Aloitit Porin juoksukoulun, mutta lopetit kesken, miksi?

Siinä käskettiin tyyliin kolmantena päivänä ostaa karkkia :D

onnistuin käymään läpi sinne asti, että juoksin sen 5 km, mutta sitten kun ohjeet loppui (en halunnut jatkaa 10km) niin en osannutkaan enää tehdä mitään. Loppui ts. kiinnostus... :D



Oli jotenkin niin helppoa seurata kun oli joka päivälle joku ohjelma jota tehdä ja sit kun ei enää ollutkaan niin en osannut jatkaa!

onnistuin käymään läpi sinne asti, että juoksin sen 5 km, mutta sitten kun ohjeet loppui (en halunnut jatkaa 10km) niin en osannutkaan enää tehdä mitään. Loppui ts. kiinnostus... :D

Oli jotenkin niin helppoa seurata kun oli joka päivälle joku ohjelma jota tehdä ja sit kun ei enää ollutkaan niin en osannut jatkaa!

mikä esti jatkamasta siitä eteenpäin?

että nauttii juoksemisesta. Se alku on melko tuskaista. Miksi siis heittää hukkaan se minkä on saavuttanut?

Minusta on ihanaa kierrellä lähikulmia ja etsiä uusia reittejä. Tai metsässä luonnonhelmassa ihan omissa ajatuksissaan juosta.

10 km asti ja sitten alkoi kyllästyttää. Paino (lievä ylipaino) ei laskenut grammaakaan ja lenkkeily tuntui hemmetin tylsältä. Joten eipä ollut motivaatiota jatkaa enää jonkun teoreettisen "ehkä sitten pysyy vähän terveempänä" juttujen takia kun mitään terveysongelmia ei ole sohvaperunanakaan ollut. Eli en nauttinut juoksemisesta itsessään + hyötyjä en havainnut joten lopetettuahan se tuli.



Ei ole yhtään kaduttanut lopettaminen, päinvastoin, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi asioihin joista ei oikeasti nauti. Ei kaduta silti kokeilu, kivahan se on nähdä että niinkin nopeasti pystyi nelikymppinen ylipainoinen ämmä tottumaan juoksemaan 10 km kävelemättä välillä :)

vaan sykemittarin ehdottaman juoksuohjelman, joka oli alkuun jopa kevyempi, kuin porin juoksukoulu.



juoksin parhaimmillaan 18 kilometrin matkoja, kunnes polvi pamahti rikki. sen jälkeen yritin jatkaa juoksemista metsässä, mutta lumen tullessa se ei onnistunut.