Nuori mies-vanhempi nainen

Alkuaikojen järkytyksen ja epäuskon jälkeen ei asia ole mua vaivannut. Me sovitaan äärettömän hyvin yhteen ja ollaan bestikset ja rakastavaiset ja kaikkea mahdollista. Jos meidän ikäero näkyy ulospäin, se on samantekevää. Mä tiedän että mun mies rakastaa mua, oli mun ulkonäkö nuorempi tai vanhempi. Vanhenee ne samanikäisetkin vaimot, ja niiden miehet ne tuntuu lähtevän myös varsin liukkaasti nuorempien perään.



Älä siis ikäerosta välitä jos muuten olette yhteensopivia. Me ollaan oltu naimisissa pian 15 vuotta ja todella onnellisia.

8 vuotta, mies on 31 v ja minä 39. Minua kyllä on alkanut kiusata ikäero jonkin verran nyt kun ikääntymisen merkit on alkanut kropassa ja naamassa selvästi näkyä, ja miehellä ei tietenkään sellaisia vielä ole. Aina kun kuljemme jossain tuntuu että ihmiest tuijottaa, ja miettii onkohan tuossa äiti ja poika vai mikä juttu. Asiaa korostaa että minä olen ylipainoinen ja mies hyvin hoikka. Miestä ei näytä kiusaavan kylläkään tämä.



Toinen ristiriita on tullut että mies, joka aloittaessamme seurustelun sanoi ettei halua lapia, on alkanut niistä haaveilla. Minä taas olin ajatellut että 35 vuotta on se raja, että jos silloin ei minulla lapsia ole niin en sen jälkeen niitä ala tekemään enää. Olen kyllä taipumassa siihen että jos lapsi ihan luonnon menetelmin tulee niin saa tulla, vaikken itse niin haluaisikaan. En kuitenkaan halua kieltää mieheltä isyyden mahdollisuutta - hän ei halua erota vaikka en suostuisi lapseen mutta olisi varmasti onneton.

seurusteli kolmekymppisenä ikäisesi naisen kanssa, jolla oli myös lapsia. Hyvinhän heillä meni, kunnes jossain vaiheessa, kun suhde vakiintui, mies tosiaan tajusi, että tämän naisen kanssa hän ei voi saada omia lapsia. Siihen kaatui suhde.

toi isyyden mahdollisuuden vieminen toiselta on mustakin ollut tosi rankkaa vaikka mies vannoo ja vakuuttaa, että hänen siskonlapset saavat riittää hänen omille vanhemmilleen lapsenlapsiksi.



Mutta sitten taas toisaalta me ollaan ihan täydelliset sielunkumppanit ja saadaan toisemme nauramaan + seksi on tietenkin ihanaa.

mutta en kyllä enää voisi kuvitellakaan ottavani vanhempaa miestä (jos joskus tulisi ero), niin ihanaa on olla nuoremman miehen kanssa. Itse olen kuulemma "hyvinsäilynyt", enkä usko että ikäeroamme ulkopuolinen edes huomaisi. Ja mitä enemmän ikää molemmille tulee, sitä pienemmältä ikäero tuntuu.

Jotenkin tuo ikäero tuo mukavaa kipinää suhteeseen, ainakin omalla kohdallani. On ihanaa huomata että on haluttava, vaikka on suhteessa se vanhempi osapuoli. Suosittelen lämpimästi! :)

Jouko Turkka taisi lausahtaa, että nuori nainen ja vanha mies on komedia; nuori mies ja vanha nainen on tragedia.



Itsellä oli joskus 9 v nuorempi mies. Realismi oli kyllä mukana alusta asti. "Olet ikäistesi parhaimmistoa", sanoi mulle. Kehityin ja elin uutta nuoruutta aikani.



Nyt olen samanikäisen kanssa. Eipä ole sellaista spontaaniutta, mutta tuuliviiriä en enää kaipaa :-)



Toisaalta, ajatelkaapa Ekku Peltomäkeä ja Aira Samulinia. Heillä lienee molemmilla omat uransa ja business-liitto.

tavatessamme minä jo 35v, ikäero näkyi jo tällöinkin. Mutta kyllä nyt yli 10v tapaamisesta näkyy selvemmin. Olen (mielestäni) hyvin säilynyt ja nuorekas, mutta kyllä minua mietityttää tämä vanheneminen aikamoisesti. Puolisoni sanoo ainakin, ettei se häntä haittaa... Mutta mietin, että josko sittenkin salaa miettiikin toisin.



Meillä ei kummallakaan ollut lapsia tavatessamme. Onneksemme saimme kaksi yhteistä lasta, vaikka olin jo 40v esikoisemme syntyessä. Jollei näitä lapsia olisi ja puolisoni olisi lapseton, niin mietityttäisi kyllä, että onko ihan varma, ettei hän haluaisi "omia" lapsia.



Kaikki siis muuten hyvin yli 10 yhteiden vuodenkin jälkeen, mutta oma fyysinen rupsahtaminen "pelottaa".

ja olemme olleet yhdessä 12 v. Ei yhteisiä lapsia, mutta omani ovat olleet kuin omia miehelleni :) Ikä on vain ja ainoastaan pelkkiä numeroita! Tosi on kyllä, että ei ikäero näin päin varmastikaan kaikilta onnistuisi. Mies on ollut aina kypsä ikäisekseen ja mä taas ikuinen teini farkkuineni tennareineni ja kakkahuumoreineni :D Ja edelleen ollaan aivan hulluina toisiimme *sydän*

kertokaa naiset onko teillä vastaavia kokemuksia,vaihdetaan mielipiteitä tästä arasta aiheesta.

Mies on kahdeksan vuotta nuorempi, minä siis nelikymppinen. Yhteinen lapsi on tulossa. Eipä tuota ikäeroa huomaa oikein missään, ei ulkonäössä eikä ajatusmaailmassa. Onnellisia ollaan <3

Mulla 13v nuorempi mies. Ollaan oltu yhdessä jo 15 vuotta. Kukaan ei ole arvannut, että meillä on niin paljon ikäeroa! Mies on ikäistään vanhemman näköinen ja oloinen. Minä taas babyface (suvun hyvät geenit).

Vaikka välillä on ollut vaikeaa, ei se iästä ole johtunut! Eiköhän joka suhteessa tule välillä hankalia aikoja.

tavatessamme minä jo 35v, ikäero näkyi jo tällöinkin. Mutta kyllä nyt yli 10v tapaamisesta näkyy selvemmin. Olen (mielestäni) hyvin säilynyt ja nuorekas, mutta kyllä minua mietityttää tämä vanheneminen aikamoisesti. Puolisoni sanoo ainakin, ettei se häntä haittaa... Mutta mietin, että josko sittenkin salaa miettiikin toisin.

Meillä ei kummallakaan ollut lapsia tavatessamme. Onneksemme saimme kaksi yhteistä lasta, vaikka olin jo 40v esikoisemme syntyessä. Jollei näitä lapsia olisi ja puolisoni olisi lapseton, niin mietityttäisi kyllä, että onko ihan varma, ettei hän haluaisi "omia" lapsia.

Kaikki siis muuten hyvin yli 10 yhteiden vuodenkin jälkeen, mutta oma fyysinen rupsahtaminen "pelottaa".