Perutaan bileet, otan lopputilin...

ARGH!



Tää huusholli on kuin upottava suo. Viikon päästä olis tenavan synttärikekkerit. Minä olen ens viikolla koulutuksessa kaksi päivää keskellä viikkoa.



Kylppäri pursuaa pyykkiä, vaikka touhotin koko eilisen päivän niiden pyykkivuorien kimpussa. Mutta kun meillä oli viime viikolla joka sorkka mahataudissa, niin sitä pyykkiähän tuli. Ja paljon. Ja viime yönä sitten yks muksuista kasteli sänkynsä, joten taas pyykätään. + ne vaatteet...



Loppuviikon hilluin rätti kädessä, jynssäsin ja puunasin ja desinfion tahmatassujen jälkiä, ettei nyt enää viikon päästä kukaan ainakaan meiltä mitään mahatautia mukaansa nappaisi. Kuurasin keittiönkin varmaan lattiasta kattoon. Nyt pöydillä ajelehtii taas pinneistä mytättyihin kauppakuitteihin herraties mitä.



Nuorimman lapsen huone on sentään siisti. Tosin siivosinkin sen vasta tänään. Isommat kuulemma siivos, mutta ei sitä kyllä enää huomaa. Joku majasysteemi on ilmestynyt yläkerran aulaan ja pojan huone on vaihteeksi legoilla (ja koirankarvoilla) kuorrutettu. Ei auta mennä ees imuroimaan niitä karvoja, kun legot...



Oikeesti piti juhlia tänään, mutta tauti sotki suunnitelmat. Ennen mahatautia ehdin pyyhkiä pölyt (joita muuten OLI!) ja raivasin kirjahyllyn ajelehtivat kummajaiset. Jotenkin se on valloitettu takaisin. Koululaisen kyniä ja kumeja, nuorimmaisen sukkia, leluja, palapelejä...



Ei hemmetti. Otan kohta lopputilin!



Ja joo, lapset osallistuu. Tosin siinä se vasta pinna piukalla sit onkin, kun tappelevan suurimman osan ajasta siitä, KENEN jäljiltä mikäkin tavara on ja joka väliin saa mennä itse räyhäämään, ettei sillä oikeasti ole mitään hiton väliä ja komennan hoitamaan omat roinansa omille paikoilleen, eikä haittaa pätkääkään, vaikka menis sivussa sisaruksenkin roinia. Mut ei. Yks kantaa omasta huoneestaan veljen kamat veljen huoneeseen ja nakkaa ne keskelle lattiaa. Ja sama toisinpäin. EIkä tuu valmista.



Ja joo, mieskin osallistuu. Laitteli eilen mun kanssa pyykkiä siihen malliin, että mä lopulta komensin sen lopettamaan ja laitoin ite (muuten en huomisaamuna löytäs yhtään mitään ipanoiden kaapeista...) Ja on se hoitanut astiat ja ruuanlaiton ja siivos auton. Ikävä kyllä vieraamme eivät varmaankaan sitä autoa sisältä näe...



Mä en halua nähdä mikä täällä on vastassa, kun palaan koulutuksesta torstaina... En vaan taho. Vanhin lapsi ja mies kun on vielä molemma just semmosia, ettei ne edes näe mitään sotkua. Likanen sukka lattialla menee ihan ohi ja roskakasa nurkassa. Jos siihen ei kompastu.



Iskee vaan epätoivo.



Itsetehtyä pullaa ei tarvi nyt synttärikekkereissä odotella. Kakku varmaan tarvii tehdä... Se on meillä se Juttu...



Ei mitään. Kunhan vuodantan. Ja allergiaoireetkin on iskeneet. Ja niskat jumissa. Ja koivet. Ei vaan suju.