Itku tuli --> vihkisormusasiaa!
Mulla on niin paha mieli!!
Kaikki muu häissämme on viimeisen päälle, paitsi mun sormus!
Ihan kamalaa, se on kultainen ontto zirkoni-sormus ja kooltaan liian iso. Nyt selvisi vielä, että sitä ei voi edes pienentää. Mä en kestä.. kihlasormuksestakin tippui eka kivi jo, eikä se ole vuottakaan ollut sormessa. Tämä kertoo vain yhden asian, halvalla ei saa hyvää.
Harmittaa myös, että kihlasormukseen ei mahtunut kaivertaa edes kihlapäivää vaan vain vuosi. Lopputulos on se, että en itsekään muista enää kihlapäiväämme.
Onko typerää jos en pidä kuin yhtä sormusta (siis kihla) häissä?
Miestä ei kiinnosta mun sormus-ongelma pätkän vertaa, sillä on vain kiire töissä.
Minua harmittaa se, että ainoa pysyvä mitä häistä valokuvien kanssa jää on nämä sormukset ja ne on han sekundaa!
Kommentit (80)
Niinku Suomen lippu vaikka...jääkiekon suomi-ruotsi-ottelussa. Mitä välii. Eihän jääkiekossa ole tärkeintä suomen lippu, vai mitä ? vaan jääkiekko. Miksi sellasta kangaspalaa pitää heilutella ?
Mutta kummasti se sykähdyttää kun se lippu tankoon nousee.Hyvät ukkelit, toopelit ja muut tanelit, joiden yläpää ei toimi niinkuin pitäisi:
Kauniin vihkisormuksen ostaminen vaimolle ja muutenkin vaimon arvostaminen pienillä symboleilla on asioita josta AINA SAATTE JOKA SENTIN TAKAISIN KORKOJEN KANSSA. Se sormus on semmonen jota vaimo katsoo joka päivä kädessään, ja se on siinä kaunis ja sopiva (kuten minun) tai sit joku että tulee mieleen ainoastaan että ukko pääsi halvalla. Jäi sit rahaa johonkin tarpeellisempaan vai !
Älkää ruvetko niin luuseriksi ettei ole varaa sellaseen sormukseen joka on vaimolle mieleen.
Joo. Nyt kyllä pitää jakaa ihan vertailun vuoksi omaa tarinaa.
Kun menimme mieheni kanssa naimisiin, olimme molemmat varsin pa korkeakouluopiskelijoita.
Sormukset toki hankimme: ensin valkokultaiset kihlat ja naimisiinmenoa varten vielä minulle valkokultainen vihkisormus. Sormukset olivat erittäin edullisia.
Sormusten maksaminen meni siten, että laitoimme molempien rahat yhteen kasaan ja niillä ne ostettiin. Miehellä nyt silloin ei ollut senkään vertaa rahaa laittaa kun minulla, joten taisin saada maksaa omat sormukseni ihan itse :D
Sormukset olivat ihan tyylikkäät, mutta parin vuoden päästä ne alkoivat kutittamaan nimettömässä. Kultaseppä kertoi sen johtuvan nikkelistä, jolle olin valkokultasormusteni vuoksi altistunut. Pinnoite kun sormuksen päällä on vuodessa kulunut pois.
Luovoin noiden sormusten käyttämisestä kokonaan.
Mies teetätti minulle tilalle uuden sormukseen, joka oli kokonaan nikkelitön, painava kuin mikä ja kivenä koristamassa sinisafiiri. Mikäs siinä oli teettäessä, kun nykyään hän on erittäin hyvätuloinen, kuten itse myös.
...
Tarinan opetus.
En tiedä mitään luuserimpaa, kuin elää yli varojen jonkun naimisiinmenon vuoksi. Eikös naimisiin mennä muutenkin lähinnä siksi, että rakennetaan yhdessä jotain hienoa ja kasvetaan ihmisinä?
Minusta tuntui tosi mageelta saada muutaman vuoden jälkeen uusi uljas vihkisormus, joka kuvasti yhdessä saavuttamaamme onnea ja menestystä.
Ei olisi ollut kiva katsella sellaista sormusta, jonka vuoksi toinen olisi joutunut pulaan. Minusta siinä olisi ollut jo kerrassaan huono karma avioliitolle...
äh. no kuitenkin esim. kaikki on käyneet ulkomailla. Se maksaa pyöreesti tonnin reissu kaikkineen.
Siksi en tajua, että sit on hirvee nitinä jos joku juttu maksaa tyyliin 500 euroa (jaettuna 365 päivälle esim 30 vuoden ajan) ja just se raha on ihan äärettömän mahdotonta hankkia.
Kun eiks se mene niin et kumpikin ostaa toisilleen sormukset... sä varmaan ostit miehelle jonkun tosi kalliin, kivan ja kestävän?
Muussa tapauksessa sulla ei ole varaa valittaa yhtään mitään. Ei se raha miehilläkään puussa kasva, vaikka ahneet morsiamet niin kuvittelee.
Taidat olla aika juntti??!!?!?!? MIES ostaa naiselle kauniin vihkisormuksen, miehet ei yleensä edes halua vihkisormusta. Vihkisormus on se KORU johon miehen kuuluu panostaa. Nainen maksaa osansa häistä, mutta vihkisormus on se millä mies oikeasti osoittaa rakkauttaan vaimolle-..
Ettekö te, aviopari ole se pysyvä häissänne ja elämässänne??? Meillä ei ollut mitään sormuksia, muodon vuoksi ostimme halvimmat jo aikaa sitten kuluneet ja ties missä ja ostimme jo mentyämme naimisiin, mutta ME olemme pysyneet 32 vuotta. Mikä vika????????????????????????
Ei me niin köyhiä olla, ettei olisi varaa ostaa "kunnon" sormusta. Mieheni tienaa yli 150 000e vuodessa +osingot. Mutta kuten kirjoitin, en ole tottunut siihen, että toinen maksaa kaiken. Mieheni on sellainen ja tulee huono omatunto, kun aina maksaa kaiken ja antaa rahaa mulle.
Ei me niin köyhiä olla, ettei olisi varaa ostaa "kunnon" sormusta. Mieheni tienaa yli 150 000e vuodessa +osingot. Mutta kuten kirjoitin, en ole tottunut siihen, että toinen maksaa kaiken. Mieheni on sellainen ja tulee huono omatunto, kun aina maksaa kaiken ja antaa rahaa mulle.
mennä töihin ja hankkia unelmiesi sormus omilla rahoillasi. Jos tulee kiire näin häiden alla, niin ota vaikka luottoa ja hoida velka pois myöhemmin.
Taitaa sinulla olla päällä ennemminkin jotain häästressiä tms. Ei kannata pikkuasioista tehdä ongelmia. Jos kaipaat tekemistä niin maailmassa riittää kyllä pelastettavaa ja tekemistä kaikille, sarankin voit melkein vapaasti valita :)
Onnea tuleviin häihin!
Ettekö pysty ostamaan uutta sormusta sulle? Kultajousessa on ainakin edullisia sormuksia! Itsellänikin oma kihlasormus on sieltä ja se on kultainen missä on viisi sydämen muotoista pientä timanttia ja se maksoi alle 200€. Rakastan sormustani ja todennäköisesti vihkisormukseni tulee olemaan vaatimaton pelkkä kultainen rinkula.
en tiedä, mutta varmaan tässä on jo, että kun sormus on jo olemassa, niin se nyt sitten pitäisi olla se, kun siitä on maksettu. Mulla on niiin niiiin paha mieli ja sellainen olo, että hävettää jos joku katsoo mun sormusta. Ei olla kuitenkaan mitään teinejä tai kakskymppisiä.
Itse tein selväksi miehelle että kun kerran elämässäni menen naimisiin ja sitä sormusta pidän sormessani loppu ikäni, niin en todellakaan huoli mitään halpaa sormusta. Onneksi mies ymmärsi ja sain valita mieleiseni.
En kehtaa ottaa kallista, kun en itse maksa. Mietin, että sitten kun palaan työelämään (olen kotihoidontulla kotona) ostan itselleni kunnon sormuksen.
En kehtaa ottaa kallista, kun en itse maksa. Mietin, että sitten kun palaan työelämään (olen kotihoidontulla kotona) ostan itselleni kunnon sormuksen.
Jos on rahat tiukilla niin sitten mieluummin vaikka hopeinen kivetön ja kultainen kivetön sormus, kuin joku huonolla kivellä oleva. Meilläkin on hopeinen kihlasormus (kestänyt hyvänä 15 vuotta) ja valkokultainen timanttisormus vihkisormuksena rinnalla (kestää)
niin aika pienestä on kyllä sulla elämä ja onni kiinni... mulla on mummini vihkisormus vihkisormuksena ja se on mulle rakkaampi kuin mikään, mitä rahalla voisi saada. Eikä kyllä pätkääkään kiinnosta, jos joku mun sormusta katsoo tai vaikka sitä ei katsoisi kukaan. Mulle tärkeintä on se lupaus olla ikuisesti yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa... valokuvat, sormukset ja muu materia on toisarvoista todellakin.
Kultaseppä sanoi kun soitin ettei ontto sormus kestä edes käyttöä, jote ei olisi kuitenkaan ollut monivuotinen ilo.
sun isoäidin sormus on kuitenkin vankkaa tekoa, tällaista sormusta on vähän kurja pitää, mikä ei kestä kuin vuosia.
mun piti kanssa taistella miehen kanssa kun hän ei olis ostanut mulle sormusta laisinkaan! :(
onneksi päästiin sopuun ja valitsin itselleni mieluisan sormuksen.
voisiko sormuksen vaihtaa? palauttaa?
olisiko sinulla mahd. ostaa itsellesi parempi sormus, sama kai se on kuka sen maksaa? :)
kyllä sormus on tärkeä.
Eipä noi enää edes mahdu sormiin. Olin tosi sirppana kun mentiin kihloihin ja naimisiin. Tosin lihava en ole nykyäänkään, mut eipä mee enää sormukset ja uusia en aio ostella.
En ole koskaan perustanu koruista. Joten yks hailee millaset sormukset on. Mun avioliitto perustuu ihan muihin asioihin.
pitää mennä naimisiin, jos ei ole rahaa? Olisit odottanut sinne asti että palaat töihin, eikö niin? Ja kyllä ihmettelen asennettasi että et raaski ostaa kallista kun et itse maksa.. Siis täh, mielestäni vihkisormuksen tulee olla kunnollinen ja sellainen että nainen sitä ylpeänä kantaa ja sen luulisi urpoimmankin miehen ymmärtävän.
Kun eiks se mene niin et kumpikin ostaa toisilleen sormukset... sä varmaan ostit miehelle jonkun tosi kalliin, kivan ja kestävän?
Muussa tapauksessa sulla ei ole varaa valittaa yhtään mitään. Ei se raha miehilläkään puussa kasva, vaikka ahneet morsiamet niin kuvittelee.