Onko ketää epäonnistunut dieetissä?
Mitkä ne ajatukset on ennen kuin sorrut? Millä tekosyyllä et jatka aloittamaasi dieettiä? Mä aloitin varmaan sadannen dieetin maanantaina täynnä uhoa ja motivaatiota. Tänään on alkanut hiipiä ajatuksiin, että ei tää toimi tai tarviinko oikeasti jotain dieettiä (kyllä tarviin) tai onhan mulla jo mies, miksi laihduttaa...
Nämä ajatukset täyttävät kokoajan enemmän mun pään ja järjen ääni alkaa hiipumaan. Alun perin lähdin dieettiin siksi, koska mulla on kaapit pullollaan ihania lähes käyttämättömiä vaatteita joihin en vaan enää mahdu eikä ole varaa ostella uusia, enkä edes halua ostella uusia, koska täytyy taas etsiä koko isompaa kuin ennen ja se jos mikä masentaa.
Mulla on ihan hyvä ruokavalio tässä dieetissä nyt, enkä näe nälkää.
Mun tekee mieli ihan hulluna pitsaa, hampurilaisia, ranskalaisia, hot wingsejä, karkkia, sipsejä, kokista, skumppaa ym ym kiellettyä.
Varsinkin kun mies ja lapset herkuttelevat pe illan kunniaksi kebabeilla, mutta heillä ei olekaan paino-ongelmaa niin kuin minulla.
Te sortumispisteessä olleet, niin miten olette tsempanneet itsenne jatkamaan? Mulla tosiaan vasta viides päivä menossa, eli vaa'assakaan ei vielä näy mitään taikka senteissä joka motivois eteenpäin.
Kommentit (4)
Tyypillinen kuvio oli mulla sellainen, että ensin mässytin ruokaa ja join olutta ylenmäärin, sitten joku aamu huomasin että ei hitto, olen taas lihonut ja päätin että teen TOTAALISEN parannuksen, en IKINÄ syö suklaata, juo kaljaa tms ja aloitan nyt täysnutrauksella ainakin 3 vkoa. No, muutama päivä-muutama viikko kuluu ja totean että no jaa, en minä nyt oikeastaan NIIN lihava ja pahan näköinen ole että tämmöistä jaksaisi. Että voisihan sitä järkevämminkin laihduttaa, syömällä normaalia ruokaa. Ja sitten kun annan itselleni luvan normaaliin roukaan, pian olen taas siinä että mässään, ahmin ja juon kaljaa niin että lihon kilon viikossa.
Tällaiseen kierteeseen jouduin 31-vuotiaana kun päätin VLCD-kuurilla pudottaa nopeasti 5 imetykse jälkeen jäänyttä raskauskiloa. Se kuuri vääristi täysin suhteeni ruokaan ja aloitti ahmimisongelman, joka johti vuorottelemaan ahmimiseen ja paastoamiseen vuosikausiksi. Lopulta 4 vuotta tuosta pikakuurista painoin 20 kg enemmän kuin sen alussa.
Nyt olen kuitenkin taas normaalipainoinen, ja salaisuus onnistumiseen on ollut että en enää yrittänyt tiukkoja muutoksia. Ei VLCD:tä, ei hikirääkkiliikuntaa, ei totaalikieltoja yhtään millekään. Kyllä pizza, hampurilaiset, skumppa jne olivat mulle kohtuumäärinä täysin sallittuja kun onnistuneesti laihdutin :) Ja hitaasti sai paino pudota, alkuun meni puoli kiloa viikossa, lopussa 100-300 grammaa. Parempi hidas laihtuminen kuin entinen jojoilu ja ahmimishäiriömäinen sekoilu.
Tyypillinen kuvio oli mulla sellainen, että ensin mässytin ruokaa ja join olutta ylenmäärin, sitten joku aamu huomasin että ei hitto, olen taas lihonut ja päätin että teen TOTAALISEN parannuksen, en IKINÄ syö suklaata, juo kaljaa tms ja aloitan nyt täysnutrauksella ainakin 3 vkoa. No, muutama päivä-muutama viikko kuluu ja totean että no jaa, en minä nyt oikeastaan NIIN lihava ja pahan näköinen ole että tämmöistä jaksaisi. Että voisihan sitä järkevämminkin laihduttaa, syömällä normaalia ruokaa. Ja sitten kun annan itselleni luvan normaaliin roukaan, pian olen taas siinä että mässään, ahmin ja juon kaljaa niin että lihon kilon viikossa.
Tällaiseen kierteeseen jouduin 31-vuotiaana kun päätin VLCD-kuurilla pudottaa nopeasti 5 imetykse jälkeen jäänyttä raskauskiloa. Se kuuri vääristi täysin suhteeni ruokaan ja aloitti ahmimisongelman, joka johti vuorottelemaan ahmimiseen ja paastoamiseen vuosikausiksi. Lopulta 4 vuotta tuosta pikakuurista painoin 20 kg enemmän kuin sen alussa.
Nyt olen kuitenkin taas normaalipainoinen, ja salaisuus onnistumiseen on ollut että en enää yrittänyt tiukkoja muutoksia. Ei VLCD:tä, ei hikirääkkiliikuntaa, ei totaalikieltoja yhtään millekään. Kyllä pizza, hampurilaiset, skumppa jne olivat mulle kohtuumäärinä täysin sallittuja kun onnistuneesti laihdutin :) Ja hitaasti sai paino pudota, alkuun meni puoli kiloa viikossa, lopussa 100-300 grammaa. Parempi hidas laihtuminen kuin entinen jojoilu ja ahmimishäiriömäinen sekoilu.
Kaipa se stressi siitä dieetin onnistumisesta pitää kiinni niistä läskeistä ;)
Kokeilin yhdessä vaiheessa nutrausta, mutta se juttu loppu alle minuutissa, kun se oli vaan niin pahaa se keitto.
Mulla on tällä hetkellä menossa dieetti missä ei syödä pahemmin rasvaa, mutta vähän hiilareita ja paljon protskuja. Ei mikään ihan mahdoton olis pitää, mutta niin hemmetin tylsä ja koska olen aina ollut kova "rasvanarkki" niin suu täyttyy kuolasta jos kävelenkin pitserian ohi.
Pitäis varmaan yrittää siihen, että ei niin tiukasti kieltäis itseltään niitä ruokia, vaan pyrkis siihen kohtuuteen siinä syömisessä.
En mä nyt kuitenkaan vielä tänään lähde sille kebab linjalle muiden kanssa, mut taidan nauttia lasillisen tai pari hyvää kuoharia :)
Hyvää viikonloppua siskot!
samaa sulle!
olinko mä nyt toi kakkonen..
nii paljonko sulla sitten sitä ylipainoa on,jos saa kysyä?
epäonnistun jatkuvasti! kolmesta viiteen päivään jaksaa olla ja sitten sitä sortuu..tuntuu että mä vaan lihon ja lihon ja peiliä en viiti edes kattoo.. :(
ja se masentaa ettei vaaka näytä yhtään vähemmän vaikka nutrais viisikin päivää.
itseinho on kova.