Henkiset voimat nollassa aina joka toinen sunnuntai-ilta

Meillä on 10 vuoden ikäinen uusperhe, lapset siis jo kohta aikuistumassa.



Alkuvuodet olivat ihan kauheita, mutta tilanne on parantunut tasaisesti vuosi vuodelta.



Mikä AP sinua eniten syö viikonlopuissa? Mikä muuttaa ilmapiiriä?

lapsen äiti joutuu kestämään aika paljon enemmän...

koko ajan; tekemiset ja sanomiset pitää miettiä kymmeneen kertaan.



Meillä rajat ja kuri, heillä ei. Lapsi katsoo kaikkea halveksuen ja nenänvartta pitkin jos ei miellytä ja harvoin mikään miellyttää. Kun kysyy hänen mielipidettä: ihan sama.



ap

elämä. Aina ei mene kuten toivoisi. Ei tainnut mennä sillä lasten äidilläkään, sillä josta miehesi aikanaan erosi.

Hankala tilanne, muakin harmittaisi. Oletteko samaa vai eri sukupuolta?



Onko teillä yhteisiä lapsia?

Sulla ei ole mitään velvollisuuksia miehesi entisen liiton lasta kohtaan. Ole kotonasi kuten haluat tai lähde kaupungille, jos et jaksa. Ei sun ole pakko viettää sen kanssa hetkeäkään. Naiset stressaa aina turhasta, mies ottaisi rennosti.

johtuu,että se miehen lapsi on aina itse piru ja ex-nainen se joka on paha,eikä osaa kasvattaa lasta...

Mä näkisin kaksi vaihtoehtoa: joko alatte puuhata enemmän yhdessä tai sinä otat EVVK-linjan ja teet lapsiviikonloppuina enemmän omia juttujasi.



Lapsen käytöksen taustalla voi olla myös äiti, joka ei hyväksy, että lapsella on hyvät välit sinun kanssasi. Lapsi oireilee, kun ei tiedä miten käyttäytyisi. Jos lapselle saisi tehtyä selväksi, että kukaan ei ole täyttämässä uudelleen äidin paikkaa, tilanne voisi helpottaa.



Toinen vaihtoehto on tosiaan se, että keskityt enemmän omaan elämääsi lapsen ollessa teillä. Se auttoi minulla siinä vaiheessa - nykyään olenkin sitten jo "lähiäitipuoli", kun ensimmäinen äänesti jaloillaan ja muutti meille. Ja olen sitä tosi mielelläni.



tsemppiterkuin aiempi 10 vuotta uusperheessä ollut

olisi minkäänlaiset välit: olen nobody lapsen elämässä (äidin sanat).



Lapsen kanssa on keskusteltu, että kukaan ei voi äitiä korvata.



ap

Äiti ei ole varmaan tajunnut, että tuollaisesta lojaalisuusristiriidasta saa vain lapsensa ihan sekaisin.



Sun lienee AP parasta antaa lapsen olla mitä on, koittaa muistaa, että käytös on pitkälti äidin toiminnasta johtuvaa. Näin alat vähitellen antaa positiivisempaa viestiä lapsenkin suuntaan.



Otat vaan sitä omaa aikaa. Leffoja, opiskelua, kavereita, sukulointia, mikä nyt hyvältä tuntuu. Aina satunnaisesti sitten tapaatte myös koko porukalla. Näin lapsellakaan ei ole paineita miellyttää, vaan saa olla oma keskeneräinen itsensä - lapsi ei ihan kamalasti itselleen tuossa tilanteessa mahda.

Meillä oli vastaavanlainen ajanjakso miehen tyttären kanssa tämän ollessa 8 vuotias. Äiti oli kotona halveksien puhunut meistä, ja se todella näkyi lapsrukan naamasta. Kamalaa ajatella millaista sisäistä sotaa lapsi kävi mielessään ja koitti pitää äitinsä puolia, ja korostaa meidän huonommuutta. No, mieheni piti äärimmäisen tiukkaa kuria, noudatti tapaamissopimusta sekuntilleen, ja äidistä ei kOSKAAN puhuttu mitään halventavaa. Jatkettiin omaa perhe-elämää kuten ennenkin ja hetken päästä tyttö kait tajusi, ettei kannata käyttää tappeluun koko viikonloppua, ja lopulta alkoi rentoutumaan. Oikeastaan me molemmat oltiin ennen ja jälkeen sen viikonlopun niin poikki kun ihminen voi olla, mutta kannatti taistella. Eli älkää antako periksi, jos äiti kotona sua tai teitä haukkuu tms. koitatte näyttää lapselle sen ettei ne haukut pidä paikkaansa, otatte lapsen vastaan kuten kuuluukin, kasvattavalla ja rakastavan tiukalla otteella, niin lapsi kokee turvaa ja huolenpitoa, loppu menee itsellään. Tsemppiä!