Te VL-naiset!
Kun paheksutte hyväksikäyttöä ja moni myös hoitokokouksia jne niin miksette tee asialle mitään? Missä on teidän äänenne jos kerran ette ole alistettuja? Jos kerran pidätte itseänne tasa-arvoisina niin miksi puolustatte noita raakuuksia? Vaikeneminen on hiljaista hyväksymistä. Ei se mitään muuta jos ette vaadi aktiivisesti ja äänekkäästi omaa ääntänne esille ja muutosta.
Mä näen suuren ristiriidan teidän mielipiteenne ja todellisuuden kanssa.
Kommentit (17)
Mistä sä ap tiedät kuinka paljon puhutaan? Harvinaisen yksinkertainen olettamus sinulla on, kun oletat että vain muutama vl-nainen puhuu, koska he ovat olleet telkkarissa puhumassa. Katsos kun on olemassa muutakin elämää kuin TV.
No kertokaapa, missä ovat ne lukuisat vl-naisten julksiset kannanotot oman liikeken tilanteeseen, ehkäisykieltoon , hyväksikäyttöön jne.
En ole nähnyt yhtäkään. Telkkariin A-talk ohjelmassa oli yksi joka esiteltiin suurperheen äidiksi.
Onko muita?
vl-nainen joka on antanut julkisesti pätevää tietoa siitä mitä pitäisi tehdä lasten hyväksikäyttöongelman kanssa: Johanna Hurtig.
http://freepathways.wordpress.com/2011/04/17/lasten-suojelija/
Mutta liikkeen johtajat eivät ole tykänneet hänen menettelystään.
eli allekirjoittaneen: ehkäisy"kieltoa" ei ole, ei tarvitse synnyttää hengen ja terveyden uhalla mutta niin kauan kun kroppa kestää, lapset otetaan vastaan Jumalan lahjoina. Hyväksikäyttöongelma on valitettavaa, tapaukset ovat törkeitä rikoksia joita yksittäiset ihmiset eivät ole osanneet hoitaa oikein eli viedä asioita poliisille.
Miksi minun pitäisi mennä huutelemaan näistä julkisesti koska olen asioista ihan samaa mieltä esim. SRK:n johdon kanssa?
Enkä kyllä koe itseäni kovin alistetuksi. :D
entäs kun ei enää kestä pää, vaikka kroppa sektioiden jälkeen vielä kestäisikin lääkärin mukaan. Se olisi varmaan sitten tekosyy vaan ehkäistä? Luulin ettei tätä tarvi koskaan miettiä, mutta niin vaan tuntuu että korvien väli stoppaa ensimmäisenä, vaikka kuin ymmärrät että lapsi on Jumalan lahja mutta omat voimavarat ei enempään riitä.
Miksi ehkäistää salaa jos se kerran on sallittua? Normaalisti naisten kesken on ihan normaalia puhua ehkäisystä ja valistaa myös aikuistuvia lapsia siitä.
Ja kuvottavaa jos olet hyväksikäytöistä samaa mieltä johdon kanssa, pääsihteerihän ei kertaakaan ollut uhrien puolella, puheesta kuulsi vain sen, että harmi media sai vihiä. Viimeiseen asti puolusti maallikkorippiä ja tekijän ja uhrin sovittelua. Ja anteeksiantoa! Ei tuollaista pidä sovitella, eikä antaa anteeksi ja srk jatkaa uhrin hyväksikäyttöä jos edes ehdottaa moisia.
Miksi minun pitäisi mennä huutelemaan näistä julkisesti koska olen asioista ihan samaa mieltä esim. SRK:n johdon kanssa?
kiistänyt ja vähätellyt näitä asioita, yrittänyt vaientaa uhreja ja tutkijoita, erottanut erimielisiä jne?
Ei A-talkissa esiintynyt Tuomas Hänninen(?) sanonut missään vaiheessa, että rikokset kuuluvat poliisille ja tuomioistuimeen, hän vain toisteli, että jos joku tuo ripissä esille rikoksen, asia "tulee hoitaa". Ja vl-liikkeessä asiat on "hoidettu" anteeksiantamalla rikokset ja laittamalla suut suppuun. Kun näin on tiettävästi vähintään kymmeniä - luultavasti satoja - kertoja toimittu, eikä srk:n johto anna selkeitä ja tiukkalinjaisia ohjeita poliisille asian kanssa menemisestä, on se selkeä hyväksynnän merkki aiemmalle toiminnalle. Jatkakaa, pojat, entiseen malliin!
Minusta hyvin selkärangatonta meininkiä, mutta ymmärrän kyllä että on helpompaa vain majailla tyynenä Jumalan seurakunnassa ja uskoa autuaasti seurakunnan johtajien hyvyyteen ja hyväntahtoisuuteen. Silti tuntuu harvinaisen nynnymäiseltä ja edesvastuuttomalta meiningiltä, jos kerran itse ihan oikeasti tuomitaan pedofilia.
Hoitokokouksista oon kuullu vasta nyt. En tiedä tuntevani yhtään ihmistä, joka olis ollu millään tavoin osallisena niissä, se on siis mulle tuttu käsite vain netin kautta. En siis osaa myöskään ottaa kantaa siihen. Lasten hyväksikäyttö on myös ihan vieras asia, nyt vasta aikuisena olen kuullut tuttavapiiristäni parin olleen uhrina. Mutta mitä käytännössä voin tehdä, kun en tunne yhtään tapausta, jossa hyväksikäyttäjä olisi hengissä? Ainoa asia, mitä oikeasti koen voivani ihan konkreettisesti tehdä, on suojella omat lapseni ja pitää heihin sellaiset välit, että he voivat turvallisesti puhua ihan kaikesta minulle ja isälleen. Tietenkin jos kohtaan tuollaisen rikollisen, teen kuten Pirjo neuvoi: otan yhteyttä poliisiin.
Päätös olla ehkäisemättä ei ole ehkäisykiellosta johtuva, vaan kokemus, että tämä on oikein, mutta myös aito halu vastaanottaa kaikki lapset. Toivon jo, että olisin taas raskaana.
Viiden äiti
Miksi minun pitäisi mennä huutelemaan näistä julkisesti koska olen asioista ihan samaa mieltä esim. SRK:n johdon kanssa?Enkä kyllä koe itseäni kovin alistetuksi. :D
säälittää ne lapset, kun eivät voi saada tarpeeksi rakkautta siinä isossa joukossa. Syntyy paljon haavoja sieluihin ja mieleen. Sellaiset särkyneet ja persoonallisuushäiriöiset sitten synnyttävät sitten taas isoja perheitä jne..
Naiset kokevat uupumusta ja väsymystä. Sellainen ihminen helposti pysyy yhteisössään, ei oikein osaa tarkastella edes omaa porukkaansa objektiivisesti. Heillä on vahva me ja muut ajattelu, ihan kuin eivät voi olla kuin muut. Plääh!
Liikeeseen kuuluu kymmeniä tuhansia jäseniä. Ei jonkun yksittäisen ihmisen sanominen hetkauta koko yhteisöä suuntaan eikä toiseen, eikä niin pidä ollakaan. Aika monen käsitykset lestadiolaisesta liikkeestä perustuvat tiedotusvälineisiin, joista osa uutisoi sensaatiohakuisesti. Kaikki isommat liikkeet (herätysliikkeet, puolueet jne.) muuttuvat hitaasti ja nimensä mukaisesti vanhoillislestadiolainen liike myös. Yhdistysten päättävissä elimissä tapahtuu pikku hiljaa sukupolven vaihdosta, joka avaa uudenlaista keskustelukulttuuria. Toisaalta liikkeen sisällä on jonkin verran myös median avulla aikaansaatua aggressiivistakin ääntä, joka ei minusta ole rakentavaa. Yhtälailla kuin lestadiolaiset tulkitsevat Raamattua, lestadiolaisia tulkitaan eri lähtökohdista eri tavalla. Objektiivista totuutta ei ole olemassakaan.
Rakkaudettomuutta voi olla isossa tai pienessä perheessä. Rakkauden määrä ei ole vakio ja sitä jaettaessa monelle osuus pienenisi. On varmasti lestadiolaisperheiden lapsia, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle ja ovat onnettomia. Silti näin ei ole suurimmassa osassa perheitä. Ihmiset ovat kautta aikojen eläneet suurissa perheissä ja ollet enimmäkseen onnellisia. Väittääkö joku, että elintason nousun myötä (johon perheen koollakin on osuutta) onnellisuus olisi kasvanut yhteiskunnassamme? Ei todellakaan yksioikoisesti näin!
säälittää ne lapset, kun eivät voi saada tarpeeksi rakkautta siinä isossa joukossa. Syntyy paljon haavoja sieluihin ja mieleen. Sellaiset särkyneet ja persoonallisuushäiriöiset sitten synnyttävät sitten taas isoja perheitä jne..
Naiset kokevat uupumusta ja väsymystä. Sellainen ihminen helposti pysyy yhteisössään, ei oikein osaa tarkastella edes omaa porukkaansa objektiivisesti. Heillä on vahva me ja muut ajattelu, ihan kuin eivät voi olla kuin muut. Plääh!
Meistä ei kaikki ole yhtään samalla kannalla kuin johtotason tyypit.
http://freepathways.wordpress.com/2012/06/21/vaikka-kuinka-olisi-rikki/
Joskus tuntuu että on muunnettua totuutta.
Jännää syyllistämistä!Enpä taida lähteä julkisesti käsittelemään tietojani.
Puututko itse esim. perhesurmiin liittyen: lisää kotiapua ja parisuhdeneuvoja perheille...Ei muutu mikään, kun kansalaiset on hiljaa. Hallitus uurastaa aiheen kimpussa hitaasti - yksi surma taas tapahtui, vaikka työryhmä on vireillä.
Tee sinä ap asialle jotain. älä vaikene!
Mistä sä ap tiedät kuinka paljon puhutaan? Harvinaisen yksinkertainen olettamus sinulla on, kun oletat että vain muutama vl-nainen puhuu, koska he ovat olleet telkkarissa puhumassa. Katsos kun on olemassa muutakin elämää kuin TV.
Rakkaudettomuutta voi olla isossa tai pienessä perheessä. Rakkauden määrä ei ole vakio ja sitä jaettaessa monelle osuus pienenisi. On varmasti lestadiolaisperheiden lapsia, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle ja ovat onnettomia. Silti näin ei ole suurimmassa osassa perheitä. Ihmiset ovat kautta aikojen eläneet suurissa perheissä ja ollet enimmäkseen onnellisia. Väittääkö joku, että elintason nousun myötä (johon perheen koollakin on osuutta) onnellisuus olisi kasvanut yhteiskunnassamme? Ei todellakaan yksioikoisesti näin!
säälittää ne lapset, kun eivät voi saada tarpeeksi rakkautta siinä isossa joukossa. Syntyy paljon haavoja sieluihin ja mieleen. Sellaiset särkyneet ja persoonallisuushäiriöiset sitten synnyttävät sitten taas isoja perheitä jne..
Naiset kokevat uupumusta ja väsymystä. Sellainen ihminen helposti pysyy yhteisössään, ei oikein osaa tarkastella edes omaa porukkaansa objektiivisesti. Heillä on vahva me ja muut ajattelu, ihan kuin eivät voi olla kuin muut. Plääh!
Niin... On se toki totta, että lapsi voi saada huonoa kohtelua vaikka olisi ainoa... Tai paljon hoivaa jarakkautta, vaikka olisi isosta perheestä. Mutta siinä on iso ero onko lapsia 5 vai 15. Koska jos lapsia syntyy vuoden välein, niinkuin joillekin, ei rakkautta väsyneiltä vanhemmilta riitä. Tätä ikävää tosiasiaa olen päässyt seuraamaan ystäväpiirissäni, sydäntä kirpaisee se huomion vähyys. Lapset joutuvat usein kasvamaan liian aikaisin liian isoksi. Olen itse vl-perheestä (en kovin isosta) ja olen tästä silti suruissaan. Saatuani ensimmäisen lapseni, päätin, ettei meille tule sellaista jumboperhettä, koska tällaisten perheiden lapsilla on ikävä kyllä usein ihan selkeästi kiintymyssuhdehäiriöitä. Aika moni tuttuni syö masennuslääkkeitä tai on ollut terapiassa. Kärsinyt paniikkihäiriöistä, masennuksesta tai anoreksiasta... Kun ei ole jaksettu. Ei ole ollut aikaa eikä voimavaroja.. Se siitä, että kaikissa kodeissa lapset olisivat lahjoja, ei kaikki naiset luonnostaan ole suurperheäiti-tyyppiä ja heillä (vl-naisilla) ei periaatteessa ole valinnan varaa
sekoitat asioita. Kun olet vanhoillislestadioalisuuden jäsen, silloin sinun tulee vaikuttaa teidän johtoon ja päätöksentekoon, niin että tähän epäkohtaan määrätietoisesti puututaan.
Nyt teidän liikkeen johtajat lähinnä vähättelee ja väistelee sitä että liikkeessä on paljastuntu vuosikymmenien kestoine lasten raiskausvyyhti.
Eikö olisi jo aika tehdä jotakin?