Lue keskustelun säännöt.
Pitkien oikeus olla eturivissä konsertissa.
16.02.2012 |
Olin eilen konsertissa ja kaks ihmistä kehtas valittaa siitä, että olen niin lähellä lavaa, koska he "eivät nää mitään" mun takaa. Olen 183 cm pitkä, eli naiseks aika pitkä. No, en suostunut siirtymään (tosin muutama tunki mun eteen kuitenkin), koska kyllä mullakin on ihan yhtälainen oikeus nähdä suosikkiartistini läheltä, vaikka olenkin pidempi kun suurin osa.
Siispä pikku vinkki kaikille lyhyille: älkää viittikö inistä, jos ette nää. Koittakaa ettiä parempi paikka jostain muualta tai antakaa asian olla.
Kommentit (10)
Täysin asiatonta on ollut niiden motkottajien motkotus. Se on totta, että minä en joskus teatterissa/leffassa ym, suoraan selkeästi näyttämölle, mutta kiertelen sitten kaulaani, vaihdan vieruskumppanin (tutun) kanssa paikkaa ja kai sellainen potentiaalinen mahdollisuus olisi, että jokin ihana pitkä tuntematon ihminen vierelläni huomaisi näköalattomuuteni ja ehdottaisi paikan vaihtoa. Emme me pienet ihmiset ole (aina ja kaikki) minäminä-ihmisiä, toivottavasti ap:lle ei ole jäänyt sellainen käsitys. Enkä tasan tarkkaan suostu uskomaan sitäkään, että se harvinaisen pitkä istuu juuri minun eteeni. Eiköhän sopu sijaa ja näkyvyyttä anna meille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta moni iso ihminen olettaa, että junassa/lentokoneessa pienikokoinen istuu kapeammin jos tarvis on. (Esim. jos pienikokoisella ihmisellä mahtuisi oma takamus _ja_ pieni laukku siihen laskennalliseen junapaikkaan per henkilö, niin eipä sitä laukkua hyvällä katota ruuhkajunassa.)
Toinen joillekin sisäänrakennettu oletus, että jalkatiloiltaan isommat paikat ois tietysti ensisijaisesti pitkille (no nykyään ne maksaa useimmilla lennoilla erikseen, eli ei sinänsä ongelmallista).
Ehkei ois ollut eleenä ihan mahdoton peruuttaa siellä konsertissa ees vähän (luokkaa metri/pari), kun oisit nähnyt edelleen ihan yhtä hyvin lavalle..? Toki jos ilkeesti valitetaan niin ymmärrän ettei tee mieli joustaa, mutta ei ois varmaan ollut ratkaisevasti sun konsertti-ilosta pois verratuna siihen ettei moni nähnyt mitään. Toi "älkää viittikö inistä" ehkä kuvaa kuitenkin yhteistyöasennetta.
Hei 4! Se on vähän eri asia keikalla jos pääset eturiviin katsomaan bändiä.. "No ei en minä viitikkään menenkin pari metriä taaksepäin että lyhyemmät näkee" :D no way!
Se todellakin on eri asia!
Mut siis, ei mul lyhyistä ollu ollenkaan tollanen kuva, siks olinkin yllättyny et kaks ihmistä siitä viitti mainita ja pari ihan tylysti vaan rynni mun eteen.
Joka ainoassa konsertissa joku itkee, kun on jäänyt lyhyeksi eikä näe. Ja tämä on minun vikani ja siksi minun tulisi mennä takariviin.
t. 184 senttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vilpittömästi sanoa, etten edes teininä olisi ollut "no way" siinä tilanteessa, että muutama ihminen ois mun eteen päässyt, jos oisin nähnyt ihan täsmälleen yhtä hyvin (kuten noin pitkänä näkee). Kuitenkin siinä lavan ja yleisön välissä on yleensä tyhjää tilaa ja järkkäreitä ja vaikka kyseessä ois pienempi esiintymispaikka, niin se etäisyys niihin esiintyjiin on useampi metri joka tapauksessa. Kyse nyt ei ollut siitä, että ois pitänyt peruuttaa kymmeniä metrejä pois hyvältä paikalta.
(Jos esim. teatterissa on numeroidut paikat, niin en siellä olettaisi kenenkään pyytelevän anteeksi pituuttaan tai ehdottelemaan paikan vaihtoa.)
Tässä nyt oli se "mitä itse menetän" vs. "mitä joku muu menettää". Joillekin se oma pieni heikennys on isompi juttu kuin se että voi merkittävästi ilahduttaa muita (tai muut ei menetä niin paljoa). Ei siinä mitään, näitä arvotetaan eri tavoin.
No siis, jos kyseessä ei ois ollu mun yks pitkäaikasimmistä lempiartisteista, joka ei oo aikasemmin esiintyny lähelläkään mun nurkkia, niin oisin ehkä voinutkin päästää pari lyhyempää mun eteen, mut koska tilanne oli tosiaan se, et tää oli erittäin harvinaista herkkua.
Toinen myös pyysi etten heiluis niin paljon (vaikka ihan tavallisesti liikuin musiikin tahtiin). Oisko sitä tönkkösuolattuna sillinä seisoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En älyä kuka lähtee keikalle seisoakseen jonain patsaana häh? :D ihan tyhmää.. parasta keikassa on se liikkuminen musiikin tahtiin, energia.. en ymmärrä ihmisiä jotka tulevat keikalle ja seisovat jäykkinä kuin suolapatsaat.. ja ap, sanon uudestaan tuon saman kuin aiemmin.. jos olisit mies ei kukaan valittaisi sinulle pituudestasi!! Keikoilla valitetaan lähinnä tönijöille, kiilailijoille jne.. No se on sitten oma vika jos ei nää, siirtyköön joskun lyhyemmän taakse :)
Keikoista en osaa sanoa, mutta pakko sanoa että leffateattereissa on kyllä hermoja raastavaa jos joku pitkä istuu edessä niin ettei näe mitään. Tarkoitan sellaisia vanhanaikaisia leffateattereita joissa penkit on kaikki samassa tasossa.
Kerran lapsena meni melkein yksi leffa kokonaan sivu suun kun joku köriläs istui edessä. Kiva kurkkia siinä sivuilta kaksi tuntia...
Mutta onneksi nykyään leffoissa on kunnolla porrastettu ne penkit, niin näkee vaikka edessä olisi pitkäkin.
Ps. Kuten joku totesikin, on pitkillä niitä tuskanhetkiäkin pituudesta johtuen, esim lentokoneissa/junissa jne, joten ei se elo pitkänä loppujen lopuksi ole sen "edukkaampaa" kuin pätkänäkään. ;)
Hei, jos olisit mies, ei kukaan valittaisi sinulle, että olet liian pitkä lähellä lavaa. Tuo pituutesi on kuitenkin melko lähellä esim miesten keskipituutta... eli anna valittaa ja huudella, vaikka ärsyttääkin. Aina kaikki ei mene tasan.