4 lasta, 32v ja opiskelemaan yliopistoon?

yliopistossa on kaikenikäistä väkeä, huomaat kun menet opiskelemaan sinne :) onnea matkaan!

Sitä ei kannata miettiä, jos lapsille järjestyy hoitaja ja muuta sellaista.

Kyllä sä pärjäät! Täällä meitä on muitakin "seniori"-opiskelijoita. Meitä on muuten yllättävän paljon nykyään: ei kaikki opiskelijat ole suoraan lukiosta tulleita untuvikkoja. Se on vaan asiasta tietämättömien stereotypia!



Tunnen tosi monia reilusti yli 40-vuotiaita, jotka ovat alkaneet opiskella akateemista tutkintoa ja ovat about 50-vuotiaina koulutustaan vastaavassa työssä ja elävät unelmaansa. Tuo luokanopettajakoulutus on yksi hyvä esimerkki; esim. tosi monet lto:t hakevat luokanopettajiksi. Ja työllistyvätkin melkoisen varmasti!

Yliopistossa on kaiken ikäisiä. Varsinkin opeina tarvitaan aikuisia, jo elämää kokeneita ihmisiä, jotka ei pienistä hätkähdä.



Hyvin pystyy opiskelemaan, vaikka olisi lapsia. Ihan vastaavasti, kuin työssäkin pystyy käymään. Useampikin ystäväni tehnyt esim. väitöskirjaa lasten hoidon lomassa.



Innolla vaan koittamaan onneasi!

Jos et aio tehdä töitä yms. lisäksi, niin toki voi opiskella. Jos taas aiot tehdä töiden ohessa, niin ehkä joku muu ammatti voisi olla helpompi, luokanopettajilla on varmasti paljon "koulupäiviä".

jos tulette taloudellisesti toimeen ja raaskit pistää lapset ainakin osapäivähoitoon.



Opintotuki ja -laina ovat pieniä kuuden hengen perheen elinkustannuksiin nähden. Toimeentulotukea lienee mahdollista saada jos jäätte alle tukirajan..

Luokanopeksi on vaikea päästä pääsykokeilla. Mutta yrittää kannattaa. Jos ei tärppää niin avoimen kautta kasvatustieteiden opintoja ;)

Ne maksaa, mutta ne luotaan suoraan hyväksi ko joskus meet sisälle.



Opiskelijana on esim sairaan lapsen hoito helpompaa järjestää. Niitä ihan pakollisia ei ole niin paljon ko töissä. Me tehtiin niin, että mies kävi ne tunnit kotona ko minun oli pakko olla yliopistolla (yleensä näitä oli max 4 tuntia / 2 viikkoa tms) Sai lapset parantua räkätaudista rauhassa eikä tarvinnut ikinä viedä puolikuntoisena hoitoon. Kouluhommat tein sitte ko iltaisin tai viikon loppuisin.



Yleensä sain päivän aikaan tehtyä kaikki "läksyt". Eli normaalisti illat ja viikonloput oli vapaata perheelle. Ala oli kyllä eri.

t. 38-v neljän äiti!

Jos motivaatio on kohdillaan, niin varmasti pärjää. Itse suoritin hum. tdk:ssa maisterin viidessä ja puolessa vuodessa. Odotin neljättä lastamme opintojen alkaessa ja ikää oli silloin 34 vuotta. Tein myös keikkatöitä lähes koko opintojen ajan - rauhoitin tosin itselleni pienen äitiysloman vauvan synnyttyä. Akateeminen vapaus autaa sumplimaan aikataulut omaan elämäntilanteeseen sopiviksi :)

Eli lapsia oli 4 ja olin lastentarhanopettaja. Nuorimman äitiysloman jälkeen rupesin tekemään sijaisuuksia koulussa ja se tie vei mennässään. Pääsin yliopistoon kuopuksen ollessa 1v8kk ja vanhin oli silloin 9v.



Sain samaan aikaan vuoden sijaisuuden 1lk:ssa ja aloitin siis opiskelut vielä työnohessa. Kaikki meni hyvin. Tein minimitunnit 24t ja painuin aina iltapäiviksi yliopistolle. Suuren osan pedagogisista opinnoista sain tehtyä omalla työpaikalla (havainnointia, oppilaantuntemusta ym. sisältävät tehtävät) ja tein myös gradun toimintatutkimuksena omalla työpaikalla.



Valmistuin noin kahdessa vuodessa, koska motivaatio oli niin kova. Jonkinverran otin palkattomia päiviä ja lapset olivat siis koulussa/iltapäivähoidossa ja päiväkodissa päivät.



Rankat kaksi vuotta oli, mutta en ole päivääkään katunut. :)