Kyllä on terveyskeskuspäivystys muuttunut n. 35 vuodessa paljon
silloin kun olin lapsi, päivystys oli pienissä viihtyisissä tiloissa ja kaikki sulassa sovussa odottivat omaa vuoroaan. Muistan, että aikuiset juttelivat toisilleen.
Nykyään päivystys on keskussairaalan yhteydessä ja steriili aula on täynnä valvontakameroita ja vartijoita vilisee. Hoitajat suhtautuvat jokaiseen potilaaseen niinkuin tämä olisi joku potentiaalinen riehuja. Hymyä ei vahingossakaan näe hoitajien kasvoilla.
Hei haloo terveydenhoito, minne menet? Ihmisten inhimillisyys on unohdettu.
Kommentit (2)
toisekseen siellä päivystyksessä on todennäköisesti enemmän sekaisia ihmisiä, huumehörhöjä ym., joiden vuoksi henkilökunta ei oikein ole leppoisalla tuulella vaan paremminkin varautunutta.
Viimeksi kun jouduin käymään hakemassa saikkulapun päivystyksestä, oli oikein mukava sairaanhoitaja. Onneksi jotkut jaksavat.
Kiirehän se siellä rassaa. Henkilökunta on väsynyttä ja ehkä potilaatkin ovat muuttaneet käytöstään. Terveyskeskusten vastaanotoilla työskentelee usein nuoria lääkäreitä. Ymmärtääkseni heidän työvuorot ovat pitkiä. On ihan kohtuullista olettaa, että monilla heistä on kotona hoidettavinaan pieniä lapsia. Joitakin vuosia sitten luin, että lääkärin vuoro saattaa kestää täyden vuorokauden. Ja vuorokauden valvonut lääkäri siellä sitten joutuu miettimään asioita, jotka voivat liittyä välittömästi toisen ihmisen hengissäpysymiseen. On siinä stressiä kerrakseen.
Hoitajien kiireestä ja työvuoroista en tiedä. Vaan harvassa työpaikassa lienee kiva olla töissä, jos esimiehet ovat kovin uupuneita ja äkäisiä. Ja kun tähän lisätään alkoholin tai ties minkä kemiallisen tuotteen vaikutuksen alaiset potilaat ja järjestyshäiriöt, niin taas on hiukan helpompi ymmärtää ankeaa ilmapiiriä.
Lisäksi ainakin täällä minun kotipaikkakunnallani vastaanottotilat ovat karmeassa kunnossa. Likaista niissä ei yleensä ole, mutta seinät ja lattiapinnat näyttävät siltä, että ne on maalattu viimeksi 80-luvulla. Tai no... likaisuudesta puheen ollen: joitakin vuosia sitten jouduin vatsan ankaran polttelun takia menemään päivystykseen. Siinä odottaessani tunsin oksentavani pian. Selvisin vessaan, mutta en pytyn äärelle, ja oksennus lensi lavuaariin, joka tukkeutui. Siitä suoriuduttuani istuin tovin vessan oven vieressä käytävän lattialla. Sinä aikana kukaan ei tullut auttamaan minua sängylle tai muutoinkaan selvittämään tilannetta. Varmaan karmea yllätys seuraavalle hätäiselle. En tiedä, missä vaiheessa sekin hoidettiin. Sain sanottua asiasta vasta lääkärille vastaanottotilanteessa.... joten sitä se siisteyskin sitten saattaa olla.
Yleensä yritän puhua ystävällisesti lääkäreille ja hoitajille. Joudun sattuneista syistä nykyään käymään vastaanotoilla aika usein. Suopea käytös helpottaa oman asiani hoitoa ja toivon sen myös keventävän hoitohenkilökunnan päivää. Eiköhän sama koske myös niitä päivystyksen työntekijöitä.