Lue keskustelun säännöt.
Hävettää lapseni tyhmyys
16.02.2012 |
Tokaluokkalainen poika
Ei osaa kelloa, ei ole ajantajua (mikä on 5min?), ei osaa kuukaudet, ei viikonpäivät, ei tiedä esim mitä ensi viikolla tarkoittaa, ei osaa laskea yksinkertaisia yhteen- tai vähennyslaskuja päässä, lukee vain mekaanisesti sanat peräkkäin eli ei tajua pilkkujen ja pisteiden merkitystä, ei osaa solmia kengät, ei saa nappeja kiinni, piirtää edelleen vauvan tavalla tikku-ukkoja.
Esimerkkejä riittää vaikka muille jakaa. Jos tulee jotain puhetta lapsista esim töissä poistun paikalta koska tulee niin paha mieli, eikä ole mitään sanottavaa. Tästä syystä ollaankin aika paljon vaan kotona, en kehtaa mennä ison pojan kanssa minnekään joka on autettava kun pieni taapero.
Kommentit (43)
Älä häpeä! Ihmisiä me kaikki olemme, jokasella omat vikamme. Ei sinun tarvi etkä saa hävetä. Poikasi on rakas sinulle ja kaikkien ei tarvi oppia samaan tahtiin kaikkia. Pelatkaa esim kellonaika peliä, lukekaa yhdessä, leikkikää, jutelkaa. Luota poikaasi ja anna hänelle uskoa. Teet sen viemällä pojan rohkeasti ihmisten ilmoille oppimaan!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta et sinä häntä häpeilemällä auta.
Ja miksi kuvittelet, että lapsen täytyy oikeuttaa olemassaolonsa sillä, että äiti voi retostella tämän saavutuksilla ympäri kyliä, (vaikka itse olisi tyhmä kuin saapas...)
HERÄÄ ja ota sormi pouis omasta perseestäsi ap!!!
Mitä arvosanoja lapsi sai ekaluokan todistukseen? Mitkä olivat heikoimpia aineita, tai mitkä vahvimpia?
ja tekeväinen oppii. Harjoittelua ja kannustusta kehiin.
kuka tyhmä häpeää lastaan ton takia voi jessus sentää. Ehkä juuri sinun takia lapsesi ei osaa mitään, mene itseesi. sieltä ne viat löytyy. Jokainen lapsi on erilainen. Kärsivällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokaluokkalainen poika Ei osaa kelloa, ei ole ajantajua (mikä on 5min?), ei osaa kuukaudet, ei viikonpäivät, ei tiedä esim mitä ensi viikolla tarkoittaa, ei osaa laskea yksinkertaisia yhteen- tai vähennyslaskuja päässä, lukee vain mekaanisesti sanat peräkkäin eli ei tajua pilkkujen ja pisteiden merkitystä, ei osaa solmia kengät, ei saa nappeja kiinni, piirtää edelleen vauvan tavalla tikku-ukkoja. Esimerkkejä riittää vaikka muille jakaa. Jos tulee jotain puhetta lapsista esim töissä poistun paikalta koska tulee niin paha mieli, eikä ole mitään sanottavaa. Tästä syystä ollaankin aika paljon vaan kotona, en kehtaa mennä ison pojan kanssa minnekään joka on autettava kun pieni taapero.
ennen koulun alkua. 2-3 vuotiaat oppivat jo vaikka mita kun niiden kanssa jaksaa puuhailla.
Tokaluokkalainen poika Ei osaa kelloa, ei ole ajantajua (mikä on 5min?), ei osaa kuukaudet, ei viikonpäivät, ei tiedä esim mitä ensi viikolla tarkoittaa, ei osaa laskea yksinkertaisia yhteen- tai vähennyslaskuja päässä, lukee vain mekaanisesti sanat peräkkäin eli ei tajua pilkkujen ja pisteiden merkitystä, ei osaa solmia kengät, ei saa nappeja kiinni, piirtää edelleen vauvan tavalla tikku-ukkoja. Esimerkkejä riittää vaikka muille jakaa. Jos tulee jotain puhetta lapsista esim töissä poistun paikalta koska tulee niin paha mieli, eikä ole mitään sanottavaa. Tästä syystä ollaankin aika paljon vaan kotona, en kehtaa mennä ison pojan kanssa minnekään joka on autettava kun pieni taapero.
ennen koulun alkua. 2-3 vuotiaat oppivat jo vaikka mita kun niiden kanssa jaksaa puuhailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskelin tätä muutama päivä sitten ja koska asia vieläkin vaivaa, ajattelin kirjoittaa asiasta oman mielipiteeni.
Asenteesi on todella kurja. On ikävää, jos lapsesi kärsii äitinsä rajoittuneesta käsityksestä normaaliudesta ja siitä, että äitinsä häpeää häntä. Itse en meinannut oppia sitomaan kengännauhoja sitten millään, mutta kehitin niihin oman tapani ja vielä aikuisenakaan en osaa sitoa kenkiä niinkuin te muut, mutta kiinni ne nauhat pysyy! En myöskään meinannut oppia ajamaan pyörällä, mutta minulla on silti ylempi korkeakoulututkinto, jonka eteen en joutunut näkemään juuri vaivaa. Sen sijaan olen kärsinyt ja kärsin edelleen siitä, että vanhempani pitivät erilaisuuttani osoituksena tyhmyydestä. Itsetuntoni on jäänyt kehittymättä ja pelkään alituisesti epäonnistumista. Isäni sanat tyhmyydestäni tulevat herkästi mieleen, jos koen pienenkin vastoinkäymisen. Luultavasti lapsesikin "tyhmyys" johtuu paljolti epäonnistumisen pelosta ja hänestä tulee tuota menoa ihminen, joka ei koskaan koe pystyvänsä mihinkään ja se taasen voi johtaa siihen, että hän alkaa käyttäytyä kuin tyhmät. Tyhmiä ylipäätään maailmassa tuskin paljon edes olisi, ellei joku olisi vienyt niiltä ensin uskoa omiin kykyihinsä.
Lueskelin tätä muutama päivä sitten ja koska asia vieläkin vaivaa, ajattelin kirjoittaa asiasta oman mielipiteeni.
Asenteesi on todella kurja. On ikävää, jos lapsesi kärsii äitinsä rajoittuneesta käsityksestä normaaliudesta ja siitä, että äitinsä häpeää häntä. Itse en meinannut oppia sitomaan kengännauhoja sitten millään, mutta kehitin niihin oman tapani ja vielä aikuisenakaan en osaa sitoa kenkiä niinkuin te muut, mutta kiinni ne nauhat pysyy! En myöskään meinannut oppia ajamaan pyörällä, mutta minulla on silti ylempi korkeakoulututkinto, jonka eteen en joutunut näkemään juuri vaivaa. Sen sijaan olen kärsinyt ja kärsin edelleen siitä, että vanhempani pitivät erilaisuuttani osoituksena tyhmyydestä. Itsetuntoni on jäänyt kehittymättä ja pelkään alituisesti epäonnistumista. Isäni sanat tyhmyydestäni tulevat herkästi mieleen, jos koen pienenkin vastoinkäymisen. Luultavasti lapsesikin "tyhmyys" johtuu paljolti epäonnistumisen pelosta ja hänestä tulee tuota menoa ihminen, joka ei koskaan koe pystyvänsä mihinkään ja se taasen voi johtaa siihen, että hän alkaa käyttäytyä kuin tyhmät. Tyhmiä ylipäätään maailmassa tuskin paljon edes olisi, ellei joku olisi vienyt niiltä ensin uskoa omiin kykyihinsä.
Lapsella pitäisi tosiaan olla sellainen olo, että kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin on, ilman "temppujen" osaamista. Tämä on kaikkein tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakaan hävetä. Mieti hyviä puoli lapsessa; onko iloinen, kiltti, avulias, hellä jne. Jotenkin todella kamamalta kuulosti tuo häpeäminen. Nykyäänhän joko toinen lapsi on erityislapsi näin karrikoiden, joten ei kai siinäkään mitään häpeämistä olisi.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2012 klo 19:49"]
Tokaluokkalainen poika
Ei osaa kelloa, ei ole ajantajua (mikä on 5min?), ei osaa kuukaudet, ei viikonpäivät, ei tiedä esim mitä ensi viikolla tarkoittaa, ei osaa laskea yksinkertaisia yhteen- tai vähennyslaskuja päässä, lukee vain mekaanisesti sanat peräkkäin eli ei tajua pilkkujen ja pisteiden merkitystä, ei osaa solmia kengät, ei saa nappeja kiinni, piirtää edelleen vauvan tavalla tikku-ukkoja.
Esimerkkejä riittää vaikka muille jakaa. Jos tulee jotain puhetta lapsista esim töissä poistun paikalta koska tulee niin paha mieli, eikä ole mitään sanottavaa. Tästä syystä ollaankin aika paljon vaan kotona, en kehtaa mennä ison pojan kanssa minnekään joka on autettava kun pieni taapero.
[/quote]
Oon ite 12v
enkä osaa pilkkuja. (häpeän sitä)..
en osaa kelloakaan hyvin.
Enkä kyllä osaa myöskään kertotauluja
taikka matikkaa :D
Aina pitää käyttää sormia apuna kun opettaja kysyy
jonkun laskun :d
Joten turhaan häpeet..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei aloittaja, älä välitä näistä mollaavista kirjoituksista täällä. Ei tässä nyt kannata enää haikailla, että "miksi et opettanut näitä kun lapsesti oli 2 vuotta" -mennyttä ei voi enää muuttaa, mutta tulevaisuutta voi! Täällä on ollut myös kannustavia vinkkejä, joista toivottavasti saat apuja. Lapset kehittyy eri tahtiin, yksi tuntee kellon, mutta on sosiaalisesti tumpelo, toinen ei ehkä lue niin sujuvasti, mutta on iloinen ja reipas. Itse olen samanikäisen poikani kanssa koettanut hyödyntää arkea oppimistilanteena, eli kun hän kysyy kelloa niin kehotan itse katsomaan -jos ei tunnista aikaa, niin sitten katsotaan yhdessä että mistä sen voi päätellä. Vie n. minuutin. Lisäksi enenevässä määrin otan mukaan kaikkiin kodin puuhailuihin, pöydän kattamiseen, ruuanlaittoon jne. jossa motoriikka harjaantuu ja lapsi saa itsevarmuutta, kun osaa ja huomaa olevansa hyödyksi.
Hyi millanen äiti... ja jos olis oikeasti kaksikielinen niin tietäisi että kaksikieliset oppivat helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, hae apua! Meidänkin lapsella vähän sama tilanne ja sitä apua saatiin (kun vaatimalla vaaditiin) toimintaterapeutilta ja vuoden jälkeen kaikki on sujunut jo todella paljon paremmin.
http://papunet.net/materiaalia/p%C3%A4iv%C3%A4-ja-viikko-ohjelmat
Noilla sivilla on hyviä vinkkejä. Esim kannattaa tehdä kalenteri joissa viikonpäiville on oma väri, jää paremmin mieleen.
Luulisi, että jos on oikeasti vajaa-älyinen, että siihen on kiinnitetty huomiota ja poika saa tukiopetusta tms.
Äitikään ei osaa suomea yhtään. Oisko siis dysfasia? Tai jokin muu perinnöllinen hahmotushäiriö...
en tiennyt, ettei tänne saa kirjoittaa jos äidinkieli on muu kuin suomi.
Poika käynyt koulupsykologin luona ja tukiopetusta saa, mutta ei auta. Koska on kaksikielinen niin koulukieli hieman heikompi. Todettu vain lievää keskittymisvaikeutta.
ap
Sille tulee trauma tuosta.
Jos opet ei ole mitään hälyyttävää sanonut ja lapsi on taviskoulussakin, niin tavallinen se on.
Ei minunkaan lapseni vielä kuukausia ole opetellut. Hän on nelosella. Kellon se oppi tokaluokalla kovalla vaivalla.
Lapsukaiseni lukee aika huonosti vieläkin. Ei todellakaan tokaluokalla osannut lukea pilkut ja pisteet huomioiden.
Lapseni kyllä osasi ne yhteen ja vähennyslaskut päässään jo ekalla.
Ota rennosti. Voihan lapsesi jäädä luokalleen, jos on vähän jäljessä. Siis jos on pakko. Ei kevyesti kannata, ettei tule kiusatuksi.
sitä.ota ja rakasta.kellon ehtii myös oppia aikanaan, hätäilemällä tulee vaa suttaa ja sekundaa. äläkä missään nimessä sulkeudu kotia, hirveää pojalle!