Lue keskustelun säännöt.
Hävettää lapseni tyhmyys
16.02.2012 |
Tokaluokkalainen poika
Ei osaa kelloa, ei ole ajantajua (mikä on 5min?), ei osaa kuukaudet, ei viikonpäivät, ei tiedä esim mitä ensi viikolla tarkoittaa, ei osaa laskea yksinkertaisia yhteen- tai vähennyslaskuja päässä, lukee vain mekaanisesti sanat peräkkäin eli ei tajua pilkkujen ja pisteiden merkitystä, ei osaa solmia kengät, ei saa nappeja kiinni, piirtää edelleen vauvan tavalla tikku-ukkoja.
Esimerkkejä riittää vaikka muille jakaa. Jos tulee jotain puhetta lapsista esim töissä poistun paikalta koska tulee niin paha mieli, eikä ole mitään sanottavaa. Tästä syystä ollaankin aika paljon vaan kotona, en kehtaa mennä ison pojan kanssa minnekään joka on autettava kun pieni taapero.
Kommentit (43)
mikset auta häntä? Missä on sinun äidinrakkautesi? Sinun pitää tukea ja kannustaa häntä. Ilmaise hänelle että sinä rakastat häntä no matter what. Etkö rakastakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikset auta häntä? Missä on sinun äidinrakkautesi? Sinun pitää tukea ja kannustaa häntä. Ilmaise hänelle että sinä rakastat häntä no matter what. Etkö rakastakin?
tietenkin, mutta ei siitä ole merkittävästi apua. Kun ei opi niin ei opi. Läksyjen teko kestää tunnista jopa neljään ja sen ajan istun vieressä opettamassa, kannustamassa ym. Lapsi ei ehdi harrastaa, ei ulkoilla (paitisi viikonloppuisin) ei mitään muuta. Viikonloppuisin yleensä harjoitellaan sitten nauhojen solmimista, kelloa ym.
ap
Ei tuo ole mikään häpeän aihe ollenkaan. Jokainen meistä oppii asiat eritavalla ja omaan tahtiin.
oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi sai tutkimusten jälkeen erilaiset kijrat tiettyihin aineisiin- esim ympäristöopissa paljon lyhyemmät ja oleelliset asiat tummennettuna. aiemmin meni kaikki illat koulukirjojen kanssa. opettaja sanoi että 2 tuntia läksyjä illalla on liikaa ja hankki kirjat. kysy opettejalta lisää- kerro että kaikki illat menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapseni ei osais noita juttuja ton ikäisenä... Eikö koulussa ole mitenkään asiaan puuututtu, mitä on vanhempien vartissa sanottu jne?
Älä häpeä lastasi, mutta itse yrittäisin kyllä selvittää, että missä vika jos lapsi ei opi viikonpäiviä edes.
Keskustelkaa ja kerrot nämä samat asiat heille. Ammattilaiset osaavat varmaan sanoa onko tarvetta johonkin jatkotoimiin ja miten lapsesi oppimista voitaisiin tukea. Ihmiset oppivat ja hahmottavat maailmaa niin eri tavalla. Jos löytyisi se oikea tapa niin hän voisi helpollakin oppia ne asiat?
Muista tehdä lapsesi kanssa joitain asioita joissa hän saa positiivista palautetta ja josta hän nauttii ja jossa on hyvä. Muuten itsetunto laskee eikä se elämäkään ole kivaa jos puurtaa vaan koko ajan kamalasti. Joku liikuntaharrastus esimerkiksi? Uskon että jokaisella ihmisellä on joku oma vahvuus missä pärjää jos perinteinen koulu ei niin sovi.
Jos oppii jonkun uuden taidon esim. sen kellon oppii niin juhlikaa vaikka sitä jotenkin. Meette leffaan tai vaikka teette lapsen herkkuruokaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itse olen kuullut vähän vastaava joskus toisilstakin monikielisiltä perheiltä. Kaikille monen kielen samanaikainen seuraaminen ja oppiminen ei välttämättä olekaan yhtä helppoa.
Mitään parannusehdotusta en tosin teeskentelekään osaavani antaa.
Mun lapsi ei osaa solmia kengännauhoja ja on ekalla. En kyllä pistä harjottelee viikonloppuisin. Kaikki ei osaa kaikkea. On hyvä matikassa ja äikässä. Jotain muita juttuja taas opettelee. Mut ei tulisi mieleenkään alkaa häpeämään sitä. Oppii aikanaan. Aikuisena kaikki osaa. Olen pannut merkille, että monet lasten ongelmista alkaa johtumaan siitä, että äiti häpeää, inhoaa ja mollaa omaa lastaan. Siis oikeasti. Se on surullista. Rakastetaan kaikkia lapsia! Vaikka ne ei olisi ihan täydellisiä. Voisitko seuraavan kerran kehua lastasi kahvihuoneessa siitä, että on kiltti, ei koskaan kiusaa, tai että on aina iloinen ja hymyilevä, tai että on nopea juoksemaan tai mitä vaan. Jokainen osaa varmasti jotain!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän "kyselee tyhmiä", sellaisia asioita joita minä luulen että hän tietää/pitäisi tietää eikä hoksaa aina kaikkea. Itse uskon että hänellä on vaikeuksia seurata asioita ja keskittyä siihen mitä sanotaan. Periaatteessa normaaliälyinen on uskoakseni. Ei vaan aina oikein "pysy kärryillä". Kun vertaan muihin lapsiini niin tämä vaikuttaa vähän reppanalta.
Mutta sitten tämä reppana on sosiaalisesti taitava. Hänellä on ystäviä ja pärjää myös harrastuksissaan. Hän on suloinen ja empaattinen ja varmasti löytää oman paikkansa maailmasta!
ihan tavalliselta hahmottamisen vaikeudelta...ei kerro älykkyydestä siis vielä mitään...pyydä arviota vaikka toimintaterapeutilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei pääse ulkoilemaan arkisin ollenkaan, se haittaa jo aivoja ja jaksamista. Kasvava lapsi tarvitsee liikuntaa, ulkoilmaa ja leikkiä. Sillä tavalla oppiminenkin onnistuu paremmin.
Kyllä lapsesi ehtii vielä oppia kellon, kielen ja nauhojen solmimisenkin. Jos elämä on pelkkää puutteiden jatkuvaa huomioimista ja niiden puutteiden harjoittelua, puutteiden harjoittelua, niin ne puutteet ovat koko ajan pinnalla lapsen mielessä, ja itsetunto ei kestä pitemmän päälle sitä että aina keskitytään vain niihin asioihin jotka lapselta eivät (vielä) suju.
toisin sanoen, ap:n lapsellaan teettämät harjoitukset todennäköisesti vain pahentevat asiaa.
Jos on ihan pakko harjoitella niin tee siitä edes mukavaa kokoperheen hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä, että äidin asenteesta kanssa.
Miten lapsia on päässyt ekalta tokalle jos ei osaa perusasioita
Itse opin viisarikellon vasta n.16 vuotiaana, mutta ihan hyvin on tullut pärjättyä.
minun pojallani on samoja ongelmia, ei osaa vieläkään lukea viisarikelloa (en tajua miksi) digitaalista kyllä hahmottaa.
Lapsesi tarvitsee tukea ja enemmän harjoitusta kuin muut. Ehkäpä myös erityisopetusta ja kuntoutusta.
Miten uskot hänen pärjäävän isona jos säilöt häntä kotona?
Ehkäpä nämä kaikki ovat jo käytössä ja tämä on toivottavasti provo.
Jessus mikä luikihärö. Tyhmyys kulkee näköjään suvussa.
Olen se toinen, jolla on vähän hidasoppinen lapsi. Olen tyytyväinen, että emme opettaneet kaksikieliseksi. Mieheni on erikielinen kuin minä.