Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko liian vaativa? Yhteenmuuttoasiaa....
18.04.2012 |
Mieheni pyytää minua muuttamaan luokseen. Entisen vaimonsa hommaamaan taloon. Ehdotin että voisiko sitä ensin rempata minun näköiseksi? Toki maksan osuuteni remontista.
Niin kauhea tulipa asiaan vastustus. "Pinnat hyvässä kunnossa jne.... ja että hän on valinnut suurimman osa väreistä jne."
Nyt on tullut pientä myönnytystä, että saan valita makkarin värit yms. ja mukanani muutavan lapseni saa valita oman huoneen värit. Mutta en saa alakertaan tehdä mitään... eli saan valita maalit tai tapetit ei julkisiin tiloihin. Ja siihen en suostunut.
Nyt ihan jumissa koko homma muuttoineen jne.
Elämäntilanne on sellainen että uuden ostoon ei kykene tällä hetkellä.Asumme eri paikkakunnilla... töitä minulle siellä olisi kyllä.
Lisäksi vaadin liikaa kun pyydän moista hommaa.
Ja lisäksi olen hankala ja vaikea. "Miksi ei kelpaa näin. "
No ei kelpaa, en halua asua entisen akan tapettejen keskellä. Tai hänen, koska niihin on enetisen hyväksyntä. Haluan että talosta välittyy fiilis "hei X asuu täällä", kun ihmiset tulevat kylään....eikä "Hei Entinen XX on valinnut kyllä kivat tapetit"
Terveisin "Se hankala ja itsestään ylpeä Nainen"
Kommentit (32)
Itse myös uusperheellinen. Kuinka tulette jakamaan talossa elinkustannukset?
Kiitos jos voit vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on luvannut jo kaksi huonetta sinun sisustettavaksesi niin onhan hän tehnyt kompromissejä. Missä sinun kompromissisi on? Siinä että koko talo remontoidaan mutta "yhdessä" valitsemilla (eli käytännössä sinun mielesi mukaan? Entä jos mies tykkää ruusutapeteistaan? Ehkä hän sitten kuitenkin pitää enemmän nykyisen kotinsa sisustustyylistä ja huonekaluistaan kuin sinun sisustustyylsitäsi. Reviirin merkkaukselle tuo minustakin kuulostaa. Muuttakaa suosiolla yhteen vasta sitten kun yhdessä pystytte ostamaan yhteisen kodin ja puoliksi viette tavarat sinne niin että vuorotellen toinen saa valita itselleen mieluisen tavaran. Siihen asti jatkakaa tapailua kuten tähänkin asti.
Itse myös uusperheellinen. Kuinka tulette jakamaan talossa elinkustannukset?
Kiitos jos voit vastata.
talon kustannukset vesi, sähkö, verot, vakuutukset yms puoliksi lisäksi tarjouduin maksamaan lainanlyhennykset puoliksi, mutta hän ei halunnut.
Ruokalasku puoliksi, kumpikin hoitaa autonsa maksut itse.
Olsin valmis antamaan periksi tietyissä asioissa, mutta kun toinen ei ole.
Mutta antoihan hän osaltaan periksi, etkö huomaa? Hänhän on luvannut että voit sisustaa lapsen huoneen ja makuuhuoneen. Minusta tuo vaikuttaa kompromissilta.
Ehkä hän haluaa että asutte vähän aikaa yhdessä, ennen kuin talo muuttuu enemmän sinun kuin hänen näköisekseen. Mitä jos teille tulee piankin jo ero, sitten hänellä on sinun valitsemat tapetit, joista ei välttämättä yhtä paljon tykkää kuin nykyisistä.
ei kuulemma tykkää (ennenkuin asiasta tuli totta) ruusutapeteista, oli myöntynyt vaan niihin.
Ja minä esitin kolme erilaista vaihtoehtoa yläkerran huoneisiin ja ei kelvannut yksikään.Mikään niissä ei ollut hyvää. Ja sitten pyysi ideoita keittiöremppaan, ja niistäkään ei kelvannut mikään. Ainoastaan ajatus apteekkarin kaapista kelpasi.
Joten, miksi minä enää edes viitsin ehdottaa mitään,kun toinen on päättänyt että mikään ei kelpaa, ja sanoin että ei minun ole mikään pakko sinne muuttaa. Voin muuttaa samaan kaupunkiin, omaan mökkiin. (sekään ei kelvannut)
Ja miksi väärää, jos haluan merkata reviiriä, että talossa näkyy että siellä asun minä(kin).
Mustis en ole, entinen vaimo on mukava ja tullaan hyvin juttuun. On onnellinen että olen sellainen ihminen, josta heidän yhteiset lapsetkin tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos teille muuttaisi uusi miesystävä, joka sanoisi, että nyt rempataan, kun ei voi asua toisen miehen sisustamassa talossa.
Jos se vanha sisustus on todella sellainen, että se muistuttaa jostain toisesta henkilöstä niin kyllä se ärsyttää.
Mutta minusta naisella on suurempi "kotipesän" tarve eli kuopsuttaa aina kustakin asumuksesta oman näköinen, jotta voi viihtyä. Miehillä mielestäni tuo tarve ei ole niin kova, riittää kun on katto tyyliin pään päällä.
Mutta ap:na voisin tyytyä nyt aluksi tuohon kahden huoneen muuttamiseen. Kutsu ap joku hyvä ystävätär kanssasi istumaan iltaa, nauratte yhdessä ruusutapeteille. Miehen kanssa et koskaan voi niille nauraa mutta joku ystävä, joka ymmärtää yskän (eli sen, että ovat kauheat ja makusi vastaiset) voi helpottaa.:)
itse muutin miehen ja hänen exänsä osttamaan taloon, ja totta, kyllä ne menneisyyden möröt sieltä tuppasi esille.
En ala selittämään miten pahalta tuntuu, jos mies kehuu jotain kivaa tavaraa seinällä, jonka ostivat yhdessä jollain matkalla.
Tai jos ostin uudet verhot kevääksi, ja mies sanoo, että olisihan tuolla kaapissa ollut entisiäkin...
komppaan APtä.
Nainen haluaa kodistaan pesän jossa voi olla onnellinen, miehelle riittää olut ja sohva kodiksi... kärjistäen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se talo on kuitenkin miehen talo, jonka sisustukseen hän on vaikuttanut. se on hänen kotinsa. Ei hän välttämättä muuttaa kaikkea sinun makusi mukaan, hä'n varmasti pelkää ettei se enää tuntuisi hänen kodiltaan.
Kuten joku jo kirjoitti, nii aloita pienestä; siitä makkarista ja lapsen huoneesta. Ja myöhemmin sitten jatkatte sisustusta uuteen suuntaan :)
Pelkkä yhteen muuttaminenkin on iso askel, ja jos teillä homma muuten tuntuu sujuvan, niin ei kannata joidenkin tapettien pilata koko hommaa.
Nyt tosiaan vain rautalangasta vääntämään, mitä asia sinulle merkitsee. Tottakai jokainen haluaa asua näköisessään kodissa. Se onkin mielestäni kodin ja asunnon ero. Hyvä muistaa vain, ettei sisustus ole naisten yksinoikeus. Ap tämän taisi kyllä tietääkin. Miehellekin koti voi olla tärkeä itseilmaisun muoto.
Ei se kahden huoneen muuttaminen auta! Lapsella tietenkin pitää olla sanavaltaa omaan huoneeseensa ja sinulla tottakai muun talon yleisilmeen päivittämiseen teille molemmille sopivaksi. Yritä miettiä miten saat sen yleisfiiliksen muutettua mahdollisimman vähin toimenpitein. En itsekään asuisi ruusutapettien keskellä. Tsemppiä elämän yhteensovittamiseen! Tätähän se on - kateellisena niille joilla tyylit ja aatteet kohtaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveisin "Se hankala ja itsestään ylpeä Nainen"
Hankala kyllä, ylpeäkin ehkä, mutta ilmeisen perusteetta. Huono itsetunto on ainakin, kun se on tapeteista kiinni. Ai että, vähänkö mua naurattais, kun kuulisin että mun eksän nyksä ois saanut kilarit mun valkkaamista tapeteista, tai että heidän yhteenmuuttonsa jumittaisi siinä, suostuuko mun eksä luopumaan meidän yhdessä valitsemista tapeteista... =DD
... ja Mies tykkää siitä ... ehdotin Miehelle alun alkaen...
Muussa tapauksessahan mies kirjoitetaan pienellä, ihan siinä kuin koira, kissa, tyttö ja poikakin.
Alue: Aihe vapaa
... tällaista se sitten uusiosuhteissa on.
Menkää sen ukon kanssa nyt vaikka naimisiin. Mää ainakin ostelen ja remontoin vaan sen verran kun on pörssissä varaa, mulla ja ukolla.
Tuollaisella ehdottomuudella ei parisuhde kauan kukoista. Kompromissia tarvitaan joka päivä.