Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu että jotkut komentaa lapsiaan karjumalla?
28.03.2012 |
Siis ymmärrän että joskus tiukempi äänenkäyttö on paikallaan mutta että huudetaan äänijänteet kireinä jopa niin että ääni käheytyy. Onko tuollaisella ihmisellä itsehillinnässä ongelmaa? Jos uhmaikäinen vaikka kiukuttelee niin miksi ihmeessä vanhemman pitää lietsoa itsensä samaan tunnetilaan? Tilannehan laukeaa usein paljon helpommin ja nopeammin jos vanhempi itse pysyy koko ajan rauhallisena.
Kommentit (17)
Ja kyllä, kunnon karjaisu yleensä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja paineiden räjähtämisestä. Eihän se mitenkään hyvä juttu ole mutta toisilla äideillä on hirveän vaikeaa, karjumisen takana voi olla vaikka mitä tuskaa joka purkautuu lapsiin. Lapset kärsivät syyttömästi. Itsellä karjuminen on liittynyt uupumiseen ja masentumiseen. Kun mulla on hyvä olla, puheääni riittää hyvin.Siksi täytyykin hoidattaa päänsä kuntoon tavalla tai toisella jos karjuu jatkuvasti lapsille.
on pakko "karjaista" että isompi on vaikkapa pihalla vähän kauempana, ja tekee jotakin vaarallista, jolloin se huomio pitää säädä nopeasti, kun ei ehdi vierelle ennenkuin liian myöhään.Sitäkään ei moni ymmärrä, kun tottakai lapsen pitää olla siina näkymättömässä talutusnuorassa aina, kaikkialla, ja kokoajan.
Toinen tilanne on esim. sisärusten kahina, jossa kumpikin huutaa niin kovaa, että pieni hento ääni ei yksinkertaisesti saavuttaisi tunnekuohuisia lapsia.Täytyy siis korottaa äänensä sellaiseksi että se ylittää huomiokynnyksen.Tosin kunnon äidin lapsethan ei koskaan kovaäänisesti kahakoikkaan.Itse olen sitä mieltä että kyllä maailmaan ääntä mahtuu, mutta ei meillä kokoajan huudeta, mutta silloin kun tave vaatii en pelkää korottaa ääntäni.Mua taas ärsyttää perheet jossa jatkuvasti hyssytellään, ja semmoinen pienen pojan innostuksesta kohoava äänikin pitää vaientaa hyssyttelyllä.
ymmärtänyt, niin ap ei tarkoittanut äänen korottamista tai kovaäänisyyttä sen vuoksi, että saa äänensä kuuluviin. Vaan sellaista huutamista, jossa vanhempi huutaa, koska hermostuu niin paljon eikä kunnolla enää hallitse äänenkäyttöään tai ajatuksiaan. Sellaista pinnakireällä huutamista. Tätä kuulee aika paljon.
Tiedän joitakin ihmisiä, joilla normaali puheäänikin kantaa "kirkolle saakka" ja jotka kiukustuttuaan kuulee vaikka naapuripitäjään ja kiroavat kuin tukkijätkät. Mutta ei se silti ole sellaista tunnepohjaista huutamista, jossa menisivät samaan jopa tunnetilaan lapsen kanssa, jossa eivät enää hallitse tunteitaan vaan osaavat lopettaa halutessaan.
Vaaratilanteissa ja hälyssä kova ääni onkin tarpeen mutta monet karjuvat aggressiivisesti vaikka lapsen kaataessa vahingossa maitonsa tai muussa "vähäpätöisessä" tilanteessa.
Eräässä perheessä jopa vaikuttaa siltä että lapset eivät enää edes reagoi tavallisella puheäänellä tapahtuvaan komentamiseen.
Miten lasta enää edes saa reagoimaan nopeasti esim. vaaratilanteessa jos kovaääninen vihainen huutaminen on muutenkin jokapäivästä?
ap
ap ei tarkoittanut äänen korottamista tai kovaäänisyyttä sen vuoksi, että saa äänensä kuuluviin. Vaan sellaista huutamista, jossa vanhempi huutaa, koska hermostuu niin paljon eikä kunnolla enää hallitse äänenkäyttöään tai ajatuksiaan. Sellaista pinnakireällä huutamista. Tätä kuulee aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsos kun temperamentti määrittelee sen, miten ihminenragoi aioihin: jotkut kiihtyvät pienestäkin ja jotkut ovat kuin hidastetusta fimistä.
Itse olen kiihtyvää tyyppiä ja reagoin voimakkaasti niin positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.
Juuri Jari Sinkkonen kirjoitti, että äidin huutaminen ja itkeminen ei ole pahasta, jos tilanne kuitenkin päättyy hyvin.
Toki jatkuva karjuminen pikkuasioista kielii väsymyksestä ja turhautumisesta, kotonaolon vääristämästä perspektiivistä asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta seurattua: odotin linja-autoa pysäkillä. Kaksi 17-20-vuotiasta äitiä lapsineen oli pysäkillä myös. Toinen mamma oli sellainen, että kaikki mitä hän lapselleen sanoi, oli torumista huutaen. Lapsi ei saanut muuta huomiota äidiltään kuin huutoa. Nousimme linja-autoon, ja sama jatkui koko matkan. Järkytyin. Millainenkahan hirviö siitäkin pennusta on tullut...
Minä karjun huonosti nukutun yön jälkeen. OLEN MYÖS MASENTUNUT, SAAN APUA. En riittävästi. Kotona vauva ja kolme vuotias jolla uhmaa. Tervetuloa kaikkitietä väiset mallittamaan miten lapselle puhutaan. Tällä palstalla on kirjoittajia, jotka arvostelevat tietämättä taustoja. HEILLÄ KOTONA KAIKKI MALLILLAAN:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin järjellä ajatellen huutaminen on useinmiten täysin turhaa ja kasvatuskeinonakin kovin tehoton - huutaminen kun kärsii nopeasti inflaation, jos sitä alvariinsa käyttää.
Mutta kas kun ihminen ei ole kovin järkevä ja rationaalinen aina. Kukaan ei ole, jos tarpeeksi pinnaa ja jaksamista venytetään.
Esim. itse muistan kyllä ärjäisseeni aika herkästikin, kun lapset olivat pieniä. Kuopus nukkui vauvana todella huonosti toista vuotta, ja siihen kun yhdisti kaksivuotiaan temperamenttisen isosiskon, joka päätti lopettaa päiväunet kaksivuotiaana, niin johan... Joten itse en jaksa tuntea enää kovin isosti omahyväistä "Olen hyvä äiti, kun en huuda" -fiilistä, kun näen jonkun kiukustuvan uhmaikäiselleen.
Siinä tilanteessa, jossa uhmaikäinen toistuvasti rikkoo kieltoja ja käskyjä, jotka hyvin entuudestaan tuntee, ja jopa naureskelee äidilleen, siinä ei ole oikeastaan enää kyse siitä, että äiti VALITSISI kasvatuskeinojen kirjosta, mikä keino toimii parhaiten. Hän kiukustuu, koska pinna katkeaa, eli siinä ei paljon rationaalinen harkinta paina. Päälle hyökyy väsymys, pettymys lapseen, pettymys itseensä kasvattajana, pettymys olosuhteisiin (mukaanlukien vaikkapa puoliso)...
Itse asiassa lastenpsykologit sanovat, että on IHAN OK, että äitikin joskus suuttuu. Lapsi huomaa, että äidilläkin on rajansa ja että negatiivista tunnetta saa ilmaista.
Kunhan sitä nyt ei jatkuvasti tee, koska se taas kertoo jaksamisongelmista ja luo turvattomuutta.
Maailmalla kuulee ihan kauheata kielenkäyttöä ja lasten kohtelua. Lapset joko pelkäävät tai ovat turtuneet niin kovapäisiksi, etteivät enää reagoi mihinkään.
Minusta tällä ei ole mitään tekemistä temperamentin kanssa vaan kasvattajan kypsyyden ja aikuisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamusta asti yhtä helvetin vääntöä, huutoa, kitinää, vinkunaa, vikinää. jääkaapi tyhjä, pyykit pesemättä, mies ei edes eilen imuroinut, tää kaikki pitäis saada järjestykseen tänään kun on viikon ainut vapaapäivä ja vielä lapsen harrastus päälle. niin kyllä kyllä karjuin ja raahasin huutavaa lasta perässä
aamusta asti yhtä helvetin vääntöä, huutoa, kitinää, vinkunaa, vikinää. jääkaapi tyhjä, pyykit pesemättä, mies ei edes eilen imuroinut, tää kaikki pitäis saada järjestykseen tänään kun on viikon ainut vapaapäivä ja vielä lapsen harrastus päälle. niin kyllä kyllä karjuin ja raahasin huutavaa lasta perässä
Tuliko järjestystä, aikaa lisää ja muuttuiko lapsikin sopuisammaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamusta asti yhtä helvetin vääntöä, huutoa, kitinää, vinkunaa, vikinää. jääkaapi tyhjä, pyykit pesemättä, mies ei edes eilen imuroinut, tää kaikki pitäis saada järjestykseen tänään kun on viikon ainut vapaapäivä ja vielä lapsen harrastus päälle. niin kyllä kyllä karjuin ja raahasin huutavaa lasta perässä
Tuliko järjestystä, aikaa lisää ja muuttuiko lapsikin sopuisammaksi?
-11-
Katsos kun temperamentti määrittelee sen, miten ihminenragoi aioihin: jotkut kiihtyvät pienestäkin ja jotkut ovat kuin hidastetusta fimistä.
Itse olen kiihtyvää tyyppiä ja reagoin voimakkaasti niin positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.
No toki temperamentista johtuu kiihtymisen voimakkuus, mutta pitääkö se sun tunne purkaa lapseen karjumalla?
Mä luulen, että monet karjuvat väsymystään ja turhautumistaan. Ei välttämättä ole malleja kuinka kasvatetaan.
Katsos kun temperamentti määrittelee sen, miten ihminenragoi aioihin: jotkut kiihtyvät pienestäkin ja jotkut ovat kuin hidastetusta fimistä. Itse olen kiihtyvää tyyppiä ja reagoin voimakkaasti niin positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.
No toki temperamentista johtuu kiihtymisen voimakkuus, mutta pitääkö se sun tunne purkaa lapseen karjumalla? Mä luulen, että monet karjuvat väsymystään ja turhautumistaan. Ei välttämättä ole malleja kuinka kasvatetaan.
totta kai se on väsymystä ja turhautumaa tilanteeseen.
yhdelle, joka karjaisi todella kovaa lapsilleen meidän vauvan korvanjuuressa. Meidän vauva siitä pelästyi tietenkin hysteeriseen itkuun.
Mutta kuitenkin käytän huutamista itsekin. Niitä tilanteita nimittäin on, että lapset pitää yläkerrassa meteliä ja minä en viitsisi reumaattisilla jaloillani kivuta yläkertaan. Ei ne metelöivät lapset kuule, jos ei niille huuda.