Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kellään bernhardilaista?
07.04.2012 |
Kertokaa koiristanne :) Millaista pentuaika oli? Onko helppo kouluttaa, pysyykö vapaana pihassa vai karkaileeko? Tuhosiko paljon paikkoja? Oliko vaikea oppia sisäsiistiksi? Millainen luonne jne?
Ihan kaikki kiinnostaa :)
Haaveena olisi ottaa tuollainen murunen meillekin, mutta sopivaa pentua ei ole vielä syntynyt.
Kommentit (8)
Jos olisi liian isokokoinen, niin eikö silloin näkyisi lonkissa ja kyynärnivelissäkin? Olen ottamassa koiraa sellaisista vanhemmista, joilla nuo on virheettömät. Ja mun mielestä tuo rotu on pysynyt ihan samankokoisena viimeiset 20 vuotta, korkeintaan on tainnut säkäkorkeus hieman tippua eikä kasvaa.
Mun sukulaisperheessä muuten on cockeri, eikä se ole saanut kyllä ikinä yhtäkään raivokohtausta tai muitakaan omituisia kohtauksia. Kannattaakohan nyt ihan yleistää näitä asioita? Toki on olemassa perinnöllisiä sairauksia, mutta jalostamallahan niistä koetetaan eroon päästä. Ja koiranostajan vastuulla on valita hyvä ja luotettava kasvattaja, eikä mitään pentutehtailijaa jolta lemmikkinsä hankkii.
t.ap
Ihan ystävällisellä mielellä kysyn, oletko miettinyt rodun valintaa koiran itsensä kannalta. Kälylläni oli cockerspanieli, ja oli kamalaa katsottavaa ne raivokohtaukset ja muut oireet, jotka johtuivat siitä että aivot eivät mahdu liian pieneksi jalostettuun kalloon. Ei ollut mukavaa omistajallekaan, ja koira piti lopettaakin ennen aikojaan, vaikka hyvien vanhempien muotovalio yksilö olikin (tai juuri siitä syystä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun kommentti oli jotenkin niin hauska :D Mutta siis mitenkä se vähentäisi kyseisen rodun mahdollisia kärsimyksiä, jos mä en tuollaista koiraa hankkisi? :D
En tietenkään hanki sairasta yksilöä, enkä kasvattajalta joka ei näistä asioista piittaa.
ensimmäinen asia minkä koirallesi sitten opetat on se että vieraita ihmisiä päin ei saa säntäillä eikä hyppiä...varsinkaan lapsia päin...
ensimmäinen asia minkä koirallesi sitten opetat on se että vieraita ihmisiä päin ei saa säntäillä eikä hyppiä...varsinkaan lapsia päin...
Ja tietenkin koulutan koiran, pakkohan noin iso on kouluttaa. En mä ole hankkimassa mitään "pehmolelua", ei ole ensimmäinen koira mulle.
naapurissa on, mutta härremägyyd sitä kuolan määrää, oks! Ikinä en vois ottaa kuolaavaa koiraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollainen jättiläiskoira on kaatanut minut aikuisen ihmisen monta kertaa...että kyllä pystyy hyppämään...onhan sillä lihakset turkinsa suojissa...
Cockerspanieli on yksi sairaimmista roduista, ja sairaudet johtuvat siitä, että jalostuksessa keskitytään enemmän ulkonäköseikkoihin kuin terveyteen. Kälyni koira oli peräisin hyvältä kasvattajalta ja terveistä vanhemmista. Ongelma on juuri siinä, että näyttelyissä parhaiten menestyvät (= hyvien kasvattajien) yksilöt voivat muuten elämässään kärsiä näistä tuomarien ihailemista ominaisuuksistaan kovastikin.
Nykyään jo saksanpaimenkoirankin jalostuksessa on menty liian pitkälle: "parhaiden" yksilöiden takajalat ovat niin lyhyet että koira ei pääse kunnolla kävelemään. Bokserin lyhyt kuono hankaloittaa hengittämistä jne. Bernhardilaisen sijoitusta ylijalostettujen rotujen listalla en muista (enkä jaksa mennä tarkistelemaan), mutta yleisesti ottaen hyvin suurikokoisilla roduilla on keskimääräistä enemmän juuri lonkkavikoja jne. Voi silti olla, ettei juuri tällä rodulla ole merkittävästi ongelmia ja koko kysymykseni oli turha.
Tulipa vain mieleen mainita asiasta kaiken varalta.
t. 4
Ihan ystävällisellä mielellä kysyn, oletko miettinyt rodun valintaa koiran itsensä kannalta. Kälylläni oli cockerspanieli, ja oli kamalaa katsottavaa ne raivokohtaukset ja muut oireet, jotka johtuivat siitä että aivot eivät mahdu liian pieneksi jalostettuun kalloon. Ei ollut mukavaa omistajallekaan, ja koira piti lopettaakin ennen aikojaan, vaikka hyvien vanhempien muotovalio yksilö olikin (tai juuri siitä syystä).