Miten mielenterveysongelmat vaikuttaa elämiseen, kouluunpääsyyn ym?

Merkonomiksi voisit päästä, pyörittelemään papereita, mutta asiakastyöhön en sua laittaisi.

Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö joka pysyy lääkityksellä kurissa. Olen lähihoitaja.

En kertonut asiasta pääsykokeissa, pääsin kouluun. Ikää on 32. En kertonu koska olen ollut vuosia oireeton ja tunnen itseni ja stressitekijäni ja sairauteni. Halusin hoitoalalle jo nuoresta asti mutta elämä menikin eritavalla.

Pärjäsin opiskeluissani kiitettävästi, samoin työharjoitteluissa.

Valmistumisen jälkeen hakeuduin työelämään jossa pärjäsin ja pärjään edelleen hyvin. Työhöntulotarkastuksissa en ole kertonut suoraan että minulla on Bipo, olen sanonut että nuoruudessa on ollut ongelmaa ja että lääkitys menee mutta oireita ei ole. Yhtäkään työpaikkaa ei tämän takia ole jäänyt saamatta eikä mielenterveys ole horjunut urani aikana mihinkään suuntaan. Mutta se olenkin minä ja jollain toisella voi olla toisella tavalla. Vuorotyö voi rasittaa psyykettä ja jos psyyke ei ole kunnossa, se voi tehdä paljonkin hallaa. Samoin esim hoitoalalla kohdatut järkyttävätkin elämänkohtalot ja nuorten ihmisten kuolema. Luulen että omat mt-ongelmani ovat tuoneet minulle ymmärrystä ja empatiaa. Tosin en olisi koskaan voinut erikoistua päihde-ja mielenterveystyöhön. Se liippaa itseäni aivan liian läheltä.

Riittävän pitkä aika kun on niin että sairaus on oikeasti hallinnassa ja elämä normaalia, hoitoala ei välttämättä ole huono juttu. Jos oikeesti on rehellinen itselleen.

poliisikouluun pääsyn nuo kyllä estävät. Samoin veturinkuljettajan ja lentäjän.