Uusimman vauva-lehden juttu adoptiosta (pitkä odotus)
Luitteko jutun? Siinä kerrottiin perheestä, joilla oli yksi biologinen lapsi, eikä mitään estettä biologisten lasten saamiseen. Halusivat kuitenkin ehdottomasti adoptoida lapselle sisaruksen, koska esikoinen oli ollut keskonen, ja pienen vauvan hoitaminen on niin rankkaa.
Eipä siinä muuten mitään, mutta kansainvälinen adoptio ei taida enää olla mitään sellaista hyväntekeväisyyttä lapselle (ei ainakaan terveen lapsen adoptointi Thaimaasta), minä
sitä on yleisesti pidetty. Jonot ovat todella pitkät, lasta joutuu odottamaan vuosikausia. Esimerkin perhe odotti muistaakseni n 7 vuotta kunnes sai Thaimaasta lapsen. Jutussa kerrottiin myös, että jotkut muut pariskunnat heidän kiintiösdään eivät vielä olleet lasta saaneet.
En voi sille mitään mutta pidän jutun paria itsekkäinä, koska he vievät mahdollisuuden lapseen jollakulla toiselta vaikka olisivat itse voineet saada biologisia lapsia. He vielä kritisoivat käytäntöä, jonka mukaan lapsettomat parit menevät adoptiojonossa niiden edelle, joilla on jo lapsi(a).
Mitä mieltä te olette, onko oikein, että biologiseen lapseen kykenevät adoptoivat, vaikka jonot olisivat vuosia pitkät?
Mielestäni tilanne olisi aivan eri, jos adoptiolapsista olisi ylitarjontaa.
Entä huostaanotetuille isommille lapsille sijaisperheenä toimiminen, jos ei halua pientä vauvaa hoitaa?
Kommentit (16)
on prosessin hitaus. Niitä lapsia riittäisi sieltä ihan jokaiselle, niin lapsettomalle kuin lapsellisellekin.
Mutta jutussakin kuvattiin sitä tuskaa, miltä tuntuu odottaa vuosikausia. Joku toinen pariskunta odottaa, koska se on heidän ainoa mahdollisuutensa, kenties lapsettomuushoitojen jälkeen. Nämä "periaatesyistä"/ mukavuussyistä adoptoivat kuitenkin osaltaan pidentävät toisten jonossa olevien odotusta. Onko se oikein?
on prosessin hitaus. Niitä lapsia riittäisi sieltä ihan jokaiselle, niin lapsettomalle kuin lapsellisellekin.
Miksi prosessi sitten on hidas? Onko tässä eri maiden välillä
eroja?
Olen ymmärtänyt, että jokaiselle adoptiolapselle etsitään juuri hänelle paras koti. Kysymyksessä on ensisijaisesti se, mikä perhe on adoptoitavalle lapselle paras.
ja se pitäis pitää ihmisten mielessä, että adoptiossa etsitään lapselle vanhempia! ei vanhemmille lapsia.
adoptio-oikeus ei myöskään ole mikään palkinto eniten kärsineelle. sillä sehän tässä on taka-ajatuksena: lapseton on kärsinyt lapsettomuudesta, kun taas biologisen lapsen saanut ei ole.
suomen adoptiopiirit on niin pienet että ei luulisi olevan varaa alkaa katsoa kieroon niitä perheitä joilla on biologisia lapsia. pitänee vaan toivoa, että itse kullakin katkeruus hellittää jossain välissä.
on prosessin hitaus. Niitä lapsia riittäisi sieltä ihan jokaiselle, niin lapsettomalle kuin lapsellisellekin.
Miksi prosessi sitten on hidas? Onko tässä eri maiden välillä
eroja?
en ole ollut osana adoptioprosessia. Jotenkin vaan kuulostaa hullulta, että joku saattaa joutua odottelemaan useita vuosia lastaan. Kuitenkin niitä orpolapsia sun muita syntyy jatkuvalla syötöllä. Suomessa kuitenkin asiat pelaa suurinpiirtein, kai täällä saataisiin nopeammin kartoitettua perheen sopivuus vanhemmaksi jne.
lapsen jolla esim joku sairaus tai isomman kuin pikkulapsen voi saada hyvinkin nopeasti tai ainakin nopeammin.
ihmiset vaan haluaa mahdollisimman pieniä ja terveitä. ja niissä kohteissa jonot ovat pitkät..
Mun kaveri sai vastasyntyneen suomalaisvauvan, ei ollut vielä edes päättänyt Pride-valmennustaan
Joskus siis noinkin!
suomalaisvauvoja. Suomessa on kahden kuukauden harkinta-aika adoptiossa, ja adoptiovanhemmat saavat lapsen aikaisintaan kun vauva on kaksikuinen. Sijoitetun lapsen voi sen sijaan saada suoraan synnäriltä.
Sai vauvan sijoitukseen synnäriltä, adoptoi kun harkinta-aika oli ummessa.
Viilaa sinä vaan pilkkua, asia ei muuksi muutu...
koska yleensä adoptioon tuleva vauva asuu ekat kuukaudet eri perheessä mihin adoptoidaan tai sitten laitoksessa.
Adoptiovanhemmille kerrotaan lapsesta vasta kun adoptio on varma, koska adoption voi perua harkinta-aikana koska tahansa.
voivat olla adoptiolapselle parempi vaihtoehto kuin lapseton pari. Jos lapsi on vaikkapa erityislapsi (sairaus tai vamma) tai kokenut poikkeuksellisen rajuja juttuja, voi lapsettomalle pariskunnalle tällaisen lapsen hoitaminen ja kasvattaminen olla turhan työläs tehtävä. Ajattelisin siis niin, että ihan pienille lapsille kävisi lapseton pari ja haastavammat tapaukset ohjattaisiin jo lapsia hoitaneille.
suomen adoptiopiirit on niin pienet että ei luulisi olevan varaa alkaa katsoa kieroon niitä perheitä joilla on biologisia lapsia. pitänee vaan toivoa, että itse kullakin katkeruus hellittää jossain välissä.
No mulle tuli se käsitys että jutun perhe oli juuri mukavuussyistä adoptoimassa. Siksi ettei tarvitse hoitaa ihan pientä vauvaa.
En ole itse adoptiopiireissä, en edes tunne ketään joka olisi aikeissa adoptoida. Ei ole mitään katkeruutta, itsellä biologisia lapsia. Ymmärrän vain silti lapsettomuuden tuskan vaikken itse osallinen olekaan.
Meillä on bio- ja adoptiolapsi. Adoptiolapsi on adoptoitu erityistarveadoption kautta eli emme ole ikään kuin vieneet "lapsettomille kuuluvaa lasta" vaan ottaneet vastaan sen, jota muut eivät olisi huolineet. Silloin kun adoptoimme, prosessit eivät vielä olleet noin pitkiä.
Adoptio ei ole lapsettomuudenhoitokeino. Kuten tähän ketjuun on kirjoitettukin, painopiste on siinä, että lapselle löydetään sopiva perhe, ei toisin päin. Jotkut lapset hyötyvät siitä, että perheessä on sisaruksia. Lisäksi monille lapsettomille adoptio on se "viimeinen vaihtoehto" , mikä voi ehkä joskus tuntua lapsesta pahalta isompana. Perhe, joka ei ole lapsettomuudesta kärsinyt, toivoo nimenomaan adoptiolasta.
Olen silti nykytilanteessa sitä mieltä, että lapsettomat saavat ilman muuta olla etusijalla. Lapsiperheitä voisi ohjata enemmän sijaisvanhemmuuden suuntaan.
Aina jotkut jaksavat ihmetellä prosessin hitautta ja sitä miten maailma on orpolapsia täynnä. Suurin osa maailman orpolapsista ei ole adoptioon vapaita, eikä sellaisesta maasta, jossa olisi luotettava adoptiolainsäädäntö, jolla varmistetaan ettei kyse ole ihmiskaupasta. Prosessin hitaus Suomen päässä varmistaa sen, että lapsi saa hyvän ja pysyvän kodin eikä joudu kärsimään lisää menetyksiä. Toki tällä hetkellä hitaus on mennyt vähän liialliseksi, mutta johtuu lähinnä adoptiokontaktimaiden hitaudesta. Ja jos se taas johtuu siitä, että lapset enenevissä määrin menevät ko. maan sisäiseen adoptioon, niin se on onnellinen asia!
Sai vauvan sijoitukseen synnäriltä, adoptoi kun harkinta-aika oli ummessa. Viilaa sinä vaan pilkkua, asia ei muuksi muutu...
Asiat nyt vain ei mene suomessa näin. Ei sun, eikä sun tutun kohdallakaan.
Pitää haluta lapsi, ei pelastaa maailma. Silti lähtökohtana kansainvälisessä adoptiossa on lapsen etu, ei vanhempien. Eli lapsia ei ole tarkoituskaan jaella sillä perusteella, kuka "tarvitsee" lasta eniten. Jos perheessä on ennestään lapsia, se ei tee perheestä huonoa adoptiolapselle.