Millaisia energiasyöppöjä sinulla on tuttavapiirissäsi?

Siis oikeastiko toiselle ihmiselle ei riitä ymmärrystä, jos hän kaipaa joskus kaverilta ymmärrystä tai kuuntelijaa? Pitäisikö kaikki kaverit vaan valita sen mukaan että nämä vain ANTAVAT aina jotain, mutta eivät ikinä vaadi mitään.



Tuo energiasyöppö nimityksenä on kamala. Ihmisiä on eriluontoisia ja heillä erilaisia elämänvaiheita. Vaikka aina ei jaksaisi kaikkia, niin minusta ei ole mitään oikeutta nimittää näitä ihmisiä energiasyöpöiksi, vaan ehkä olisi hyvä omata sen verran ymmärrystä ettei nimittelisi.

Hän on niin sairaalloinen... kuten lapsensa...ja taudit ovat tyyliin nuhaa ja kurkkukipua...jep. Kun hänet näkee, hän syöksee suustaan kaiken, mikä on hänelle niin vaikeaa. Kaikki.



Olen miettinyt, onko hän jotenkin vajaa, kun kaikki on niin vaikeaa..kaikilta pitää pyytää apua..kaikkeen..



Pitää ihan haukkoa henkeä, kun ton ongelmakinpun luona on käynyt.

on niin martyyri ettei ole edes todellista. Joo, tiedän, ettei sen lapsuus ole ollut herkkua, mutta se ei vaan ymmärrä, ettei minunkaan... Jokunen vuosi sitten tein pesäeroa häneen, mutta sittemmin taas hellyin... Ja nyt on taas rankkaa hänen kanssaan, en ole varma jaksanko enää. Olisi ihanaa elää omaa elämää.

Heidän kanssaan ei tarvitse puhua.

Ollan tunnettu 80-luvusta asti ja viimeiseen 20 vuoteen hänellä ei ole ollut mitään positiivista sanottavaa elämästään. Taitaa olla ainoa tuntemani ihminen joka oikeasti ei pidä lapsistaaankaan...

rasittavaa ja aina tulee kiusaantunut olo..

Siis oikeastiko toiselle ihmiselle ei riitä ymmärrystä, jos hän kaipaa joskus kaverilta ymmärrystä tai kuuntelijaa? Pitäisikö kaikki kaverit vaan valita sen mukaan että nämä vain ANTAVAT aina jotain, mutta eivät ikinä vaadi mitään.

Tuo energiasyöppö nimityksenä on kamala. Ihmisiä on eriluontoisia ja heillä erilaisia elämänvaiheita. Vaikka aina ei jaksaisi kaikkia, niin minusta ei ole mitään oikeutta nimittää näitä ihmisiä energiasyöpöiksi, vaan ehkä olisi hyvä omata sen verran ymmärrystä ettei nimittelisi.

Energianvieminen on luonteenpiirre, sairaus. Ei normaali ihminen käytä toisia hyväkseen sillä lailla kuin nuo ihmiset ja toki ymmärrän että kaikilla ei ole kivaa koko ajan ja kuuntelen, autan ja teen parhaani mukaan jos ystävälläni on kurjaa. Mutta marttyyrius, epäluulo ja pelko elämää kohtaan ovat energiasyöpön asearsenaali. En ole tuollaisen ihmisen seurassa vapaaehtoisesti minuuttiakaan.

joka loukkaantuu aika helposti ja aika pienestä. Sen kanssa saa jatkuvasti olla varuillaan, että millainen päivä sillä tänään on ja mitä sen seurassa uskaltaa sanoa. Hyvänä päivänä se on tosi ihanaa seuraa, mutta kun niitä huonoja marttyyripäiviä on liian usein...

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:28"]

Mulla on samanlainen. Lisäksi hän on todella nipo ja pikkumainen tyyppi, joka stressaa ja valittaa koko ajan. Milloin hänellä on rahahuolia, milloin jokin paikka kipeänä tai oudon näköinen, milloin huoli tulevasta tentistä... Tietysti minä kuuntelen ja minulle saa purkaa huoliaan, mutta kun se on hänellä aivan jatuvaa! Ikinä ei mikään voi olla hyvin ja elämä hymyillä, vaan aina on jokin asia, mistä valittaa. Oon minäkin hänelle kertonut huoliani, mutta kerran mm. vastaukseksi tuli, että "Älä enää siitä asiasta valita". Itse on tehnyt mieli sanoa hänelle monesti samalla tavalla, mutta tiedän, että siitä hän vetäisi herneet nokkaan.

Kova komentelemaan muita ja suuttuu herkästi, jos muut eivät tee juuri niin kuin hän on suunnitellut. Suuttuu todella herkästi muutenkin. Tosikko ja vakava tyyppi, ei ymmärrä huumorintajua, eikä todellakaan osaa nauraa itselleen. Se on ihan ok, en vahingossakaan väännä mitään hänen kohdistuvaa huumoria, mutta se ärsyttää, kun hän saattaa muihinkin humoristisiin juttuihin kommentoida: "Olipa tyhmä juttu". Ei ole pakko nauraa ei, mutta tosi epäkohteliasta kommentoida toisten juttuja tyhmiksi. Itse rakastan sitä, että kavereiden kanssa voi vaan rennosti jutustella kevyistä aiheista ja nauraa vatsalihakset kipeäksi. Tämän kaverin kanssa ei todellakaan voi, koska kaikki on niin kuolemanvakavaa.

Ai niin. Hän myös ylianalysoi muiden puheita ja osaa kääntää toisten puheet niin, että häntä kiusataan ja hänelle vittuillaan. Oon joutunut mm. selittämään, että ei, en ole hänelle suuttunut, vaikka käytinkin viestissä useampaa kuin yhtä huutomerkkiä.

Huh.

[/quote]

Vanha ketju ja oon kirjoittanut tämän viestin aikoja sitten, mutta oon huomannut uuden piirteen tässä ihmisessä. Pakko päästä purkamaan höyryjä, koska oon viettänyt aikaa hänen seurassaan ja muuten varmaan avautuisin hänelle päin naamaa.

Hän on aina oikeassa ja jos joku esittää vastakkaisen mielipiteen jostakin asiasta, on se häneen kohdistuvaa kiusaamista ja vittuilua. Asioista ei voi keskustella, koska hänen mielestään se on heti tappelua, jos keskustelun osapuolet eivät ole samaa mieltä. Siitäkin huolimatta, vaikka mielipiteen esittäisi asiallisesti ja perustellusti.

Niin ja toki hän voi toisten mielipiteisiin kommentoida niinkin kypsästi, kuin "Älä puhu paskaa!" mutta hänen mielipiteitään ei saa kritisoida tai pyytää esittämään perusteluita. Hänen maailmankuvansa on todella kapea ja hänellä on vahvat mielipiteet, kuinka kaikkien pitäisi elämänsä elää ja kaikki siitä poikkeava on epänormaalia. Näillä mielipiteillään hän on loukannut minua henkilökohtaisesti, kylläkin tietämättään.

Huoh. Kuulostaa pahalta, mutta pidän tästä ihmisestä, hänessä on paljon hyvää ja hän on ystäväni.  Joskus vain väsähdän hänen seurassaan.

omg

Mun isä on energiasyöppö enkä siks pidä yhteyttä. Takertuu ja roikkuu. Ei oo omaa elämää eikä hirveesti kavereita. Asuu eron jälkeen eri paikkakunnalla. Surullista mutta ite on elämänsä sellaseks järjestäny. Valittajat on kamalia. Ei kiinnosta mua muiden ongelmat.

Edellisin oli sellainen, jolla oli kroonisia terveysongelmia. Hän ei varsinaisesti niistä valittanut jatkuvasti, mutta ei jaksanut olla kovinkaan vastavuoroinen, kaipasi jonkinlaisia "voimaannuttavia" ystävyyssuhteita. Ja oli sitä mieltä, etteivät muiden vastoinkäymiset ole mitään, he vain valittavat turhasta. Dynamiikka onnistuikin niin kauan, kun itsellä olivat asiat hyvin. Kun itselleni tuli vastoinkäymisiä, en enää pystynytkään olemaan se voimaannuttava, vaan olisin itsekin tarvinnut huomiota (esim ei aina tehdä sitä mikä voimaannuttaa toista, vaan tehtäisiin jotain minua ilahduttavaa). Eihän sellainen voi enää sitten toimia.

Mun äitini. Oli aikanaan fiksu ja upea ihminen. Alkoholismi syönyt hänestä ihmisraunion jota en jaksaisi enää millään.

Surullista kun tutusta ihmisestä ei ole mitään jäljellä.

itse ne energiasyöpöt kun kaikki tuttavat on hylänneet. Meillä ei ole ketään ja se sattuu.

Toisella ikää 3 ja toisella 5v

anoppi lienee tällainen kun kukaan omista lapsista ei viihdy seurassaan.

Marttyyri, kaikki on huonosti koska lapsuus oli köyhä. Nyt on rahaa, terveyttä, terveet lapset, velaton talo, muita kiinteistöjä, ok eläke, kunnollinen ahkera puoliso, jolla myös ok eläke, luulisi että on aikaa ja rahaa, mutta jos nähdää kitinä alkaa heti.

Kertoo lähinnä käyttäjästään, ap kuvittelee olevansa niin mainio ihminen ja omaavansa niin paljon hyvää energiaa, että muilla on tarve imeä sitä hänestä.



No, I got news for you! Et vaikuta yhtään mielenkiintoiselta ihmiseltä. Tukehdu omaan omahyväisyyteesi!

"En koskaan saa miestä - nyt kun sain miehen hän varmasti jättää minut - nyt kun mieheni jätti minut elämäni on pilalla". Oli miestä tahi ei, kaikki on vaikeaa ja ahdistavaa, ja hän ovat NIIN yksin. Muiden sinkkuus on ikibilettämistä ja shoppailua, hänen itkuista yksinäisyyttä. Näemme n. kerran kuussa, paitsi silloin kun hän seurustelee, jolloin näemme harvemmin.



"Tiedän elämästä paljon ja olen muita syvällisempi sillä olen kärsinyt lapsena". Näemme enää n. kerran vuodessa, sillä en enää aikuisena jaksaisi kuunnella kuinka kamalaa oli kasvaa alkoholistiperheessä.



"En käsitä kuinka kaikkien elämä ei ole yhtä täydellistä kuin minun". Tätä tyyppiä jaksan n. kerran parissa kuukaudessa. Tapaamiset koostuvat hänen shoppailujensa ja perhejuttujensa esittelystä. Rahat tähän unelmaelämään tulee tietty mieheltä.



"Olen akateeminen ja siksi muita parempi". Kuvioon kuuluu kaiken hauskan ja kivan halveksuminen. Musiikkimakua myöten kaiken pitää olla niin vakavaa ja aikuista, tv:stä ei voi katsoa viihdeohjelmia, vaan ainoastaan dokumenttejä. Näemme n. kolmasti vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2012 klo 17:37"]

joka loukkaantuu aika helposti ja aika pienestä. Sen kanssa saa jatkuvasti olla varuillaan, että millainen päivä sillä tänään on ja mitä sen seurassa uskaltaa sanoa. Hyvänä päivänä se on tosi ihanaa seuraa, mutta kun niitä huonoja marttyyripäiviä on liian usein...Lainaa

[/quote]

Mulla on samanlainen. Lisäksi hän on todella nipo ja pikkumainen tyyppi, joka stressaa ja valittaa koko ajan. Milloin hänellä on rahahuolia, milloin jokin paikka kipeänä tai oudon näköinen, milloin huoli tulevasta tentistä... Tietysti minä kuuntelen ja minulle saa purkaa huoliaan, mutta kun se on hänellä aivan jatuvaa! Ikinä ei mikään voi olla hyvin ja elämä hymyillä, vaan aina on jokin asia, mistä valittaa. Oon minäkin hänelle kertonut huoliani, mutta kerran mm. vastaukseksi tuli, että "Älä enää siitä asiasta valita". Itse on tehnyt mieli sanoa hänelle monesti samalla tavalla, mutta tiedän, että siitä hän vetäisi herneet nokkaan.

Kova komentelemaan muita ja suuttuu herkästi, jos muut eivät tee juuri niin kuin hän on suunnitellut. Suuttuu todella herkästi muutenkin. Tosikko ja vakava tyyppi, ei ymmärrä huumorintajua, eikä todellakaan osaa nauraa itselleen. Se on ihan ok, en vahingossakaan väännä mitään hänen kohdistuvaa huumoria, mutta se ärsyttää, kun hän saattaa muihinkin humoristisiin juttuihin kommentoida: "Olipa tyhmä juttu". Ei ole pakko nauraa ei, mutta tosi epäkohteliasta kommentoida toisten juttuja tyhmiksi. Itse rakastan sitä, että kavereiden kanssa voi vaan rennosti jutustella kevyistä aiheista ja nauraa vatsalihakset kipeäksi. Tämän kaverin kanssa ei todellakaan voi, koska kaikki on niin kuolemanvakavaa.

Ai niin. Hän myös ylianalysoi muiden puheita ja osaa kääntää toisten puheet niin, että häntä kiusataan ja hänelle vittuillaan. Oon joutunut mm. selittämään, että ei, en ole hänelle suuttunut, vaikka käytinkin viestissä useampaa kuin yhtä huutomerkkiä.

Huh.

Mun ex-mies. Jatkuva valitus ja nalkutus kaikesta. Lapset ei halua käydä siellä, koska heillä ei ole siellä 'hyvä olla' omien sanojensa mukaan. Ymmärrän.

Vanha aihe, mutta aihe on kyllä ajankohtainen milloin tahansa.

Minulla on lapsuudenystävä. Olemme ensimmäisestä luokasta lähtien kulkeneet yhdessä. Nyt 28v. Olen suurimman osan elämästäni viettänyt sinkkuna, viime parina vuotena taas en. Hän on aina ollut parisuhteessa, ehkä viikon parin sinkkuajoilla.  En ole ikinä nähnyt häntä yksin kahta viikkoa kauempaa. Luulen hänen olevan hieman takertuja, läheisriippuvainen.

Hän on aina ollut omanlainen tapaus. Hieman draamaan kallistuva, pienesti marttyyri. Melko dominoiva, alistava persoona. Huomio kohdistuu häneen, aina ollaan menty illanviettoihin hänen ehdoilla, hän katoaa paikalta mystisesti ja muuta. Viime aikoina olen alkanut olemaan tosi väsynyt häneen. Hän muutti tässä pari vuotta sitten ulkomaille Englantiin. Yhteydenotto on tietysti hieman vähentynyt koska olen löytänyt oman rakkauden ja väistämättä tiet ovat hieman erkaantuneet, koska molemmilla on oma elämänsä. Keskustelu voi alkaa ihan positiivisessa sävyssä, mutta aina ne keskustelu kääntyy siihen, kuinka minä olen nyt se p*ska, kun en ole pitänyt yhteyttä. Olen saanut koko elämäni kokea huonoa omatuntoa siitä, jos olen ollut onnellinen. Aina kun olen ollut sinkku, kaikki on hyvin. Mikäli olen löytänyt jonkun, niin sitten olenkin kamalan itsekäs kun en ole joka päivä kyselemässä kuulumisia tai viettämässä aikaa. Hän kerran jopa suuttui minulle ihan syötävästi kun vietin eräänä päivänä aikaa toisen ihmisen kanssa, enkä hänen. Olin kyllä lupautunut näkemään häntä, mutta halusin luoda uusia kontakteja uusiin ihmiin kun sellainen tilanne tarjoutui, ehdotin toista päivää. Lopulta tilanne kääntyi siihen, että hän lyöttäytyi meidän seuraan ja tilanne oli hieman kiusallinen. Hän halusi tulla jopa kerran minun treffieni esiliinaksi, jonka heitin ensin vitsillä, mutta huomasin pienen loukkaantumisen, kun en todellakaan halunnut häntä mukaan. Hän on raskas. Hän vaatii huomiota itseensä, on marttyyri, on se tilanteen uhri jatkuvasti. Hän on rakas ihminen, mutta jotenkin ei vaan enää kiinnosta eikä riitä energiaa tuollaisen ihmissuhteen ylläpitoon.