Taas: kiusatun äiti pelkää pahinta. Tässä taas epätoivoinen kiusaamistapaus.

tarkkailun alle. Sillä jotainhan perheessä on vialla, jos lapsi saa kiusata vanhempien tuella. Vanhemmuus on hukassa.

Lastensuojelulla pitäisi olla näille vanhemmille ihan oma ohjelmansa. Vanhemmat laitettaisi pitkään kasvatuskouluun, missä opetettaisi iso kasa tunnetaitoja ja niiden opettamista omille lapsille.

Olen itsekin ollut huomaavinani etta kiusaajan perhetaustalla taitaa olla paljon merkitysta.

Luokitteli lapsen luuseriksi, haukkui julkisesti, nyt oli herjannut tulevan koulun opettajalle lasta jne. (ei siis enää ole lapsen ryhmässä töissä, joten mitään yhteistyövelvoitetta ei voi olla perusteena).



Lapsi itkee joka kerta tämän ihmisen nähdessään ja lakkasi tyystin puhumasta hänen opetuksessaan.

vanhemmat tekevat ilmoituksen kunnalle, jossa kaikki tulleet ilmoitukset kirjataan. Koulun saamaa rahoitusta voidaan leikata jos kiusaamista esiintyy paljon. Jonkinlainen seurantasysteemi olisi hyva, jotta on mahdollista seurata miten koulu kasittelee heilla ilmenneita koulukiusaamistapauksia. Tuollainen rekisteri voisi olla julkinen. Kaikkien parasta olisi etta olisi mahdollista seurata viela kouluvuosien jalkeenkin mita merkintoja on ollut oppilaasta, joka oli koulukiusaaja. Tyonantajana tuollaiset merkinnot olisivat minulle kullan arvoisia. En todellakaan halua palkata entista koulukiusaajaa joka tulee tyopaikalle pilaamaan siella vallitsevaa yhteishenkea ja aiheuttamaan kaikenlaisia henkilostoongelmia.

Miten koulut ovat niin rähmällään näissä kiusaamisasioissa.

Olen istunut luokanopettajien kanssa samoissa seminaareissa yliopistossa, vaikka en luokanopettaja olekaan. Olen keskustellut opettajien kanssa aiheesta muutenkin.

Totuus on se, että opettajilla ei ole minkäänlaisia työkaluja kiusaamiseen. Ei sitä opeteta opettajainkoulutuksessa, eikä missään muuallakaan. Siksi on paljon helpompi olla olevinaan näkemättä.

Tämä pätee myös kiusaamista vastustavissa kiva-kouluissa, joista yhden toimintaa olen hyvin läheltä seurannut.

Toinen ongelma on se, että kiusaaminen on aina subjektiivinen kokemus. Reippaampi lapsi ei edes havaitse minkäänlaista kiusaamista ankarammissakaan tapauksissa vaan antaa takaisin. Joku toinen taas kokee hyvinkin tavalliset tilanteet kiusaamiseksi tai mikä vielä pahempaa, käyttää "kiusatuksi joutumistaan" hyväksi toisia kohtaan eli on tavallaan käänteistä kiusaamista.

ja vaikka lapsi tunnusti teon ja tunnusti jatkaneensakin (todistajia toki riitti), niin vanhemmat kutsuivat puhutteluja ja palavereja ajojahdiksi ja opettajien vainoksi heidän lastaan kohtaan. Tilannetta käännettiin myös niin, että kiusattu oli kiusannut kiusaajaa muka ensin (vaikka tästä ei ollut kenelläkään todisteita eikä puhetta aiemmin) ja että heidän lapsellaan on oikeus mielipiteisiin ja niiden ilmaisuun. Tällä asenteella vanhemmat romuttavat kaiken, mitä koulu voi tehdä. Koska kiusaaminen ei ollut fyysistä, ei poliisikaan voi asiaan puuttua. Kiusaaja tietää, että hänellä on vanhempien hyväksyntä ja että mitään kovin vakavaa ei voi tapahtua, vaikka hän ilkeyksiään sanelisikin aina silloin tällöin.

Ensimmäisessä tapauksessa eskarissa, joka oli kovinkin koulumainen välitunteineen koulunyhteydessä... Siellä yksi eskari terrorisoi koko koulua, pölli pipoja, potki, hakkasi, töni nurin jne. Muksun vanhemmat tuumasi että voivoi, eskariope sanoi et meidän muksujen pitäisi kasvattaa nahkaa ja rehtori ilmoitti, että koulu tekee kaiken voitavansa, mutta viranomaisteitä kestää kauan. Lopulta kysyin rehtorilta, että jonko jotain mitä voin itse tehdä, kuitenkin jatkuva hakkaaminen täyttää pahoinpitelyn merkit, ja kuten tiedämme, pahoinpitely on rikos. Sovittiin rehtorin kanssa, että minä soitan poliisille ja teen rikosilmoituksen ja hän puolestaan ei ole koskaan tätä keskustelua käynyt, koska ei sen tyylin neuvoja saisi antaa, koska koulun on oltava puolueeton.



Poliisi sanoi, että rikosilmoitus on ehdottomasti aiheellinen, mutta tehtävä poliisilaitoksella henk.koht (eli toki huoltaja lapsen puolesta) ja antoi vielä poliisin lastensuojelunyhteystiedot, ja sanoi että sieltä puututaan tilanteeseen heti.



Lopputulos oli kumminkin se, että muista syistä lapseni vaihtoivat koulua, kun muutimme toiselle puolen Suomea, joten en tiedä kuinka homma ratkesi.



Toisella kertaa tokaluokkalaiset uhkailivat heti koulun alettua meidän ekaluokkalaista. Soitin välittömästi rehtorille, joka käski ilmoittaa luokanopettajalle... Sanoin rehtorille kuitenkin, että jos homma ei heti alkuunsa lopu, niin se on sitten poliisijuttu, kun puukolla uhkaaminen ei sekään ihan laillista touhua ole. Kolmen päivän päästä oli tekijät selvillä ja hommalla stoppi.



Paljon vaikeampaa on puuttua henkiseen väkivaltaan, jota koululla harrastetaan. Mitäpä teet vanhempana kiusaamiselle, joka on "vain" yksinjättämistä ja haukkumista, juorujen levittelyä tms. yleensä tyttöjen harrastamaa touhua? Siinä kun päästään siihen, että kiusaaminen on tosiaan subjektiivinen kokemus.

Kiusaajat pitäisi erottaa koulusta määräajaksi ja vanhemmat velvoittaa huolehtimaan opetuksesta ko. ajanjaksona (joko opettaisivat itse tai palkkaisiavat opettajan).

Sillä tavalla kiusaajien perheissä voisi herätä kiinnostus tehdä asialle jotakin.



Nykymeiningillä vain opetetaan että kiusaajat saavat tehdä mitä huvittaa ja kiusatun on väistettävä ja kiusaajat saavat jatkaa rellestystään hyvillä mielin.

yhtään ainoaa aikuisten tietoon tullutta kiusaamisjuttua en tiedä (omissa kouluissani 15 vuoden kokemuksella) jätetyn selvittämättä.



Kiusaamiseen puututaan keskustelemalla, vanhempien kanssa palaveraamalla ja kiusaajaa rankaisemalla (=jälki-istunto). Käytämme koulussa KiVa-koulun periaatteita, vastuunportaita ja vertaissovittelua.



Koululla ei ole muita keinoja. Lain mukaista mahdollisuutta kiusaajaan koulun vaihtamiseen ei ole. (Kiusattu voi itse hakea vaihtoa, mutta pakottaa ei voi)



Kirjallinen varoitus ei oppilasta paljon paina. Erotetulle oppilaalle (erottamisen muuten tekee aina opetus(tms.)lautakunta, rehtorilla ei ole valtaa yksin erottaa oppilasta) pitää järjestää opetus, joten käytännössä sekään ole ole käytettävissä.



Oppilasta ei voi fyysisesti rankaista, järjestää julkista nöyryytystä tms. joten kaikki on kiinni siitä, miten kiusaajan vanhemmat ja KOKO MUU LUOKKA suhtautuu kiusaamiseen.



Onneksi yleensä kiusaaminen loppuu, kun nämä tavalliset toimet on käytetty.



Jos omaa lastani kiusattaisiin linkin kuvaamalla tavalla, en miettisi hetkeäkään, vaan vaihtaisin lapseni toiseen kouluun! Miksi kukaan aikuinen, joka tietää lastaan rääkättävän, pakottaa lapsensa tuohon alistumaan?? En tunne koulua, joten paha sanoa, miksi koulussa voi tuollaista edes tapahtua, mutta omaa lastani en sinne aamulla veisi.

EI TODELLAKAAN TOIMI.



Kuka rankasti kiusattu haluaa istumaan samaan palaveriin kiusaajan kanssa ?? EI KUKAAN

Tuon Kivakoulun on keksinyt joku jota ei ole kiusattu !!!!!!!!!!!

vihdoinkin Alahärmän koulukiusaajan nimi tuli tietoon

http://madebyannina.blogspot.com/2012/02/mielipidetta.html

vihdoinkin Alahärmän koulukiusaajan nimi tuli tietoon

Mutta kiva blogi. :)



T: nimen tietävä

Millanen se juttu oikeasti oli? Löytyykö ne auton päälle kusseet esim. noitten penkkarikuvien joukosta? Miksi ne kusijat ylipäänsä meni sen puukottaja kotibileisiin?

Enkä hirveän tarkasti tiedäkään, nimet vain.



28

Rehtorille oikeus erottaa koulusta määräaikaisesti (tai ehkä joku koulun työryhmä pitäisi olla)

Vanhemmat korvaamaan rahallisesti lapsensa tekemät rikokset



Omaa lastani en voisi lähettää päivittäin kouluun pahoinpideltäväksi.

kiusaajaperheelle sekä tämän sukulaisille ja naapureille.

En minä kyllä sitä nimeä tuolta löytänyt... Mutta kiva blogi. :)

T: nimen tietävä

Itselläni ei ole kouluikäisiä lapsia, mutta varmasti ottaisin rankat keinot käyttöön jo heti alussa. Rehtorille ilmoitus heti ensimmäisestä kiusaamisesta ja jos asiaan ei heti puututtaisi ja saataisi kiusausta loppumaan niin rikosilmoitusta kehiin.



Kiusaaminen jättää jälkensä koko loppuelämään enkä halua että lapseni joutuu olemaan sellaisen taakan alla. Varsinkin tyttöjen harrastama henkinen väkivalta on tosin hyvin vaikea asia, varsinkin kun joukosta pois sulkeminen ei ole lain edessä väärin vaikka se muilla mittareilla mitattuna onkin kiusaamista.



Mutta fyysisestä kiusaamisesta, uhkailusta, perättömien juorujen tms. levittämisestä tekisin rikosilmoituksen.

kokemukseni perusteella kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa jossa nämä kiusaajaat erottuvat jo porukasta.

Lastani kiusattiin päiväkodissa josta valitin pk:n opettajille.

Sain vastaukseksi että kyseessä ei ole kiusaaminen vaan töniminen, haukkuminen, nipistely tms. mikä kulloinkin kiusaamistapa on. Kuulema päiväkodissa ei ole kiusaamista.

Näin.