Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
perhesurmien tekijät ovat henkilöitä, jotka kärsivät hyvin poikkeuksellisesta narsismista
15.04.2012 |
Psykiatrisen vankimielisairaalan vastaava ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma sanoo, että useimmiten perhesurmien tekijät ovat henkilöitä, jotka kärsivät hyvin poikkeuksellisesta narsismista.
- Näistä hyvin suuri osa on sellaisia, jotka ovat jollainlailla epätoivoisia ja depressiivisiä kriisin keskellä. He eivät kykene hakemaan apua, koska he eivät hyväksy ajatusta, että he voisivat joskus apua tarvita tai että kukaan voisi heitä auttaa, Lauerma kuvailee tyypillistä tilannetta.
- He ovat henkilöitä, jotka rupeavat järjestämään pienimuotoista maailmanloppua silloin kun oma maailma on jostain syystä romahtanut.
Lauerman mukaan monissa tapauksissa surmaajat näkevät syyllisiä jossain muualla kuin itsessä.
- Että se tapahtuma jälkikäteenkin on jonkun muun syytä. Ikään kuin sitä ei olisi lainkaan tehnytkään itse.
Ennakointi vaikeaa
Lauerma sanoo, että surmatekoja voidaan parhaiten estää depression hoitamisella. Puuttuminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa jo pelkästään sen vuoksi, että perhesurmien esiintyvyys on erittäin harvinaista etenkin koulutettujen ja perhekulissit pystyssä pysyvien kohdalla.
- Nämä ovat yleensä henkilöitä, jotka eivät puhu suunnitelmistaan ja joilla kulissit ovat kunnossa, Lauerma kuvailee tapauksia, joissa taustalla on niin sanotusti hyväosainen perhe.
- Heidän elämäänsä ei voida puuttua pakolla. Aloitteen täytyy tulle heiltä itseltään.
Lauerma kuitenkin kehottaa lähipiiriä kannustamaan kriisissä olevaa perhettä avun hakemiseen, mikäli merkit mahdollisesta katastrofista ovat havaittavissa.
- Tavallista suurempi osa on kuitenkin sellaisia henkilöitä, joilla on tavattoman hyvä kyky ylläpitää kulisseja ja jotka ovat näennäisesti ihan menestyviä.
- Koulutetut, menestyvät ja näennäisesti pärjäävät ovat tällaisessa henkirikostyypissä yliedustettuina suhteessa muihin, koska muutoin koulutetut ihmiset tekevät äärimmäisen vähän henkirikoksia, Lauerma selvittää taustoja.
Mahdollista selvitä
Lauerma kertoo tapauksista, joista surmaajat ovat ajan myötä toipuneet.
- Hyvin pitkän, yli 10 vuotta kestäneen surutyön ja depression läpikäymisen ja hoitamisen jälkeen on mahdollista aloittaa elämä uusiksi ja uudessa parisuhteessa.
- Se on hyvin pitkällinen kasvaminen kärsimyksen kautta, mutta myös hyvin epätodennäköinen.
Kommentit (4)
Jos hän ei halua apua, mitä vaihtoehtoja on?
itselleen tai muille (itsemurhariski selkeä, psykoottinen, avoimen väkivaltainen tms) ei aikuiselle ihmiselle voi tehdä mitään. Kokemusta on veljeni kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon näin netissä nimettömänä, että minä olen kerran suunnitellut perhesurmaa. Kyllä, olin silloin päästäni sekaisin, mutta enemmän kuin oman masennukseni hoitoon, olisi yhteiskunnan pitänyt panostaa siihen, että en alunperinkään olisi masentunut.
Kyse oli tilanteesta, jossa vammainen, mutta täysillä älynjahjoilla varustettua lastani palloteltiin varastolaitoksesta toiseen, yhdestä koulusta entistä surkeampaan kun kukaan ei halunnut häntä kouluunsa. Tavalliseen kouluun häntä ei huolittu kun hän oli hankala. Erityisoppilaitoksiinkaan häntä ei haluttu, kun hän oli liian vähän vammainen, ja henkistä jälkeenjääneisyyttä ei ollut. Lopulta meille tyrkytettiin paikkaa, jossa opettaja sanoi suoraan, että turha sitten kuvitella, että päästötodistus on normaalioppimäärän mukainen tästä koulusta. Käytännössä se olisi ollut lapsen tulevaisuuden lopullinen tuho. Hän ei olisi koskaan saanut ammattia, ei perhettä, ei edes tilaisuutta. Sen sijaan meitä haukuttiin, nöyryytettiin, itketettiin palavereissa toisensa perään, lasta kiusattiin avoimesti koulussa (myös opettajatkin kiusasi) niin että hän sai vielä paniikkihäiriönkin.
Kun tämän jläkeen sitten otin lapsen vähäksi aikaa kotikouluun ja sain hänet paranemaan jokseenkin toimintakuntoiseksi ja oppimaan, meille ilmoitettiin, ettei tämäkään käy. Sinne varastoon on vain mentävä tyhjänpantiksi ja fyysisesti hakattavaksi.
Kun meitä oli vuoden pyöritetty tässä myllyssä, olin valmis järjestämään meille koko perheelle hiljaisen ulospääsyn.
Tiedän, että olin sekaisin, mutta ennemmin kuin minun masennukseeni, olisi edelleen mielestäni pitänyt puuttua sen syihin. Onneksi oma perheeni auttoi. kun minä en enää jaksanut, isäni jaksoi alkaa pyörittää vielä yhtä kierrosta myllyssä, tällä kertaa lisää asiantuntijoita lääkäreistä lakimiehiin mukaan valjastaen. Nyt lapsella on hyvä.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos hyvin menestyvä, mutta eroamisen epätoivoon apua huolimaton lasteni isä suunnittelee perhesurmaa?
Mihin tai keneen otan yhteyttä?
Tuollainen ihminen osaa näytellä ja peittää todelliset tunteensa ja aikeensa, jopa koulutettujen viranomaisten voi olla vaikeaa nähdä hänen sisäistä tilaansa.
Jos hän ei halua apua, mitä vaihtoehtoja on?
Pelkän epäilyksen ja pelon vuoksi esimerkiksi lastensuojeluun yhteyttäottava saa kylmää kyytiä. "Jos pelkäät että uhka on, velvollisuutesi on hakea lapset pois", lastensuojelu ei puutu tilanteeseen ennenkuin on jo liian myöhäistä, pahaa pelkään.
Onko olemassa jokin instanssi, joka ottaa tuollaisten hoitoonohjauksen vastuulleen ja oikeasti pystyy suojelemaan?
Minä pelkään sitä päivää, jolloin napsahtaa.