Lapsen kaveri ei pääse virpomaan, koska hänen kotonaan sanotaan että se on kerjäämistä :(

sitähän se on.

sitähän se on.

Kerjääminen on sitä, että saa jotain vastikkeetta. Virpomisessa annetaan toivotus ja vaivalla askarreltu vitsa.

Virpominen on ortodoksille kulttuuriperinnön siirtämistä



Hyvissä ajoin ennen palmusunnuntaita lapset koristelevat kauniisti päiväkodeissa, kouluissa, seurakuntien kerhoissa ja kodeissa virpomavitsoja ja opettelevat virpomaloruja. Palmusunnuntaina virpojat eivät piiloudu naamiaispukujen taakse, vaan sonnustautuvat omiin siisteihin vaatteisiinsa. Yleinen tietämys uskonnollisten juhlien sisällöstä ja vietosta on vähentynyt. Niinpä jopa toisilleen vastakkaisten juhlien viettotapoja yhdistellään uusiksi roolileikeiksi. Ortodoksit vierastavat ajatusta virpomisesta tuonkaltaisena toimintana. Heille virpomistapojen opettaminen on nimenomaan uskontokasvatusta.



Palmusunnuntai - yksi suurista juhlista

Ortodoksinen kirkko luokittelee palmusunnuntain eli Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistopäivän yhdeksi kahdestatoista suuresta juhlasta. Se on pääsiäisen, ylösnousemuksen esijuhla. Kristus ratsasti Jerusalemiin kansanjoukkojen (Joh.12:12-19) – erityisesti lasten – tervehtiessä häntä palmunoksin ja riemuhuudoin. Juhlan ikonissa lapsilla onkin näkyvä rooli. Evankeliumeissa asiaa ei mainita, mutta apokryfiteksteissä ja kirkkoveisuissa kerrotaan, kuinka nimenomaan lapset levittivät tielle matoksi Kristuksen jalkojen alle vaatteita palmunoksien lisäksi. Jo 300-luvulla kristittyjen tiedetään kulkeneen palmusunnuntaina kulkueissa palmunoksat käsissään muistaen Vapahtajan Jerusalemiin ratsastamista. Kristinuskon levitessä juhlan vietto siirtyi kaikkialle kristilliseen maailmaan. Meillä pohjoisessa palmunoksat on korvattu pajunoksilla, ensimmäisillä talven jälkeen heräävillä kasveilla. Virpominen ja virpomavitsa tulevat venäjän kielen pajua tarkoittavasta sanasta ”verba”. Venäjäksi palmusunnuntai onkin ”pajusunnuntai” (???????? ??????????? / verbnoje voskresenie).



Pajunoksat siunataan pyhitetyllä vedellä palmusunnuntain aaton eli Lasaruksen lauantain vigiliassa. Siunattujen oksien kera lapset ja lapsenmieliset aikuiset menevät sukulaisten ja ystävien luo toivottamaan Jumalan siunausta tulevalle vuodelle. Lahjaksi saatu virpomavitsa pitäisi säilyttää ikonin takana Helatorstain eli Kristuksen taivaaseen astumisen juhlan aattoon asti. Tuolloin siunattu virpomavitsa hävitetään polttamalla. Kauniisti koristelluista vitsoista täytyy luopua, aivan kuten opetuslasten täytyi ”luopua” Kristuksesta hänen astuessaan taivaaseen 40 päivää ylösnousemuksen jälkeen.



"Virpomispalkka"

Tapana on, että ”virpomispalkka” maksetaan vasta pääsiäisenä, jolloin paasto päättyy. Tavallisin vastalahja virpomisesta on ollut ylösnousemuksen vertauskuva – pääsiäismuna – koska munan suljetun kuoren sisällä on uuden elämän alku. Kristityille muna on ollut varhaiskirkon ajoista alkaen ylösnousemuksen symboli. Päältä päin muna näyttää kuolleelta kuin Kristuksen hauta ja sen suulla ollut kivi. Sisältä murtautuu kuitenkin uusi elämä: Kristus. Tämä pitäisi lapsille kertoa, sillä nykyisin on tapana antaa kiitokseksi myös muita lahjoja. Virpojan tulisi malttaa odottaa pääsiäiseen asti, ennen kuin syö suklaamunansa vaikka saisikin virpomispalkan jo palmusunnuntaina.



Lapsille opetetaan, ettei virpomaan mennä palkan vuoksi ja että erityisesti virvotaan lähimpiä, kuten perhe, kummit, sukulaiset ja naapurit. Virpominen on siunauksen tuomista, samalla toivotaan myös elämän uudistumista ja vireyttä. Virpomaloruissa korostetaankin hengellisen ja fyysisen uudistumisen merkitystä. Ortodoksinen kirkko on pyrkinyt säilyttämään kirkollisen perinteen alkuperäisen ajatuksen. Tästä syystä virpomaan mennessä ei pukeuduta noidiksi, velhoiksi tai muiksikaan hirvityksiksi, jotka kuvaavat jotain sellaista, joka on toisella puolella kuin Jumala. Karjalassa ja Itä-Suomessa myös luterilaiset lapset virpovat ilman naamiaisasuja.



Perinteisesti on opetettu – ja niin tulee nykyäänkin opettaa – että virpomalorut sisältävät syyn liikkeelläoloon: virpominen tapahtuu Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Toinen loruihin sisällytettävä asia on Jumalan siunauksen toivottaminen. Nimenomaan juuri siitä virpomisessa on kysymys. Kahvipannujen kanssa kiertelevät pikkunoidat ovat aivan toisella asialla. Itäiseen perinteeseen tottuneet kokevat tilanteen hämmentävänä ja loukkaavana. Monet eivät halua edes avata ovea, koska pelkäävät lapsilaumojen ”kerjäämistä”, joksi roolileikki on ainakin kaupungeissa muodostunut. Pahuutta ei pidä sotkea hyvyyteen eikä pakanallista noitakulttuuria tule kirkollisissa piireissä suosia. Miksi kristillisten juhlien perinteitä pitäisi vääristää ja köyhdyttää? Ortodoksille virpominen on kirkollisen perinteen opettamista ja eteenpäin siirtämistä.

Väittäisin että nyky-Suomessa myös aivan köyhimmät perheet pystyvät lapsilleen edes kerran vuodessa sen suklaamunan itsekin ostamaan. Miksi siis lasten pitäisi kerjätä?



Miten lapsen isä sitten olisi paremmin voinut perustella tuota kieltoa, kuin kertomalla totuuden?

ja on niin kaukana uskonnosta kuin vaan olla voi...

silti ostin munia virpojille, kun ei se heidän vikansa oo että vanhemmat on niin törppöjä että päästävät virpomaan

perinnettä? Sitä MIKSI virvotaan?

etten kyllä kehtais enää vinkua että kuinka heiltä nyt varastetaan virpomisperinne. Ja kai sinä kunnon kristitty jätät tästä lähin omista uskonnollisista juhlistasi pois kaikki varastetut perinteet? Ensi jouluna teillä ei ole esim. tonttuja, itse asiassa et edes vietä joulua jouluna vaan ihan muulloin, eihän jeesus nimittäin oikeasti syntynyt joulukuussa, se vaan sopi niin kivasti sen pakanajuhlan tilalle.

Siinä on lapsilla hauskaa ja vähän jännittävääkin. Ylpeinä antavat hienot vitsansa pientä palkkaa vastaan. Miks aikuiset AINA haluaa pilata pienten lasten ilon. Niinku tämä virpominen nyt jokapäiväista olisi. Lapset harjoittelevat runoansa ja innoissaan touhuavat oksien kimpussa. Se on oikeasti luovaa työtä ja onnistumisen tunne on valtava. Onko se sit niin kamalaa antaa se pieni palkka heille? Aina kotoa löytyy jotain ja jos ei löydy, niin lapset saivat kuitenkin esittää virpomisensa sinulle. Relatkaa vähän ja antakaa niiden lasten olla lapsia. Ei ne sitä kerjäämisenä pidä, vaan aikuiset ainoastaan.

Yleensä olen suosinut sitä, että vain tutuilla (kummit, mummit, ystävät) käyvät virpomassa, mutta viime vuonna kävivät tässä omakotitaloalueella vähän vieraammillakin. Nytkin tekevät vitsoja tuolla, niin en viitsi kieltääkään.



Meillä on aina kuitenkin varauduttu virpojiin, vaikken kauheasti tykkääkään, että vieraat lapset käyvät.

Yleensä olen suosinut sitä, että vain tutuilla (kummit, mummit, ystävät) käyvät virpomassa, mutta viime vuonna kävivät tässä omakotitaloalueella vähän vieraammillakin. Nytkin tekevät vitsoja tuolla, niin en viitsi kieltääkään.



Meillä on aina kuitenkin varauduttu virpojiin, vaikken kauheasti tykkääkään, että vieraat lapset käyvät.

Kristityt??

Tota menepä takas kouluun jooko.

vaan siirretään häneen omia ahdasmielisiä asenteita.



Virpomisen voi tehdä kerjäävälläkin tavalla, mutta useimmat eivät niin tee. Fiksut vanhemmat kertovat lapsilleen ensinnäkin virpomisen taustoista ja sitten neuvovat häntä virpomaan tavalla, joka on mukava ja tuo hyvää mieltä.



Tai jos virpomaan päästäminen ei innosta ollenkaan, niin kielto pitää perustella. Pakollistahan virpominen ei toki ole. "Sä et mene koska se on kerjäämistä" ei ole perustelu, vaan kapeakatseinen ja kaikin puolin negatiivinen määräys. Lapsi ei opi tuollaisesta kasvatustavasta mitään käyttökelpoista elämäänsä.



ap

Väittäisin että nyky-Suomessa myös aivan köyhimmät perheet pystyvät lapsilleen edes kerran vuodessa sen suklaamunan itsekin ostamaan. Miksi siis lasten pitäisi kerjätä?

Miten lapsen isä sitten olisi paremmin voinut perustella tuota kieltoa, kuin kertomalla totuuden?

Minä olen ostanut omilleni munat virpomispalkaksi, virpovat tietysti minut ekana aamulla. Ja väittäisin että tuolla 20 eurolla, joka meni askartelutarvikkeisiin, olisin saanut paljon enemmän ostettua "palkkoja" kuin nämä lapsukaiset saavat vaivanpalkakseen.

että virpomisella perustellaan hyvä tai huono kasvatus.

Meillä lapset ei mene virpomaan. Siksi että se on kerjäämistä. Oven taakse tulee lapsia, joilla ei ole mitään rekvisiittaa, kädessään erittäin huonosti koristeltuja pajun oksia, ja haluavat jotain vastinetta mutistuaan virpomislorun. No, toki annan suklaamunia tms, mutta omat lapseni eivät lähde virpomaan.

vaan siirretään häneen omia ahdasmielisiä asenteita.

Virpomisen voi tehdä kerjäävälläkin tavalla, mutta useimmat eivät niin tee. Fiksut vanhemmat kertovat lapsilleen ensinnäkin virpomisen taustoista ja sitten neuvovat häntä virpomaan tavalla, joka on mukava ja tuo hyvää mieltä.

Tai jos virpomaan päästäminen ei innosta ollenkaan, niin kielto pitää perustella. Pakollistahan virpominen ei toki ole. "Sä et mene koska se on kerjäämistä" ei ole perustelu, vaan kapeakatseinen ja kaikin puolin negatiivinen määräys. Lapsi ei opi tuollaisesta kasvatustavasta mitään käyttökelpoista elämäänsä.

ap

Virpokoon muuall. Meillä on kotirauha voimassa.

vaan siirretään häneen omia ahdasmielisiä asenteita.

Virpomisen voi tehdä kerjäävälläkin tavalla, mutta useimmat eivät niin tee. Fiksut vanhemmat kertovat lapsilleen ensinnäkin virpomisen taustoista ja sitten neuvovat häntä virpomaan tavalla, joka on mukava ja tuo hyvää mieltä.

Tai jos virpomaan päästäminen ei innosta ollenkaan, niin kielto pitää perustella. Pakollistahan virpominen ei toki ole. "Sä et mene koska se on kerjäämistä" ei ole perustelu, vaan kapeakatseinen ja kaikin puolin negatiivinen määräys. Lapsi ei opi tuollaisesta kasvatustavasta mitään käyttökelpoista elämäänsä.

ap

Virpokoon muuall. Meillä on kotirauha voimassa.

Soita poliisit vitun älykääpiö, jos virpojat tulee. :DDDDDDDD

Tänäpäivänä kaikki tuntuu olevan kerjäämistä. Ihmettelen kumminkin kun jostain luin oikein kirkon herrojen näin sanovan. Kumminkin he kirkossa keräävät kolehtia jos jonkin sortin asioihin eli KIRKKO yhtälailla KERJÄÄ . Ja näille muille pikkusieluille tahdon sanoa että virpominen on kuulunut jo vuosien ajan perinteisiin NIIN antaa LASTEN vain virpoa ,olkoon pukeutuneena tai ei virpomis ajan tamineisiin.

Lapset laittaa itteään ja vitsoja ja lähtee innoissaan virpomaan, niin osa aikuisista seisoo ovella tympääntyneen näköisenä ja syyttää kerjäämisestä! Hävetkää te aikuiset!

Virpominen ei ole kerjäämistä, MUTTA en itsekään hyväksy enkä edes anna sellaisille virpojille mitään, jotka eivät ole panostaneet asiaan.

Lapsille pitää opettaa perinteet, mutta oikein!!

Harva lapsi edes tietää miksi virvotaan, opettakaa ja vaalikaa oikeanlaisia perinteitä älkääkä hyväksykö tuollaisia risuvirpojia.

Perinteisesti on opetettu – ja niin tulee nykyäänkin opettaa – että virpomalorut sisältävät syyn liikkeelläoloon: virpominen tapahtuu Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Toinen loruihin sisällytettävä asia on Jumalan siunauksen toivottaminen. Nimenomaan juuri siitä virpomisessa on kysymys. Kahvipannujen kanssa kiertelevät pikkunoidat ovat aivan toisella asialla. Itäiseen perinteeseen tottuneet kokevat tilanteen hämmentävänä ja loukkaavana. Monet eivät halua edes avata ovea, koska pelkäävät lapsilaumojen ”kerjäämistä”, joksi roolileikki on ainakin kaupungeissa muodostunut. Pahuutta ei pidä sotkea hyvyyteen eikä pakanallista noitakulttuuria tule kirkollisissa piireissä suosia. Miksi kristillisten juhlien perinteitä pitäisi vääristää ja köyhdyttää? Ortodoksille virpominen on kirkollisen perinteen opettamista ja eteenpäin siirtämistä.