Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun sanoutuu selkeästi irti kilpavarustelusta

Vierailija
16.02.2012 |

on elämä paljon helpompaa. Olen hankkinut lapsilleni vain joitakin ns. kilpavarusteluvermeitä ja hyvin on pärjätty. Kun ei lähde mukaan tuollaiseen, säästyy paljon aikaa, hermoja ja rahaa. Lapst kyllä oppivat järkeviksi eivätkä kinua mahdottomia jos selkeästi heti pistää stopin ylimitoitetuille vaatimuksille.

Esim. meillä teini olisi halunnut mopoa mutta sanoin ei turvallisuuteen ja rahatilanteeseen vedoten ja kyllä nuori sen oppi ymmärtämään ja pystyy elämään ihan ilman mopoakin. Kaikkea mitä muilla on ei ole ihan pakko saada kun opettelee oikean asenteen nuoresta pitäen.

Onnelliseen elämään ei tarvita mammonaa ylen määrin vaan kohtuus ja pieni niukkuuskin on paljon parempaa. Vuosien kokemuksella.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan tutkitustikin (Hesari uutiois joku viikko sitten) vähemmän ansaitsevat syytävät rahaa niihin huomattavasti enemmän ihan absoluuttisestikin, eikä vain suhteellisesti, kuin paremmin ansaitsevat.



Ehkä se on joku itsetuntokysymys. Ja tietty on ne poikkeukset joka suuntaan. Mutta noin yleisesti ottaen tuolla tavalla.

Vierailija
2/4 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa hyvältä. Onni ei tule tavaravuorten kanssa. Se on jossain syvemmällä. Mäkin toivon, että jotain tällaista saisin lapsilleni viestitettyä, vaikka nyt ne on siinä iässä (murrosiän kynnyksellä), että kaikki kavereihin samaistavat jutut (ja tavarat)on olevinaan niin tärkeitä. Ihanaa lukea täältä tällaisia kannanottoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluaisin rajoittaa lasten tavaramääriä ja jättää just noi turhuudet hankkimatta, pleikat, lasten mönkkärit, kalliit lelut(poislukien Legot ja Brio-junat) ja pitää kohtuutta, vaikka meidän rahatilanteemme onkin merkittävästi parantunut viime aikoina. Samoin haluaisin edelleen perheessämme olevan "paskat" autot, eli vanhat ja halvat, mutta toimivat. Ikävä kyllä mieheni ei ole samaa mieltä... Autot on kuitenkin onneksi vielä tosi "paskat" ;)



Olen itse hitusen paremmin toimeentulevasta perheestä kuin esim suurin osa ala-astekavereistani (siis ei oikeasti rikkaasta) ja mieheni perhe on vähillä rahoilla toimiintulevasta perheestä. Hän kokee, että on pienenä jäänyt ilman kaikkea kivaa, mitä muilla on ollut ja haluaa siksi lapsille parasta ja paljon. Tavallaan ymmärrän oikein hyvin, mutta toisaalta harmittaa, koska en halua omista lapsistani kasvavan mitään koulussa ja hoidossa omaisuudella tärkeileviä idiootteja.



Tyttäremme oli vasta 2 viikkoa vanha, kun mieheni jo kuiskaili korvaan, että isi hankkii sulle hevosen. Tiedän oikeasti, että jos tyttö jossain vaiheessa katsookin hevoseen päin, niin sellainen meille tulee.



Vierailija
4/4 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vuodesta toiseen puhun kohtuudesta, mutta lähipiirin vähävarasisten lasten vanhemmat nostavat yhä esille asioita, mihin laittavat perheenä rahaa. Sanon aina, että me ei tällä lomalla..., meillä ei ole uusinta pleikkaria, me ei..., mutta he ummistavat korvansa!



Taitavat tietää, että meillä olisi varaa ja siksi kokevat joutuvansa kertomaan meille, että kyllä heilläkin ostetaan. Miten muuten selittäisi tämän, kun eivät muista, että meillä ei ole? (muuten, varakkaammilla on mieluummin piilottelun kuin esittelyn tarvetta) Meillä ei ole tv:ä (ei liity uskontoon), meillä ei ole uutta autoa(meidän ajokilometreillä hukkaan heitettyä rahaa), mutta meillä on tyytyväiset lapset, jotka saavat ehkä laadukkaampia asioita kuin lähipiirin vähävaraiset lapset, mutta vähemmän! Mitään ei osteta ostamisen vuoksi täyttämään kotiamme!