abortti vs raskaus; onko ystävän parasta myötäillä päätöstä?
Mun sinkkuystävä on raskaana varatulle miehelle. Mä olen luvannut tukea häntä päättää hän pitää lapsen tai päätyy aborttiin. Ensin hän oli päättänyt pitää lapsen, sillä on jo 41-vuotias eli tämä luultavasti viimeinen mahdollisuus. Lisäksi hän sanoi useamman kerran, ettei voisi elää itsensä kanssa, jos tekisi abortin. Hän on aina kovasti toivonut lasta, mutta ei ole löytänyt miestä. On myös puhunut, että voisi tehdä yksin lapsen. Lupasin tietenkin tukea häntä raskauden aikana ja myöhemmin lapsen kanssa.
Nyt hän onkin päättänyt keskeyttää raskauden, ja perustelee asiaa sillä, että töissä on juuri kiireinen vaihe, että hän on sinkku, että asuu pienessä asunnossa, eikä tilanne ole vauvan kannalta ideaali. Ensimmäinen reaktioni oli myötäillä päätöstä, olinhan luvannut tukea tuomitsematta tai vaikuttamatta päätöksiin. Lupasin tulla mukaan sairaalaan, hakea operaation jälkeen jne. Nyt kuitenkin rupesin miettimään, että kannattaisiko minun vielä puhua raskauden puolesta? En ole abortin vastustaja, mutta kun tämä tosiaan saattaa olla päätös siitäkin, tuleeko hänestä lapseton lopuksi ikäänsä, ja hän on ollut vauvakuumeessa pitkään.
En tiedä kumpi on paremman ystävän reaktio, tukea missä vain päätöksessä, vai puhua lapsen puolesta? Tilanne on hankala, enkä voi tietenkään ruveta hänelle puolisoksi tai 24/7 tueksi, enkä voi luvata että lapsi on terve jne..
Olisitteko te nyt ihan hiljaa ja myötäilisitte mitä vaan hän päättää? Rupesin epäröimään, koska oma ainokaiseni ei todellakaan ole tehty ideaaliin tilanteeseen - ja onko kukaan lapsi? Ihminen kuitenkin selviytyy niin monesta...
Kommentit (7)
mutta muistuttaa erivaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista. Vaikeassa tilanteessa voi itse unohtaa punnita asioita isommassa mittakaavassa ja mielestäni hyvä ystävä muistuttaa tästä kaikesta. Tämä pätee mielestäni moneen asiaan, missä ystävän tukea kaivataan.
isä tietää asiasta, mutta ei kuulemma osannut sanoa mitään - en ihmettele, shokki kai. Ei ollut vaatinut suuntaan tai toiseen. Miehen puoliso on epävakaa ja uhkailee jo nyt ystävääni (on-off salasuhde kestänyt vuosia). Pari on yrittänyt lasta, mutta ei hoidoista huolimatta onnistu. Ja nyt salarakas paksuna.. Sotku. Ehkä koitan puhua ystävälleni, jos puhuisi isälle. Jotenkin pelkään ottaa vastuuta, ts jos hän pitää lapsen jos puutun asiaan, kaataako syyn mun niskaan jos esim baby blues. Toisaalta vois olla onnellinenkin loppu. En halua että päätös mun, mutta pelkään että herkkä ystäväni masentuu jos ei nyt 'ota' tätä mahdollisuutta. Kiitos että vastasitte.
Mutta kyllähän se maailmaa muuttaa. Nelikymppinen on tottunut elämään omilla ehdoillaan, joten lapsi on valtava muutos. Kauhealta toi koko kuvio tuntuu .. Vaimonkin näkökulmasta. Joskus tämmöisille tulee kuitenkin onnellinen loppu. Tsemppaa ystävääsi. Et sä oikein voi muutakaan tehdä.
vaimolle ois kauhea tieto! Elämänmuutosta ystäväni MUN mielestä kaipaiskin, ei ole onnellinen. Ja yh:nakin voi vielä löytää miehen..
Keskustelkaa asiasta syvällisesti puolesta ja vastaan. Ystäväsi on kuitenkin loppuviimeksi se, joka päätöksen tekee.
Toisen sanoilla vaan voi olla niin suuri merkitys.
Koska ikää on jo 40+ , et jos koskaan meinaa äidiksi, niin sen oikea aika on nyt. Nimittäin kohta napsahtaa ikämittariin se 50 ja sit onki myöhästä. Tuohan on ihan hölmöä siltä ystävältäsi, kerta se on pitkään vauvakuumettakin potenut, oletko ihan varma ettei se ole lyönyt päätänsä vaan jonnekin?
Ja ei sen tarvitse yksin sitä kasvattaa. Kuhan laittautuu viehättäväks ja päättää saada sen miehen, niin sit kun se on vampattu niin kaikki on koossa. Ja elämä hymyilee. :)
On ystäväsi vuoro olla onnellinen!
Ja ellei vamppaus yritys onnistu, niin sit sanot et oot yhtä lailla tukena kuin puoliso niin kyllä se sen skidin pitää ;D
Siitä seuraa vielä paljon iloa, rakkautta ja kaiken näköstä positiivistä!
tietääkö lapsen isä asiasta? ehkä voisit kannustaa ystävääsi juttelemaan jollekin ulkopuoliselle, vaikka psykologille, neuvolan terkkarille tms. Tottakai sun pitää tukea ystävääsi päätöksessään, mutta toisaalta kertoa oma mielipiteesi.