Olen miehen kans, joka ei ole se "elämäni rakkaus". Tyytyäkö tähän, vai lähteäkkö kokeilemaan onnea.

Onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolen?



Kerrottakoon sen verran että emme asu yhdessä, ei yhteisiä lapsia. Mies periaatteessa ihan hyvä mies, turvallinen, mutta ei kaikissa asioissa välttämättä 100% luotettava. Vähän masennukseen taipuva, kotinsa kamalassa kunnossa ja elää yli varojensa. Väittää, että asennoistuisi erilailla, jos kyseessä olisi yhteinen koti ja rahat. Nyt kuulemma eri juttu, kun vasta seurustelemme.



Hyvällä tuulella hän on aivan ihana. Ei tykkää riidellä, ei huuda, hauku tai nimittele missään tilanteessa.



Jokin mättää ja tökkii, vaikka en kuitenkaan tahtoisi erota.



En tahtoisi tehdä päätöstä, josta en ole täysin varma, mutta jatkuva asian pohdiskelu alkaa sekin rassaamaan. Täydellinen lukko päässä.