Mikä näitä naisia vaivaa?
Mikä näitä naisia vaivaa?
Jo jonkin aikaa ollut tätä, että olen heille kuin ilmaa.
Vaikka ennen oltiin aika tiiviistikin porukoissa.
Eilen palailin lenkiltä koiran kans.
Näin naapurini pihallaan. Menin juttusille. Hetki juteltiin. Tämä nainen sanoi, olkoon hän nyt vaikka Maija, onkohan Liisa (toinen naapurimme) kotona, pitäskö käydä Liisan luona.
Lähti kävelemään, minä perässä.
Samalla mietin, että koskikohan tämä kutsu nyt minua vai ei. Liisa oli kuin olikin pihallaan lastensa kanssa, mentiin siihen. Maija kysyi Liisalta, tarjootko tupakan. Liisa tarjosi, mutta mullepa ei tarjottu vaikka minäkin poltan.
Juttelivat siinä kahdestaan, ohi minun.
Väliin koetin jotain sanoa. "ootkos käynyt siinä uudessa kaupassa?", "se uus leffakin pyörii elokuvateattereissa, pitäiskö se käydä katsomassa", "ajattele, ostin eilen itselleni lumikengät, haluatko joskus kokeilla".
Jonkin aikaa siinä seisoskelin ja kuuntelin heidän jutteluaan. Sopersin jotain että pitää mennä ja siirryin vähin äänin omalle puolelleni. Tämä tuntuu aika kurjalta. Eikä ole ensimmäinen kerta. Miksi jään aina varjoon ja ulkopuoliseksi?
Kommentit (3)
Täällä toinen samanlainen. Olen miettinyt asiaa paljonkin ja tullut siihen tulokseen, että poikkean normikäytöksestä. Käyttäydyn niin kuin miehet eli puhun, mitä ajattelen enkä harrasta selkään puukottamisia. En diggaa kieroilusta, joka on niin tavallista naisille. Yleensä tulenkin heti juttuun miesten kanssa. Plus en ole soittelemassa päivittäin että, "mitä sulle kuuluu", koska mulla on omakin elämä ja perhe. Ois kyl mukava saada naiskavereitakin reissuille, soppailuun tai mihin tahansa tekemiseen.
Luin joku aika sitten, että naiset karttavat naisia, jotka on seksuaalisesti aktiivisia. Tämä perustuu johonkin feromoniperäiseen. Vaisto sanoo, et "tuo nainen voi viedä mieheni". No en tiedä tästä noin yleisesti, mut mun kohdalla tämä osuu.
Jos kiinnostaa jutella, niin ota yhteyttä.
he halua olla kavereitasi.