Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauva ja taapero ja suunnaton ärsytys!!!
28.03.2012 |
Olenko ihan hirveä äiti ku huusin tänään 1,5-vuotiaalleni kun hän puri minua? Miten puremisen saa loppumaan? Hän ei purrut ketään, mutta meille syntyi vauva se pureminen alkoi.. Vauvaa ei pure, mutta minua ja isäänsä.
Olen kieltänyt miljoona kertaa järjestelmällisesti, mutta tänään paloi pinna ja karkuun pienelle.. Hirveä olo!! Voiko lapselle jäädä traumoja?
Hermot kireällä kun vauva vikisee ja rupsuttelee enkä saa sekuntiakaan olla rauhassa, esim. syödä kun vauvaa pitää hytkyttää ja jos vauva nukkuu, olen tietenkin esikoisen kanssa että hänkin saa mahdollisimman paljon aikaani ja huomiota. Mies on paljon töissä tähän aikaan vuodesta...
Valivali...onneksi on terveet lapset jne. tiedän tämän mutta välillä menee hermo ja haluttais purskahtaa itkuun! Rakastan lapsiani ja suurimman osan ajasta kaikki on todella hyvin ja nautin elostamme...
Sanokaa jotain järkevää ja ehkä myös piristävää :)
Kommentit (14)
ei jää traumoja ja ton ikäi puree oli vauvaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se piristää kun tietää, että täällä on tuhansia samassa tilanteessa olevia äitejä :)
Esikojsesi on vasta 1,5v. hän tulee varmasti vielä pitkään puremaan tai lyömään tai käyttämään muuta väkivaltaa, vaikka miten kieltäisit. Kiellä vain järjestelmällisesti edelleen, alkaa tuottaa tulosta ehkä joskus 3-vuotiaana, aikaisemminkin jos olet onnekas :) Tytöt tahtoo purra, mutta kestää lyhyempään, pojat lyö ja kestää pitemmän aikaa ennen kuin saa kitkettyä tavan pois (näin oman kokemusmaailmani mukaan, mikä ei tietenkään ole absoluuttinen totuus).
Hermot menee minullakin välillä. Opettele olemaan syyllistymättä kaikista mahdollisista virheistä mitä teet kuten satunnainen huutaminen. Tulet tekemään vielä paljon virheitä ja äitiys käy todella raskaaksi jos päällimmäinen tunne on syyllisyys.
Lähinnä ärsyttää valituksesi. Miksi hankit lapsia pienellä ikäerolla?
Etkö tiennyt että elämä on muutakin kuin haikaranpesiä ja luomumaitoa?
En jaka sanoa mitään piristävää, koska olen totaalisen kyllästynyt kuuntelemaan kaltaistesi ihmisten iänikuista valitusta. Minulla on teitä FB:ssa ystävinä ihan tarpeeksi.
Toisaalta mahtavaa että saan ise sanotuksi sen mitä haluaisin sanoa "ystävilleni".
Itse olet laumasi rakentanut ja paikkasi määritellyt. Tämä on nyt sun duunia, joten kestä se. Elämä jatkuu taas erilaisena joskus vuosien päästä, mutta nyt on näin.
Tietäisitpä vain kuinka äkkiä kaikki voi muuttua oikeasti rankaksi....
Meillä on 2v lapsi ja kesällä syntyy toinen. Saas nähdä millaista arkea meillä sitten on. On tuo 2v ollut kaikkien keskipiste tähän mennessä. Varmasti osaa olla mustis. ;) Mut vielä palaan tuohon puremiseen. Meillä sitä on ollut kans ja kovasti osaakin purra. Ollaan kielletty tosi napakasti ja kyllä mullakin on joskus hermot palanut ja olen huutanut lapselle.
Kutoselle: Sieltähän tulee totuuksia :) joku katkerakin vaivautui avaamaan aloitukseni! Että ihan haikaroita ja luomumaitoa, salli mun nauraa!
No, olet ilmeisesti ihminen, jonka kanssa en tulisi toimeen, koska en pidä noin moukkamaisista tyypeistä.
Onko muuten niin, että jos haluaa lapset pienellä ikäerolla ja on suurimmaksi osaksi täysin tyytyväinen ja onnellinen ja parisuhde on loistava, ei saa koskaan edes pientä hetkeä olla harmissaan? Heti pitää alkaa katua ja syyllistää lasten hankkimisesta itseään niinkö?
Viestistäsi päätellen olet lapseton, ja varmaan tahattomasti oli sen verran katkeraa tekstiä :)
Muille kiitoksia tsempistä, ihana kuulla että muilla samoja tilanteita! :) ja pahoittelen tästä erään vastaajan haukkumisesta, en vaan ymmärrä tuollaisia moukkamaisista juttuja ollenkaan !
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkinhan ap:n on näytettävä taaperolle, ettei saa purra. 1,5-vuotias kun ei vielä ymmärrä selityksiäkään.
juurikin sillä, että karjaisin tai kiljaisin liioitellun kovaa, kun lapsi puri. Joskus aloin myös leikisti itkeä ja valittaa äänekkäästi. Kuulostaa ehkä hullulta näyttelemiseltä mutta lapsi ymmärsi satuttavansa minua ja lopetti.
Lapsesi hakee huomiota mutta ei osaa sitä vielä ilmaista sanoin. Molemmat lapsesi kasvavat nopeasti, pienempi saa rytmistä kiinni ja isompi "järkiintyy" :) sitten helpottaa jo.
Ja ei, lapsesi ei saanut traumaa. Anna armoa itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä susta ap tuntuisi esikoisesi asemassa? Hänellä ei ole mitään keinoa ilmaista hylätyksi tulemisen tunnettaan, sillä hän ei edes vielä kykene tuntemaan erillisyyttä sinusta. Kun sinä et ole olemassa hänelle, häntäkään ei ole olemassa. Se voi tuntua aika karulta.
ja miksi ihmeessä sulla on FBssä "kavereina" ihmisiä, joista et pidä... jotain statuskavereitako..? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun hakee huomiota tai innostuu liikaa! ;)
Meillä on 2 taaperoa ja vauva niin erilaisia riitoja saa päivittäin kuulla. Ne kuuluu elämään.
Menkää ulos kaivamaan viimesiä lumikasoja, rupsuttelia pärjää vaunuissa.
Koita ottaa myös itse päiväunia, meillä juuri nyt kaikki 3 nukkua puskuttaa.
On ihan normaalia että sinulla on tunteet, ei ne mihinkään mene kun saa lapsia ja pidän sitä valtavan hyvänä asiana että jäät pohtimaan omaa pahaa mieltäsi (asiasta jonka lapsi on jo unohtanut), sillain sitä kasvaa äitinä!
Olen itse alkanut juttelemaan avoimesti lapsilleni esikoisen saatuani että miten äiti on nyt väsynyt ja äitiä suututtaa kun tapahtuu niin tai noin. Se kannattaa! Ei se ehkä auta siihen että tarttee jankuttaa lapsille silti sitä ja tota miljoonaan kertaan mutta siitä tulee tapa ja se helpottaa itseä kun voi olla avoin lapselle ja joskus lapsi oikeasti pysähtyy ajattelemaan että kyllä toi äiti puhuu ihan järkevästi.
Sinulla on kaikki oikeus olla tunteellinen ja anna lapsellekin siihen oikeus. Lapsi opettelee tunteita ja niiden ilmaisua.
Meillä lapset on 4- vuotiaana oppineet sanomaan ääneen että nyt harmittaa, kuin että lapsi jotenkin purkaa tunnetta. Se vie aikaa, eikä täällä varmaan kukaan ole koskaan valmis.
Sitä paitsi: minusta olisi todella kammottavaa jos lapset olisivat pyhävaatteissa siististi olevia, tukat siististi kampauksella olevia lapsia jotka möllöttää hiljaa sohvalla.
Rakkautta ja sääntöjä lapselle. Eikä jatkuvasti sun tartte olla lapsille läsnä!!
Kutoselle: Sieltähän tulee totuuksia :) joku katkerakin vaivautui avaamaan aloitukseni! Että ihan haikaroita ja luomumaitoa, salli mun nauraa!
No, olet ilmeisesti ihminen, jonka kanssa en tulisi toimeen, koska en pidä noin moukkamaisista tyypeistä.
Onko muuten niin, että jos haluaa lapset pienellä ikäerolla ja on suurimmaksi osaksi täysin tyytyväinen ja onnellinen ja parisuhde on loistava, ei saa koskaan edes pientä hetkeä olla harmissaan? Heti pitää alkaa katua ja syyllistää lasten hankkimisesta itseään niinkö?
Viestistäsi päätellen olet lapseton, ja varmaan tahattomasti oli sen verran katkeraa tekstiä :)
Muille kiitoksia tsempistä, ihana kuulla että muilla samoja tilanteita! :) ja pahoittelen tästä erään vastaajan haukkumisesta, en vaan ymmärrä tuollaisia moukkamaisista juttuja ollenkaan !
-ap-
Eikö tuo sinun aloituksesi ole valitusta?
Miksi valitat jos kaikki onkin hyvin?
Miksi ylipäätään lasten kanssa olemisesta on tehty niiin "rankkaa".
Tuntuu että halutaan olla muuten niin maanläheisiä kaikkine kestovaippoineen, luomutouhuineen ja sukupuolineutraaleine kasvatusperiaatteineen, mutta tavallinen maalaisjärki on kadonnut tyystin nykyäideistä.
Kyllä minullakin on lapsia; on vauva on taapero ja siihen päälle vielä esikoululainen. Eikä ole kertaakaan "suunnattomasti ärsyttänyt."
Ei ärsyttänyt sittenkään kun oikeasti elämä teki yllärit ja tapahtui jotain joka suisti koko perheen katastrofin partaalle.
Silloin se oikea jaksaminen mitataan, vaikka sanotaa ettei kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa.
Sulle ilmeisesti on nyt sitten annettu jo kaikki kun et kestä kahta lasta. Valittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se tuosta helpota vielä moneen vuoteen. Ehkä sitten kun vauva on joku 4v niin alkaa olla iisimpää. Mitä järkeä tehdä lapset noin lähekkäin? Hulluksihan siinä tulee, kun on kaksi täysin avutonta.
Voi että kun menin taas unohtamaan tämän palstan tyylin! Osa on aivan ihania ihmisiä kiitos siitä ja osa taas... Noh, ei niin fiksuja ja onnellisia. Voi katkeruus ja kateus kun se saa ihmiset toisilleen ilkeilemään, onneksi mulla ei ole teidän kaltaisia ystäviä!
Ja mikä juttu tämä kestovaippa luomuilu ym.? Meillä ei niitä harrasteta, en käsitä mistä joki sellaista keksi? No, niinkuin totesin jo fiksuudesta, hankala kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu :)
Aletaan muuten taloa rakentamaan alkukesällä ( tai firma alkaa), ja tämäkin on varmasti väärin jonkun valopään mielestä. Kah kun kaikki ei ole samanlaisia ja olen jo useampaan kertaan todennut että kaikki on yleensä koko ajan hyvin ja tänään paloi pinna, niin se ei tee minusta valittajaa hyvänen aika sentään!
Mukavaa kevättä kaikille, myös näille vähemmän positiivisille tyypeille! :)
Ja kiitos muut toverit kannustavista vastauksista, olen taas oma itseni :D
Alue: Aihe vapaa
Tein itselleni aikataulun ja noudatin sitä. Oli ihanaa, kun sai merkata ruksilla pois tehdyt asiat.
Luulisi, että aikataulut ja muistilaput kahlitsevat ihmisen... mua ne vapauttivat ja toivat turvan.
En käsitä miten joku voi olla jouten koko päivän tekemättä mitääm, suunnittelematta mitään.
Kukin tavallaan :D
Tsemppiä.