri paikkakunnilla... töitä minulle siellä olisi kyllä.
Lisäksi vaadin liikaa kun pyydän moista hommaa.
Ja lisäksi olen hankala ja vaikea. "Miksi ei kelpaa näin. "
No ei kelpaa, en halua asua entisen akan tapettejen keskellä. Tai hänen, koska niihin on enetisen hyväksyntä. Haluan että talosta välittyy fiilis "hei X asuu täällä", kun ihmiset tulevat kylään....eikä "Hei Entinen XX on valinnut kyllä kivat tapetit"
Terveisin "Se hankala ja itsestään ylpeä Nainen"
Kommentit (32)
minulla on kotonani sananvaltaa sisustuksen (ja muunkin) suhteen. Se on kompromissi asukkaiden välillä, eikä niin, että on täysin toisen maun mukainen ja valitsema. Mies ei ehkä ole ihan täysin valmis jakamaan kotia ainakaan kovin tasa-arvoisesti. Vaikka se olisi hänen omistamansa, täytyisi sen olla sinunkin kotisi. Siis minun mielestäni näin, ymmärrän hyvin sinua.
minä kyllä ymmärrän miestä. Ne on sille varmaan vaan tapetit ja koska on itse saanut päätökseen osallistua niin ihan hyvät tapetit. Ja jos sinun lapsesi huoneessa vaihdetaan seinäpinnat ja teidän makkarissa niin siinäkin on jo jonkin verran hommaa. Se on varmaan kuitenkin se mies, jonka ne tapetit pitäisi sinne seinään vedellä? Moni muuttaa ihan jokun ventovieraan sisustamaan kämppään ja kyllä se on niiden kämppä, jotka sen on ostanu. Ei yhtään edellisten omistajien, jotka on sinne joskus tapetit ja maalit valinnu.
Aloita nyt siitä makuuhuoneesta ja lastenhuoneesta se remontti.
Ei kai nyt koko taloa tarvitse heti myllätä.
Ja kai viet sinne myös omia huonekaluja niin siitäkin tulee jo muutosta.
Ehkä se mieskin siitä innostuu remppaamaan kun pääsette ensin alkuun.
Se on molempien koti sen jälkeen kun sinne muutat eli yhdessä ne päätökset pitää pystyä tekemään tai ei kannata edes muuttaa yhteen!
mutta kun ne onkin ventovieraan, ei sen edellisen vaimon... ihan eri asia. JA kun tuntu että minun huonakalutkaan ei kelpaa, ja minun sänkykin liian iso/väärä makkariin, eli pitäisi entisessä aviovuoteessa aloittaa yhteiselo. (ei mahdu portaikosta tms selitystä tuli) Ilmoitin kiukuspäissään että nakkaan kyseisen sängyn kappaliena omin käsin vaikka ikkunasta ulos....(minun oma sänky ostettu vajaa vuosi sitten ja ei ole kenenkään muun miehen makaama) terkuin se AP
Eikä haittaa nukkua mun valkkaamassa sängyssä tai kokata mun valkkaamassa kyökissä.
Ymmärrän kyllä sun kannan tohon asiaan mutta en heittäisi suhdetta romukoppaan pelkkien tapettien takia vaan tyytyisin aluksi makuuhuoneiden remppaamiseen ja yleisiä tiloja voisi sitten muokata pikkuhiljaa esim. verhoilla, matoilla ja sisustusesineillä.
remppaat sitten joskus tulevaisuudessa jos ei pinnat edelleenkään miellytä.
Ehkäpä perustelu, mitä vikaa nykyisissä pinnoissa on, auttaisi?
Tosiasiassa kuulostat kyllä aivan kovin epäitsevarmalta nartulta, jos toisen valitsemat tapetit häiritsevät noin paljon :O
Perusteltu on, ja on jotain joojoota saatu vastaukseksi. Voin olla narttu, mutta huonosti kohdeltu entisessä parisuhtessa, haluan kuitenkin olla the Queen tällä kertaa ja sen olen sanonutkin. Niin kauan kun sen entisen emännän ruusutapetit on seinillä, en koe olevani talon Rouva. Ja senkin olen sanonut. AP
ei mies liitä niihin seiniin mitään erityisiä tunteita, tapetti kuin tapetti, uusiminen maksaa. Turha uusia, jos hyvässä kunnossa.
Minulla on anopin valitsemat tapetit ja anopin suunnittelema keittiö, eikä edes mielessä käynyt, että polkisin jalkaa ja vaatisin uutta vain siksi, että haluan olla the Drama Queen tässä talossa.
Vaikuttaa siltä, että olet äärettömän epävarma itsestäsi ja kanssasi on siksi hankala elää. Pelkäät asioita, joilla ei ole muille mitään merkitystä.
Entä jos ette muuttaisi yhteen vaan jäisit nykyiseen elämääsi ja antaisit miehen löytää naisen, joka luottaa itseensä sen verran, ettei itke jotain tapetteja.
Eikä haittaa nukkua mun valkkaamassa sängyssä tai kokata mun valkkaamassa kyökissä.
Ymmärrän kyllä sun kannan tohon asiaan mutta en heittäisi suhdetta romukoppaan pelkkien tapettien takia vaan tyytyisin aluksi makuuhuoneiden remppaamiseen ja yleisiä tiloja voisi sitten muokata pikkuhiljaa esim. verhoilla, matoilla ja sisustusesineillä.
Toki haluaa tuntea olonsa kotoisaksi omassa kodissaan mutta olisin itse tyytyväinen, jos pariin huoneeseen saisi tehdä muutokset.
Vaikuttaa siltä, että olet äärettömän epävarma itsestäsi ja kanssasi on siksi hankala elää. Pelkäät asioita, joilla ei ole muille mitään merkitystä.
Jos on aivan erilainen sisustusmaku niin ei välttämättä tunne oloaan kotoisaksi tietynlaisessa ympäristössä. Mutta sekään ei mielestäni tarkoita sitä, että joku paikka pitäisi rempata ihan lattiasta kattoon. Mutta minusta on inhimillistä, että naisena haluaa tehdä paikasta omannäköisen eikä paikka huo'u sellaista, että siinä asuu joku toinen.
Riippuu siitä kuinka vanhoja nuo pinnat on. Jos muutenkin vaativat päivitystä niin sitten. Remontin tekeminen nyt ei yleensäkkään ole mitään herkkua, saati sitten jos sitä joutuu turhaan tekemään. Kyllä sä siitä mökistä saat oman näköises, kun pistät omat romppees sinne.
Jos mulle muuttais uusi mies asumaan meille, niin en lähtisi heti remontoimaan omaa kämppääni uusiksi, jos se olisi minulle mieluinen.
Aloitat nyt siitä lapsen huoneesta ja makkarista, on sulla siinäkin tekemistä. Myöhemmin tulee tarvetta uusia muitakin tiloja ja pääset vaikuttamaan niihin. Vuosien saatossa asunto muuttuu sinunkin näköiseksi.
Sillä välin valitset uusia verhoja, mattoja, sisustustyynyjä, lamppuja jne ja toteutat niillä omaa makuasi.
Ja mies...miehille tapetti on tosiaan vain tapetti ja sohva on vain sohva. Ei ne ole mitään vaalittuja muistomerkkejä exästä. Jos ne toimii, niitä on miehen mielestä turha vaihtaa.
Joten komppaan miestäsi, sorry.
Vaikuttaa siltä, että olet äärettömän epävarma itsestäsi ja kanssasi on siksi hankala elää. Pelkäät asioita, joilla ei ole muille mitään merkitystä.
Jos on aivan erilainen sisustusmaku niin ei välttämättä tunne oloaan kotoisaksi tietynlaisessa ympäristössä. Mutta sekään ei mielestäni tarkoita sitä, että joku paikka pitäisi rempata ihan lattiasta kattoon. Mutta minusta on inhimillistä, että naisena haluaa tehdä paikasta omannäköisen eikä paikka huo'u sellaista, että siinä asuu joku toinen.
on vaatia, että mies ei saa asua haluamassaan ympäristössä? Jos naisella jo on koti, joka vastaa hänen tarpeitaan, ei ole mitään järkeä lähteä muuttamaan miehen kotia naisen toiveiden mukaiseksi.
Ei kannata aloittaa avoliittoa näyttämällä kuinka mustasukkainen on luonteeltaan. Asetu ensin taloksi ja ala sitten pikkuhiljaa neuvotella muutoksista.
sen jälkeen katso, onko sinulla varaa remonttiin. Jos rahatilanne estää oston, et ehkä ole oikea henkilö remonttia ehjään ja kunnossa olevaan vaatimaan.
ja jos talossa on aikaisemmin käytetty ammattilaisia, ei miehen tarvitse tyytyä harrastelijamaalarin lopputulokseen vaan maksaisit myös työstä. Aika äkkiä joku olohuoneen pintojen uusiminen maksaakin 4000 e - oletko siihen valmis? Miehenhän ei tarvitse maksaa, jos ehjää ja kunnollista uudistetaan tunnepohjalta.
Entäs jos teille muuttaisi uusi miesystävä, joka sanoisi, että nyt rempataan, kun ei voi asua toisen miehen sisustamassa talossa. Ja vaikka kuinka koittaisit perustella, että sinäkin olet sisustamisesta ollut päättämässä, pinnat on hyvässä kunnossa ja pidät niistä, mies vaan jankkasi, että ei voi asua toisen miehen näköisessä kämpässä...
Niin että ihan heti sanoisit, että tietysti kulta, vaihdetaan vaan nuo kivat tapetit johonkin muuhun ja maksetaan vielä siitä ilosta...
Jos on aivan erilainen sisustusmaku niin ei välttämättä tunne oloaan kotoisaksi tietynlaisessa ympäristössä.
Tästä ei tainnut olla kysymys, vaan reviirin merkkaamisesta enemmänkin. Tyyliä voi muuttaaa pikkuhiljaa. Lisäksi ap sanoi, että mies on itse halunnut tuollaista sisustusta kuin talossa on. EIkö sillä ole mitään väliä?!
Hulluja akkoja. (t. N40)
Minä en miehenä edes muuttaisi yhteen naisen kanssa, joka jo ennen yhteen muuttoa on noin mustasukkainen exästä. Eihän tuosta voi jatkossakaan seurata muuta kuin ongelmia
Sisutusmaku on eri. En ole ruusutapettityyppiä.ja sitä siellä riittää.
Oma kotoni on itseni sisustama, siinä ei ole koskaan yhtään exää asunut,(enkä haluaisi edes asua exäni kanssa hommaamassa kodissa, liikaa paskaa satoi siellä niskaan) ja Mies tykkää siitä, sanoi että minulla on kaunis koti.
Olsin valmis antamaan periksi tietyissä asioissa, mutta kun toinen ei ole.
Ja kuten edellä mainitsin, huonekalunikaan eivät hänelle kelpaa, vaikka ovat kaikki uusia, ja minun ostamia ja valitsemia, ainoastaan paria perintökalleutta olen raahanut läpi elämän mukanani.
Ja kyllä, kuten sanoin olen valmis myös maksamaan.Ja yhdessä valitsemaan maalit yms.Kuten ehdotin Miehelle alun alkaen.Lisäksi sukuni remonttimiehet ovat valmiita talkoisiin.
Olet lapsellinen kun kuvittelet että jollain tapetilla on mitään väliä. Aika tyhmää sotkea koko suhde tuollaisen pikkuasian takia.
Itsekin muutin exän jäljiltä ja asuin 10 vuotta niiden tapettien keskellä ja hyvin selvisin hengissä.