Kun terapia ei tunnu miltään, pitäisikö tuntua?

Makaan ja tuijotan seinään kun pääsen kotiin.

Ei terapiakäynnin jälkeen vaadita olevan sellaista oloa, että olipa ihana keventää sydäntä. Joskus terapiakäynti voi tuntua typerältäkin. Pääasia on että jos on jokin asia jota tahtoo käsitellä, ainakin yrittää.

Tietenkin jos pidemmän ajan kuluttua olo tuntuu epämukavalta niin terapeuttia voi vaihtaa.

oli kyllä mielenkiintoista ja opettavaista.



Kolme vuotta siihen meni.

että jos ei tunnu miltään, niin et ole vielä oikeasti päässyt mihinkään olennaiseen -et ole oikeasti avautunut tai antanut itsestäsi, ehkä et luota terapeuttiin tai jotain - mutta kun terapia alkaa oikeasti auttamaan, niin kyllä se tuntuu, sekä että - yleensä ensin raskaalta ja vaikealta ja ehkä pelottavalta ja kauheltakin, mutta sitten hyvältä, kun itse alkaa oivaltaa asioita

jotka tahtoisi unohtaa. Ja terapian jälkeen saatan kotona maata sängyssä parikin tuntia ja tuijottaa seinään.

kun päästää muistot ulos ne ei enää kulje riippakivenä mukana

mitään mitä en jo muutenkin olisi itselleni osannut vanhoista asioista selittää.

Aikaa ja voimia on kyllä vienyt puhua, kun ei ole tottunut puhumaan eikä saa mitään aikaiseksi, kun on antanut itselleen luvan vaan olla sairas.

sitäkään vähää mitä aiemmin, kun olen antanut itselleni luvan olla sairas. Makaan vaan aamusta iltaan tai olen tietokoneella tekemättä mitään.

Eli toisinsanoen terapia on yhtä tyhjän kanssa koska asiat loksahtavat kohdalleen päässä ajan kanssa muutenkin. Terapiaan ei kuulukaan luottaa, ainakaan siinä mielessä että varmuudella olo tulisi helpottumaan. Eikä siihenkään pidä luottaa että terapeutti osaisi tai haluaisi eläytyä asiaasi ihmisenä, senkään jälkeen kun ongelma on hänelle selkeytetty. Toki terapeutti on parempi ymmärtämään eri ongelmia kuin normaali ihminen. Jotkut tapaukset ovat helppoja, toiset eivät.



Itse olen ollut terapiassa. Menin kovan tyrkytyksen jälkeen ja kaduin sitten niitä muutamia käyntejä. Saldona oli vain paha olo kun joutui vellomaan vanhoja juttuja läpi. Vuosien jälkeen tajusin miksi olin sellainen kuin olin. Vika oli lähinnä siinä että kuuntelin liikaa muita ihmisiä enkä tarpeeksi tarkasti itseäni. Annoin ihmisten taivutella ja suostutella minua ja ohjailla minua paikasta toiseen. Annoin heidän kertoa mitä ajatella ja miten tuntea. Tervein juttu minkä olen opetellut sanomaan on "Tee vittu ite", "Mitä maksat?" ja "Ei kuulu mulle". Eri sävyillä tietenkin. Ne oli ne palat jotka puuttuivat minusta.



Terapiareissu oli ratkaiseva kohta kuitenkin. Silloin ymmärsin että minä parannan itse itseni tai en parannu ollenkaan, sillä terapeutin kyvyt lukea ajatuksia ja minun kyvyt tuoda ajatuksiani esille siten, että terapeutti ne ymmärtäisi, ovat molemmat rajalliset. Jokainen on pätevä parantamaan itse itsensä, eikä siihen terapeuttia useinkaan tarvita. Pääsee vähemmällä jos siihen vain oikeasti uskoo.



Terapeutit tekevät rahaa lähinnä siltä pohjalta, että ihmiset eivät ensin usko että voisivat parantaa itse itsensä. He auttavat tässä itseparantamisen voiman löytämisessä ja sitten ihmiset ovat kiitollisia, että auttoivat häntä löytämään jotain, joka oli siellä alunalkaenkin. Miksi tämä suututtaa minua?

jotka tahtoisi unohtaa. Ja terapian jälkeen saatan kotona maata sängyssä parikin tuntia ja tuijottaa seinään.

asioiden kohtaaminen ja paraneminen myös sattuu, tosi paljon. Ja se et sä etukäteen päätät miltä sen pitäs tuntua estää sua olemasta oikeasti mitä olet. Älä suunnittele, kyllä ne oikeat asiat alkaa nousta ja tuntua- jos et niitä pakene. Toivottavasti terapeutti on hyvä.

sitäkään vähää mitä aiemmin, kun olen antanut itselleni luvan olla sairas. Makaan vaan aamusta iltaan tai olen tietokoneella tekemättä mitään.

sairas onkaan, ennen kuin voi parantua. Mene vaan rohkeasti niitä inhottavuuksia kohti. Kyllä se sieltä pikku hiljaa- jos on hyvä terapuetti. ja juue i ihminen parane selittämällä itselleen. Tarvitaan tunneperäistä läpikäymistä niin että siinä on se ihminen, teraputti, joka lainaa itseään sun käyttöön. Yksin ei pääse kuin siihen pisteeseen että ne omat torjunnat alkaa, ja oma ymmärrys loppuu.. Siinä se teraputin juju on. Todellinen paraneminen voi olla kaukana oman ymmärryksen tuolla puolen.